Hyvä ja paha maailma

Aika liikuttavaa olla haluttu ja se juuri tekee siitä liikuttavan, koska tämä henkilö on vilpittömästi sitä mieltä. Ja mistäköhän sitä voi tietää sen ajatuksia? No voisin veikata, että ikä sanalee aika paljon. Pienet nassikat ovat sellaisia, viatonta hyvyyttä ja ne todella tykkäävät susta. Tai jos he eivät tykkää, niin sanovat myös sen suoraan. Se on hienoa, kun pieni kypärähemmo vain näkee sut, niin ilo on ylimmillään. Muistutti mua siitäkin seikasta, että olin jättänyt kahdet harjoitukset väliin. Kyllä se ottaa päähän, koska mun syy oli molemmilla kerroilla nukkuminen. Ja ärsyttää suunnattomasti tollainen peruuttaminen, koska tietää itsekin varsin hyvin jopa tällä iällä, että olisi kiva, jos joku sukulaisista olisi katsomossa. Ei me ihmiset näköjään kauheasti muututa, ja nyt täytyy olla tarkempi ton hemmon kanssa, koska tietää miten paljon sille merkkaa mun läsnäolo. Aamupäivällä olin katsomassa harjoituksia ja oli se taas yhtä riemua.

Tämä oli tätä todellista hyvää maailmaa, lähes täydellistä. Sitten...iltapäivä...raakuus iskee...Kämppäni tuppautuu täyteen ihmisiä, joita paskanjauhanta kiinnostaa, musta viis. No olihan mukana myös muutama spesiaalitapaus, joten ei yleistetä. Itsepähän olen porukkani valinnut, joku sanoisi, mutta niin...Kyllä mä näiden kanssa toimeen tulen ja huuli lentää, mutta sitten kun on kekkerit ohi, ei tiedä mitä tapahtuu...mutta niin, aina se näin menee ja loppu riippuu ittestä. Jos annat pikkusormen, se vie koko käden. En antanut tälläkään kertaa, mutta jotenkin paska fiilis elämän pahuudesta jäi mieleen. Kuka olikaan iloinen nähdessään mut? Myönnetään, että mikä helkutin marttyyriasenne toikin on?, mutta tosiasiassa kämppä niitä kiinnosti, joka on muuten sellainen nähtävyys, että huh.

Ja enää muutama päivä reissuun...ja ilman näitä kynttiläheppuja, jippii :)

Hyökyaalto

Pettävällä jäällä

Ei se kyllä pettänyt, jää nimittäin, muista mä en sitten sanokaan yhtikäs mitään...Biisi tuli vaan mieleen, kun sitä luisteli, luisteli ja luisteli, niin Tapsan, Maijan, P!nkin, Irinan jne. seurassa. Aikamoinen seura :)

Piti laittaa tähän levottomuuksia, koska niiden jakajia ei ollut ja tää joutui yksin kestämään omaa päätänsä. Aloitetaanpa näin, jotta pääsette heti tähän tasoon mukaan:

Seinillä on korvat, hiirillä matto, ja miehellä muna...

Ja sitten vielä sellainen, kun yritin tehdä spagaattia, niin mulle sanottiin: juodaan kahvit ekaks. Häh? No sit jos joutuisi soittaa ambulanssin niin tuli ainakin kahvit juotua. Kiitti :)

Ja mikä on siisteintä? Se on sana ja se on kantasanan siisti superlatiivimuoto ja loppuun on lisätty tä-pääte.

Ja kaiken tämän viisaan postauksen takia, meinasi kämppä kärähtää. Kiitos henkeni pelastaneelle soitolle, nyt on jatkoaika käynnissä...Jos soitto ei olisi tullut, täällä grillattaisiin ehkä muutakin kuin vain broileria.

Jääkiekko

Voisin kuvitella, että olisin urheiluhulluna innossani matsista. Mutta kun sitä pääsi areenan lähellä ja näki isot kirjaimet HK, alkoi niin paljon sapettamaan, ettei oo tosikaan. Se siitä kiekosta sitten...

Areenan historiaa:
2.12.2010 julkistettiin yhteistyösopimus HK Scan Oyj:n kanssa, jonka myötä Turkuhallista tuli HK Areena.

Ja tässä taannoin:
20.01.2011 HKScan karsii yli 200 työpaikkaa

En nyt jaksa paneutua tähän yhtäläisyyteen, koska ottaa päähän, että mistäköhän noita rahoja aina saadaan ja tulosta tehdään. Tietenkin työntekijöiden irtisanomisilla, jotta saataisiin lisää liikevaihtoa. HK:han teki huippuvuoden taloudellisesti silloin kun Turun tehdas lakkautettiin. Ja miten toi halli nyt tulee kuvioihin mukaan, niin antaa olla, mä en enää jaksa. Otetaan oma lehmä pois ojasta ja annetaan muiden lehmien märehtiä. Just niin, luitte oikein :)

Niin ja jääkiekko. Ihan mukava peli, no just, mieleenkiintoni oli tosin eräässä tyypissä, jota ei saanut koskea, katsoa kylläkin. Kiva oli olla siinä fanaattisen fanin vieressä, kun toinen huokasi ohi menneestä laukauksesta ja mä jostain aivan muusta...

Vasepuukki

Tämähän on sellainen shitti, johon en rekisteröidy. Niin, mutta kun elämä on mennyt vähän silleen, etten varattuihin koske, en työkaveriin ihastu, en kirjoita blogia, en juo alkoholia, en asu sellaisessa talossa, jossa on hiiriä (kirjoitettu kirje yläasteella), en ole kaksinaamainen, en kiroile ja MUUTA SONTAA. No miten on? Onko puhtoinen minä toteutunut? No hei, ei alkuunkaan, päinvastoin koko litanja. Ja sitten vielä iki ihana pärstäesitteeseen rekisteröityminen, huhhuh.

Voin sanoa, että olin siinä puoli neljän maissa aika vastustuskyvytön, kun miettii, että zumbaakin tanssin ja salasanan kirjoitin abouttirallaa viisi kertaa uudestaan. No piti vaihtaa salasana samantien, jotta se muistuisi mieleen seuraavana päivänäkin.

Mutta niin, täytyy sanoa, että positiivinen yllätys. Nyt sitä ei vain pääse irti sieltä, kun keskustelee kaverin kanssa. Samaan syssyyn täytyy kyllä kritisoida tätä juttua. Frendeillä ei ole aikaa tavata face-to-face. Siinä sitten esim.koulutehtävien ohessa buukkaillaan ja ajatellaan, että That's it, tulipahan sen kanssakin vaihdettua kuulumisia. Ei tarvitse enää nähdä ja näin. Se mua ottaa tossa systeemissä päähän, kun ihmisistä saa aivan eri kuvan kun näkee niiden ilmeet ja eleet. Ja voipi olla, että verbaalisesti lahjakas ihminen ei loistakkaan kirjoituksillaan. Ja sitten taas jotkut hyvät kirjoittamisen taidon omaavat henkilöt eivät saa sanaa suusta. Hämmentävää...

Ja sitten, kun itse on tunkenut ittensä joka paikkaan kirjoituksillaan, niin mä en enää jaksa sinne mitään kirjoittaa. Ja kun tietää, että se on avoin lähestulkoon kaikille, niin ei siellä viittisi mitään henkilökohtaista sepustaa. Meikäläinen onkin vain lähettänyt privaattiviestejä eräille, vähän niinkuin sähköposti meininki. Mutta eihän sähköposti näiden kanssa käy, koska se on niin OUT. No hyvä kun keskustelee sentään joillakin foorumeilla.

Sitten, argh...mulla menee hermot tohon shittiin, mutta yritetään. Siellä mulle rävähti lista esiin, että "saatat ehkä tuntea nämä henkilöt". Mitä hittoa, suurinpiirtein sata paikkakuntani koripalloilijaa...voi vittu. Ei mua kiinnosta, mitä niille kuuluu, mutta pitäisköhän ihan huvin vuoksi pyytää kaveripyyntöjä, jotta lista täydentyisi nimistä, jotka ovat elämässäni vain nimiä. Ja ei ne varmaan mua tunne, mä tunnen yllätävänkin paljon tota populaa. Tällä hetkellä mulle riittää noi kymmenkunta ystävää (HUOM! ei pelkästään nimiä), mutta kun toi saakutin verkosto on aiheuttanut sen, että kaiken maan palloilijat lähettävät ystäväpyyntöjä. En mä kieltäydy, mutta tämä haalimisidea mua KYRSII.

Muuten hyvä lahjavinkki: vanhempani antoivat enolleni häälahjaksi lasista tehdyn esineen, jossa oli kaksi norsua, kärsät kiinni toisissaan. Alapuolella oli teksti, jossa luki KÄRSIKÄÄ YHDESSÄ.

Näin se vaan on, hohhoijaa...

Frendit?

Huhhuh...Vuonna 2001 sain viestin, ystävänpäivänä:

The friends are like stars. You don't see them often, but You always know, they will be there.

Nyt sen tiedän, kiitos.

T.Kotiin palannut ystävä

Lauloin mä yhden biisinkin, tottakai...

Ei ne olleet muuttuneet. Lukiosakki koossa taas, ai että!!!!

Katastrofi

Katastrofi voi iskeä vuonna 2012 - syynä aurinko

Julkaistu: 20.4.2009 10:50

Supervoimakas aurinkomyrsky voi aiheuttaa katastrofin Maassa vuonna 2012, raportoi New Scientist -lehti brittilehti Daily Mailin mukaan.

Aurinkomyrsky aiheuttaisi sen, että Maan sähköverkko kaatuu. Tästä seuraisi monia suuria ongelmia: esimerkiksi kännykkäverkko kaatuisi ja internet pettäisi. Vuotta myöhemmin maailma olisi karmeassa talouskriisissä. Hurjan skenaarion mukaan vuoden 2013 lopulla 100 000 eurooppalaista olisi nääntynyt kuoliaaksi.

Hurjaa!! Vuosi aikaa skriivailla ja jutella. Tosiasiassa näitä ei pidä vähätellä, mutta mulle tulee aina kauhea ahdistus, kun saan lisää infoa tällaisista kauhuskenaarioista. Esimerkiksi myös ilmastonmuutos infot ahdistaa, joten pumpulit vaan korviin ja sanotaan, tiedetään, tiedetään...

Juttu osui vaan silmieni eteen, ei mun pitänyt tosta mitään kirjoittaa. Mutta katastrofeista kylläkin. Katastrofin keskellä sitä ei ajattele, että voisikohan siitä olla jotain hyötyä. Kukaan ei varmaan ajattele, että jippii, kun Haitissa tapahtui maanjäristys. Katsomani dokumentti paljasti sen, että paikallisen väestön ihminen oli onnellinen järistyksen takia. Hänellä ei ollut ennen järistystä työpaikkaa, mutta nyt hän oli saanut töitä avustusjärjestössä ja näin sai rahaa lasten opiskeluun. Ei varmaan kannattaisi tällä hirveesti pröystäillä, mutta avoimesti hän sen kertoi. Jokaisessa asiassa on omat puolensa. Joku varmaan oli iloinen, kun tsunamiaalto pyyhkäisi Thaimaan rannikkoa. Uudelleen rakennus alkoi, lisää työpaikkoja jne.

Mutta on noi rankkoja juttua, kun valtavat luonnonvoimat tekevät oikkuja elämäämme, ja niitä menetyksiä ei pysty millään rahalla korvaamaan. Samaan hengenvetoon voi kuitenkin lisätä sen, että miksi me emme saisi olla onnellisia, jos muille on käynyt huonosti. Pyydän anteeksi eräiltä, ja jatketaan onnellista elämää...Ja korjataan väite, että vähättelisin menetyksiä, ei alkuunkaan. Mutta rewind-näppäin toimii vain kauko-ohjaimessa, joten...

Menipä taas synkäks, joten vaihdetaanpa viikonloppuna vapaalle kaksien synttäreiden kera. Varmaan hippasen erilaiset kestit tulossa, kun näillä sankareilla on 28 vuotta ikäeroa. Nyt päästän ton irti, ihmeellisesti toi biisi vaan vetää radalle...