Mikä ajaa ihmisen hulluuden partaalle? Ehkä perimälläkin on oma merkityksensä, mutta mielestäni enimmäkseen on kyse eletystä elämästä. Ero, kuolema, muutto, kaverit ym. vaikuttavat ja jos nämä eivät ole olleet positiivisia kokemuksia, niin täällä elo voi olla hyvinkin rankkaa. Jos on ollut elämän aikana paljon vastoinkäymisiä, niin jotenkin sitä kaipaa empatiaa (sitä voi myös sanoa sääliksi). Empatiaa on vaikea pyytää, ja vaikea sitä on myös antaa, jos nyt ei oo ihan varma onko kaikki kunnossa.
Itsensä tunnistaminen on erittäin tärkeää, ja liian suuret odotukset onkin hyvä laittaa romukoppaan. Ja täydellisyyden tavoittelu! Ok, tavoitella saa, mutta täytyy muistaa, että väkisinkin vastaan tulee pettymyksiä. Onko sitten tällainen "potilas", joka on kokenut paljon vastoinkäymisiä, oikeutettu elämään kuin ellun kana? Äksyilee, saa raivareita, kilahtaa, jos ei saa haluamaansa läpi, ja sitten lisää siihen vielä sellaisen värssyn, että ettekö te nyt ymmärrä, että minulla on ollut vaikeeta. Siinä samalla ottaa ne ilmaiset empatiapointsit, jos saa. Sitten toiset yrittää parhaansa mukaan auttaa, ja taas potilaalta tulee kilahdus, että ette te mistään mitään tiedä, ja heittää auttajat pois, vaikka oikeesti hän tarvitsee tukea ja arvostaa auttajien elettä.
En nyt haluaisi arvostella vammaisia, mutta onko niillä oikeuksia käyttäytyä kuinka he haluavat? Olin vammaisen kanssa samaan aikaan saunassa, niin eiks tää koko ajan pölättänyt aika älyttömiäkin juttuja. Ihan ok, jos se ei voi sille mitään, mutta sen kaverikin yritti sitä rauhoitella, että älä nyt tuollaisia puhu. Sitten se ui altaassa tahallaan väärään suuntaan. No hei, mitä tekisit tilanteessa? Jos huomautat, saat syytteen, että syrjit vammaisia. Sama koskee ulkomaalaisia. NIIHIN EI SAA KOSKEA!
Onneksi pikku hiljaa sitä alkaa oppia tuntemaan itsensä. Täydellisyyteen minulla on monta askelta, mutta näiden luonnon oikkujen kanssa on opittava vain elämään. Juu, tulee minullakin kilahduksia, täytyy myöntää, joten kaikki luulo meikäläisen enkelimäisestä tatsista voi unohtaa. Ihminen minäkin vain olen.
Palataanpa linnan juhliin. Kamala haloo siitä, ketä saa tanssia kenenkin kanssa. En voinut olla huomaamatta sitä seikkaa, että kun homojen tanssimisesta oli paljon puhuttu ja kuinka soveliasta se on, niin eiks ensimmäisen valssin aikana ollut homopari kuvissa. Voi olla sattumaa, mutta tuntui, että tämä homopari oli oikein päättänyt näyttäytyä heti koko Suomen kansalle. Vastasivat huutoon huutamalla. Mä en jaksa tällaista provosoitumista, kuten se, että eräs nainen oli ennen linnan juhlia ilmoittanut, että hän haluaa tanssia lesbon kanssa. V*ttu antakaa nyt tekin olla, älkää lähtekö typerään leikkiin mukaan. Fine, jos tanssii samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, mutta oikeesti noi kannanotot... Maija Vilkkumaan sanoin: "Tuntuu siltä kuin maailma oiskin paikka jossa kaikilla on rakkautta vaatteet ruokaa". Ei sitä muuta tarvitsisi, jos edes nämä asiat olisivat kunnossa.
Tässä tuli nyt juttua kilahduksista ja erilaisista ryhmistä. Mitään ryhmiä nyt nostamatta ylöspäin, mutta yrittäkää nyt seksuaalivähemmistön "jäsenet" vähän tsempata. En nyt tiedä, tsempatkaa toinen toisianne tai jotain, mutta meikäläinen on huolissanne mielenterveydestänne. Siis jos nyt joku minua ei tunne, niin tosta voisi saada sellaisen johtopäätöksen, että pidän Teitä hulluina. Noup, arvostan, rakastan ynnä muuta shaibaa Teitä tosi paljon tai siis arvostan jokaista kenet tunnen. En mä nyt jumalauta maailmanrauhaa julista, ja taisi joulurauhakin mennä...
Rauhallista elämää, ja tsemppiä sulle, jolla nyt on vaikeeta. (Kilauta kaverille ;) ).
ps.Oon niin pirun empaattinen. Tänä jouluna lämpö menee harakoille.
