keskiviikko 23. helmikuuta 2011

TODELLA VIISAAT

Lasken kymmeneen
ei auta
jatkan tuhanteen....

Tätä tuli mumistua tänään...ja paljon. Siis mähän olen kaikkien kaveri ja opastan ihan mielellään uusia työntekijöitä. Kerron heille muutamia konsteja, jottei tarvitsisi kauheesti rehkiä ja rikkoisi paikkoja väärillä tekniikoilla. Sitten kaiken tämän lisäksi höpisen jotain sontaa milloin mistäkin, joka ei sitten mitenkään liity työhön. Se tulee aina kaupanpäälliseksi, sille ei voi mitään. Halusit tai et.

Just niin, ihanteellinen opastaja...

Mutta voi v**tu kun nykyajan (ei yleistetä) NUORISO (hups, tulihan se sieltä) on niin äärettömän hyviä, että mikään neuvo ei kelpaa, vaan tehdään oman pään mukaan. No meikäläinen maksoi tänään samalla mitalla ja ajattelin, että tee sitten niin kuin parhaaksi näet. Kai ne sitten joskus oppii kantapään kautta tämänkin asian, että olisi ehkä kannattanut kuunnella "viisaampaa". Tänään yksi mun motoista: "Äkkiä karkuun, kohta kilisee." Ja kyse ei ollut muutamasta onnea tuovasta sirpaleesta, vaan nyt kyseessä oli ihan eri mittakaavan juttu. Eli kohtuus kaikessa, joten sirpaleiden paljous johtaa epäonneen.

Mutta enää yksi päivä pitää kestää...

Lasken kymmeneen
ei auta
jatkan tuhanteen....

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Ironisuuden valtakunta

Mikä? No Suomihan se...

Voin sanoa, että pidän siitä. No ehkäpä sen vuoksi, koska itse viljelen sitä. En nyt tiedä onko ironia kyynisyyttä ja pessimististä asennetta, mutta se on hyvinkin vaikea laji ja luulen, ettei kukaan ole suoriutunut siitä täysin puhtain paperein. Väärinymmärryksien riski on todella suuri ja silloin kun vielä kirjoittaa, niin ei kuule toisen intonaatioita ja eikä näe toisen eleitä ja ilmeitä. Ja eräs julkkukin pitää tästä, mutta sitten taas eräs julkku ei, mutta tämä onkin sellainen muotimoguli ja ajatusmaailma niin kaukana musta, joten tällaisen puheet eivät paljon vaikuta meikäläisen ironisuuteen. Mulle kyllä on myös sanottu, että voisit joskus ottaa asioita vakavamminkin...eihän töissä saisi olla kivaa. Mutta meikäläinen viihtyy siellä, koska olen suonut itselleni iloisuuden ja höpöttämisen ilmapiirin. Ja hei, työt tehdään ja vieläpä loistavasti ja olisittepa nähneet ilmeet, kun selvisi, kenen kanssa vietän työaikaani seuraavat 14 viikkoa. Oikein arvattu, ne olivat iloisia, mutta samalla toteamus, että nyt me hörhöt ollaan sitten samassa tiimissä, kiitos kamut?... :)

Loistavia tosielämän juttuja tai ainakin munhun uppoo täysin:
1) Laiska työntekijä. Toinen totesi: ai tarkoitat Risto Reipasta.
2) Pomo kysyi laitosmieheltä kestääkö koneen korjaaminen kauan? Mies: ei, mutta se on suuritöinen.
3) Kaksimetrinen mies oli portsarina. Juhliva väki: mitäs kääpiö?
4) Tanssilattialla naiset tanssivat ja sitten yksi ulkomaalainen tuli pyytämään yhtä naista tanssimaan. Nainen:  mistä liaanista sä siihen tupsahdit?
5) Nakkikioskilla työntekijällä kesti kauan tehdä purilaista valmiiksi. Siinä sitten jonossa oleva totesi, että odottaako se nyt, että kana munisi munan? (Purilaiseen kuului kananmuna). Kun purilainen tuli nokan eteen, myyjä kysyi tuliko muuta? Vastaus: Muuten kyllä, mutta pelkäänpä, jos tilaan appelsiinin, niin haet sen Kyprokselta.
6) Ruokapöydässä oli levotonta meininkiä (milloin ei olisi?), ja keskustelu meni siihen, että toinen sanoi toisen syövän kakkaa (kakun muunnos, mitä verbaliikkaa, huh). Kauhia hyssyttely, ettei noin saa sanoa, mutta kolmas osapuoli lisäsi vain vettä myllyyn ja sanoi: No hyvin se näyttää ainakin maistuvan. Ja taas vanhemmat olivat tyytyväisiä pään aukojaan...
7) Baarissa yksi sanoi, että näytät ihan Beckhamilta (en ollut sitten itse kyseessä). Ja kysymys oli tarkoitettu naiselle. Nainen: Jaa kiitos, mutta toivottavasti tarkoitit Davidia.
8) Yksi sanoi, että mulla meni juttu ihan sivu suun. No ilmankos, kun korvat ovat tarkoitettu kuuntelemiseen.
9) Frisbeegolf radalla heitto osui mieheen, joka oli korin vieressä. Siinä se sitten näytti, että tohon koriin pitää yrittää eikä häntä. No heittäjää ei voi syyttää, koska mitäs oli kohteena kaksi pönttöä. Toiseen tuli sitten osuma.
10) Ehkä paras kaikista, ihan tuore juttu:
Seura kelpais. Etenkin hyvä seura. Mut kysyn nyt kuitenkin sua...

Ja jos ei naurattanut, sille ei voi mitään...mutta kuten todettu, meikäläiseen nää uppoo ja 3) kohtaan sellainen toteamus, jonka ystävä esitti:

HEI, MISSÄ ON HUUMORINTAJU!!

Mutta todettakoon, että täytyy olla samalla aallonpituudella, jotta jutut uppoavat. Ja nyt tarkoitan lähinnä, kuten 3) oli kyse, alkoholin promillemääriä. Eli kyse ei ollut henkisestä tasosta, vaikka olis ihan kiva, että sellaisiakin tyyppejä löytyis, joilla olis samanlainen taso kuin mulla.

Onko niitä?

Onhan niitä...sori kamut :)


Mutta summa summarun... Jos sattuis käymään silleen, ettei noita hengenheimolaisia löydy, niin täytyy varoa tota pään aukomista, ettei hirveesti talvella pärstä ruskettuis...

perjantai 18. helmikuuta 2011

Johan pomppas

Ja näin...ei muuta.


torstai 17. helmikuuta 2011

Miksi hänkin on täällä?


Just niin...ei muuta.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Karma

Niin, kyllä sen taas tiesi, kun eilen oli jättänyt sellaiseen jamaan asiat, että voi luoja, niin kai se joskus sitten kostautuu. Jep, niin teki. Meikäläinen päätti mennä aikaisin nukkumaan ja saada alle hyvät unet, mutta...Elämäni ehkä kaamein yö, nukuin tosi hyvin kahden tunnin pätkiä, mutta oli aina pakko herätä, koska unet olivat järkyttäviä painajaisia, joita ei enää pystynyt katsomaan. Herätessä en muistanut mitä näin, mutta pelotti taas aloittaa seuraavaa pätkää, koska ne olivat niin todentuntuisia.

Ajattelin, että pitäisiköhän pyytää anteeksi, mutta en pyydä sillä silloin menisi hohto eilisestä ripittämisestä ja kun se kerran oli mun mielipide, niin turha sitä nyt on sitten kaunistella. Se olisi feikkaamista ja taas vain odottaisi mun räjähtämistä. Seuraava räjähdys ei ole enää niin raju, kun osapuolet tietävät mistä on kyse.

Mutta nyt nukkumaan ja hyvillä mielin :)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Paska fiilis

Hyvin alkanut aamu, loistava iltapäivä ja sitten...Oli vaan pakko avata turpa, saada ystävälle tosi huono fiilis ja siihen vielä tokaisu, että niin oli tarkoituskin. Onneksi tuli ostettua ystävänpäivälahja ja vieläpä annoin sen hänelle ennen tätä episodia. Kyllä se tietää sen, että siitä välitän, mutta senhän vuoksi mä sille totuuksia ja paskamaisuuksia latelen.

Mutta näin, nyt itselläkin sellainen fiilis, että tule jo huominen, ja pyyhi mielestä pois äskeinen. Helppoa se ei ole ja luulen, että vielä tuskallisempaa se on eräässä huushollissa, jossa en tällä hetkellä haluaisi olla.

Kaiken tän sepustuksen jälkeen kuulostaa ehkä ironiselta toivottaa Hyvää ystävänpäivää, mutta toivotetaan silti: HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

maanantai 7. helmikuuta 2011

Luonteenkuvaus

Sitä haluaa tietää, mitä mieltä muut ovat susta? Ja mulla kävi onni, että kyseinen henkilö, joka mulle teki tämän luonnehdinnan, oli "pikkuisen" hiprakassa. Eli estot olivat poissa, joten todennäköisesti kuvaus meni nappiin. Kyse oli koirista, että mitä koiraa muistutan? Ja koirahan oli:

Ei paha...jauhelihakastike, siis joku Bolognese. No ei tää henkilö mulle sitä sanonut, enkä mä noita rotuja tunne, mutta kuvaus oli valkoinen, pieni ja pörröinen...Parempaa vastinetta nyt ei löytynyt, joten se on siinä. En tiedä mistä toi kuvaus valkoinen tulee, mutta pienen ymmärrän kooni puolesta ja pörröinen juontaa juurensa ehkä hiuksista...mutta sitten tuli sellainen, ei ehkä niin mairitteleva ilmaus. Joku sanoi, siis sellainen koira, joka räksyttää koko ajan. Luonnekuvauksen tehnyt henkilö sanoi: just niin. Tähän kyllä ei voi muuta lisätä kuin KIITOS. Täytyy myöntää, että tunnistin itseni.

Ja sori nyt tälle "kastikkeelle", koska luettuani hänen luonteenpiirteitä, niin tämähän koira on hyvinkin rauhallinen ja ystävällinen, joten se siitä mun koiratietämyksestäni.

Niin sitä arvostaa toisen mielipidettä, mutta onko siihen uskomista, kun olen tavannut ihmisen pari kertaa ja henkilö ei sinänsä tunne mua. Mutta ensivaikutelma on tärkeää ja siinä heti muodostaa käsityksen ihmisestä. Kiva, olen räksyttävä tyyppi.

Nyt menen käsiksi ihan toiseen asiaan, mutta radiossa sanottiin seuraavaa: ulkonäköön ihastuu ja sisimpään rakastuu. Aluksi olin, että hyvin sanottu, mutta se ei olekaan täysin noin. Myönnän, että muutamat ovat sellaisia, että olisi parempi, jos eivät avaisi suutansa ollenkaan, jottei illuusio haihtuisi. Mutta sitten taas, aika raju ilmaisu, että jos pitää toisen ajatusmaailmasta ja luonteesta, niin silloin olisi automaattisesti rakastunut. Jos nämä molemmat "kriteerit" täyttyvät, onkin aikamoinen pakkaus. Kerran tällaisen pakkauksen löytäminen oli lähellä, mutta voisi sanoa, että loppujen lopuksi henkilö oli "valovuosien" päässä musta...Huhhuh :(

tiistai 1. helmikuuta 2011

Katinkontit

Kun mustan kissan kadulla näät,
suusta silloin lähtee räät.
Eräiden kohdalla se ei ole soveliasta,
mutta silloin onkin kyse jostain muusta.
Silloin sydän paikalta voi hypähtää,
ja katse ohikulkijaa seuraamaan jää.
Häntä et ehkä ikinä enää nää,
mutta pari päivää on sekaisin pää.
Mutta niin, annetaan kissan olla,
eihän sille kelpais tällainen pulla.
Ja mitä tämäkin loru nyt oli olevinaan,
se kerrotaan sitten joillekin aikanaan...