Eipä oo pitkään aikaan poristu, ja ehkä pieni pelko hiipi sisimpään, että tulisiko kesäkuusta lumierä. Kuten huomasitte, ei tullu, haa. :)
Vilkkaan kesäkuun jälkeen on vihdoin aikaa hengittää. Lause tuntuu naurettavalta, koska juurikin vilkkaan kesäkuun takia, otin töistä vapaata. Et töissä ei tullut rehkittyä, vaan ihan jossain muissa riennoissa. Mutta näistä riennoista saa oikeastaan kiittää työnantajaa, koska yhdessä vaiheessa mulle lätkäistiin mielivaltaisesti tasureita. Ihan pöllöjä päiviä, joten meitsi alkoi itse ottaa tasureita, jottei niitä tarvitsisi mulle määrätä. Ja oli ne vapaapäivät tasureiden arvoisia tai no...
Pistää miettimään eilisenkin pohjalta kuinka rajallinen elämä on. Sairastuminen on ehkä pahinta mitä voi tapahtua, ja juurikin omassa elämässäni painottuu läheisten sairastuminen. About kaksi vuotta sitten koin elämäni ehkä pahimman jussin. Nyt tyyppi on poissa suvivirren säestämänä, mikä tekee tilanteesta entistäkin erityisemmän. En tiedä onko sattumaa tai ehkä se on niin (kuten yleensä), että itse kehittää näitä sattumia, mutta eilisellä risteilyllä nivoutuivat asiat: jussi, virret, suku ja suru. Seurassani ei ollut oma suku, mutta kun siskosten välille syntyi riita, meikäläinen alkoi itkeä. No just, meitsi on niin herkkä. Ja miten nyt virret liittyivät risteilyyn? Siellä oli kolme nuorta (huom! meitsiä nuorempia), jotka lauloivat virsejä ja pyysivät meidän joukkoakin sanomaan jonkun virren numeron. Olisko ollut joku 382, ja sielt lähti hoilotus kuin apteekin hyllyltä. Mukava porukka, ja antoivat meidän porukalle krediittiä, että olimme verbaalisesti lahjakkaita. Harmittelivat myös, etteivät saaneet meidän keskustelua nauhalle. Totesivat lopuksi, että meidän porukka on heille aikamoinen haaste, etteivät oikein pärjää. Aha. No kiitos, mut hei ihan oikeesti. Häh?
Kesäkuussa olen sitten enemmänkin risteilly laivoilla ja nyt on taas musta löytynyt uusi piirre, siis yhden mielestä. Ja se kuulemma oli ihan positiivinen juttu. Aha. Kiitos siitäkin tai no pistää vaan miettimään millaisena se mua muuten pitää ilman ristelyjä.
Ja kun olen päässyt vauhtiin, niin tuli sitten juteltua EM-tason urheilijan kanssa. En nyt varmaan muuten, mut en vaan pystynyt pitämään turpaani kiinni, kun kuulin mitä se harrasti. Ni? Aivan oikein, frisbeegolffia.
Nii juu, mahtus tähän väliin myös visiitti vaaleanpunaisessa konsertissa ja mustamakkara kaupungissa. Vaaleanpunainen konsertti antoi artistisellisesti enemmän, kun taas mustamakkara keikka oli tyypillisesti yksi parhaista. Reissu Tampereelle oli sinänsä mielenkiintoinen ehkä erikoisen matkaseuran vuoksi. Itse perillä olikin sitten aikamoinen tilanne, kun piti mennä istumaan pöydän äärelle ja sai valita ihan itse paikan. Siis se tunne, kun viereesi ei tuu kukaan ja siinä itsekseen istuu kynttilän valossa ja odottaa sen sammumista. Mutta sitten se tunne, kun yksitellen tyypit täyttävät tuolit. Tämä vuoden takainen kohtaaminen on taas niin siistii, loppu viisastelut artistille ja heipat taas seuraavaan kertaan. Ja ai niin, pubissa istuva matkaseura taas messiin.
Aikamoinen urakka sekin väsätä Tampereen reissun jälkeen hedelmäsalaatti yöllä 15 hengelle. Aamulla frendin polttarit, josta nyt jäi kutakuinkin paska fiilis, mutta se siitä. Aika hauska. Sori, nimim. kokopäiväinen vittuilija.
Siinä nyt taas oli vähäsen meitsii, eikä jaksa kirjoittaa mitään syvällisempää pohdintaa. Valehtelisin jos väittäisin ettei asioita olisi pohdittu ja paljonkin, mutta se jää sitten rivien väleihin ja ehkä joskus juttuihin takerrutaan paremmin kiinni.
