lauantai 17. lokakuuta 2015

Erilaisia tyyppejä

On toi facen maailma ihmeellinen. Oikeastaan potutti tässä yksi päivä, kun oli tarpeeksi kuunnellut shittiä ihmisten suusta. Miksi ylipäätään ihmiset voivat suoltaan vanhoja sananlaskuja suustaan, vaikka eivät tiedä miten vastapuoli reagoi. Esimerkiksi tulee mieleen "tuu pois sieltä kaapista" (homolle), "mitä neekeri" (ulkomaalaiselle tummaihoiselle), "ryssä" (venäläiselle), "homo" (oikeasti homolle). Ehkä nyt tota neekeri ilmaisua ei sanota suoraan tummaihoiselle, ja pointti onkin enimmäkseen siinä, että joitakin tyyppejä haukutaan vaikka ei tiedetä niitä haukuttavan. Ajattelin pääni puhki, että miten muotoilisin tämän ärsytyksen faceen kaikille tiedoksi, mutta en halunnut taas asettaa läheisiäni outoon, häpeän tunteen asemaan. No, hammascase toimi alibina, mutta hyvin onnistuin, kun töihin tullessa yksi kysyi, et onks ruuvit löysällä. Niin, vittu, sano se sellaiselle, joka on käynyt just operaation läpi. Olin hiljaa tokaisulle, ja taisi olla opetus vittuilijalle, joka pyysi anteeksi. Se face viesti juuri kielsi ihmisiä viljelemästä huumoria (juuri toi vitsi oli esimerkkinä), koska oikeesti ihmisellä voi olla prosessi käynnissä ja yrittää siitä selviytyä vitseillä. Ei se muilta tartte vitsejä, koska silloin se menee yli. Huumori on vaikea tekniikkalaji.

Todellakin vaikea laji. Hmm... Meitsihän sen tietää. Aika surullista kuulla, että olen vuosien aikana vittuillut erittäin tärkeälle henkilölle ja sain tietää sen äskettäin. Onko sitten pelko ollut suurena peikkona tälle tyypille ettei ole kertonut mulle tätä seikkaa. En väitä etteikö tämä olisi totta, se tässä surettaakin, koska en ole tiennyt tätä. Mitkä ovat olleet kummankin motiivit? Toinen haluu tietää, onko toinen tosissaan ja millainen huumorintaju toisella on; toinen ei halua suututtaa toista, menettää toista vaan pitää kynsin ja hampain kiinni toisen miellyttämisestä. Huhhuh, mikä soppa!

On sellainenkin sananlasku erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. On aika vaikeaa kuvitella, että täysin erilaiset ihmiset viihtyisivät toistensa seurassa, jotain yhteistä on pakko olla. Mutta jos löytyykin se jokin piirre, mikä pitää tyyppejä yhdessä, niin onko kohtuullista puuttua toisen epäkohtiin (siis toisen mielestä epäkohtiin) ja yrittää muuttaa toista vai onko sopeuduttava. Mielestäni on kohtuullista ettei toisia aleta muuttaa, mutta muuttuuhan jokainen, jos toinen käyttäytyy tietyllä tavalla, niin toinenkin käyttäytyy tietyllä tavalla. Näin ollen toinen tyyppi saa käyttäytyä hänelle tyypillisellä tavalla, mutta toinen ei, koska reagoi toisen tapaan oudoksuttavasti (koska tapa on hänen mielestään kummallinen). Elikkä molempien pitäisi tulla vastaan ja muuttua, olisi reilua. Ai niin, sanotaanko tätä parisuhteeksi. :)