Hörtsy paljuun! njoo.

Kesä on ollut mielenkiintoinen, eräänlainen koetinkivi monessakin suhteessa. Ollaan juotu pussikaljaa konserttia kuunnellessa, pyöräilty ritarinasussa, uitu kaatosateessa, rämmitty suossa, annettu hyttysten imeä meidät melkein kuiviin, poltettu puita. Niin ja sanoinko, että ollaan poltettu puita. Ei tainnut jäädä seuraavalle asukkaalle kuin muutama klapi.

Koetinkivi siinä mielessä, että kun tutustuin toiseen lähemmin myös herkemmin uskalsi sille räjähtää. Luotti toiseen sen verran, että vahva side ei katkea. Ei se katkennutkaan. Kaikkein pahin virhe on kilpailu ja vertailu. Ennemmin pitäisi rohkaista ja kannustaa toista. Tuntuu, että tässäkin suhteessa osaamme sössiä kaiken, koska ylenpalttinen "höösääminen" vaan ärsyttää. No retkemme osoittivat, että määränpää on tärkein, ei se 80 km poljettu matka eikä paarmainen ryteikkö veneelle vaan näissä tapauksissa lämpöinen mökki sekä soutaminen. "Thank God, ollaan perillä." Kuitenkin uskallan sanoa, että aika kultaa muistot. :)

Kesä on eletty täysin rinnoin rakkaan kanssa ja tuntuu kuin matto vedettäisiin alta, kun arki koittaa. Ei sen pitäisi olla näin.

Matka jatkuu määränpäätä kohti....

Nyt kyl suvituttaa

Järjetöntä toimintaa taas, tällä kertaa Boston joutui kärsijäksi tai oikeastaan urheilun ystävät olivat kärsiviä. Tiedä sitten kuoliko tai vammautuiko maratoonari, lapsi vai opiskelija? Yhtä kaikki, hirveä tapahtuma ja jokainen osuman saanut on tärkeä ihminen jollekin.

Kun tällaista tapahtuu, voi vain ihmetellä, mitä henkilön päässä liikkuu? Henkilöä ei paljon hetkauta, että ihmishenkiä menetetään, kunhan räjähdys saa näyttävyyttä. Herää kysymys, liikeneekö henkilöltä yhtään empatiaa? Helppoa olisi vastata ei. Niin, itsemurhahan ei näy muissa kuin tilastoissa, ja jäisi ainoastaan omaisten murheeksi. Tässäkään tapauksessa ei tekijällä olisi empaattisuutta, vaan antaisi toisten kärsiä. Toista tietty on sellainen tapaus, jossa tekijä on sulkenut välinsä läheisiinsä, erakoitunut tietoisesti ja valinnut terroristijärjestön leivän. Järjestö on hänen työnsä, elämäntapansa, jonka eteen on valmis tekemään kaikkensa. Ja kaikkein tunteettomimman tekee tekijästä se seikka, että tekijä itse jää henkiin. Seuraa ihaillen "saavutuksiaan". Oikeastaan on ihan järjetöntä spekuloida koko asiaa, by the way, tiedättekö, että eilen Saudi-Arabiassa kuoli yli 50 ihmistä autopommeihin?

Ei saisi verrata, mutta miksi tämä sitten koskettaa meitä länsimaalaisia enemmän kuin Saudi-Arabian tapahtuma? No Yhdysvallat on tietynlainen länsimaalainen valtio. Se on vieläpä niin iso mahti, että kuka sitä kutittaa, niin varmana saa turpaan ja vieläpä kohtalokkain seurauksin. Ja sitten vielä tämä asetelma, että Saudi-Arabiassa on koko ajan sotatila päällä, Bostonin pommit tulivat kuin salamat kirkkaalta taivaalta ja vieläpä urheilutapahtumassa. Juuri tämä urheilutapahtumassa tapahtuva räjähdys pysähdyttää. Meikäläisenkin tuleva juoksutapahtuma (hippasen pienimuotoisempi) askarruttaa. Koskaan ei voi tietää, milloin räjähtää? Massatapahtumia on mahdotonta suojella sataprosenttisesti. No ehkä tällaista ei nyt Suomessa tapahdu, ne kuuluisat viimeiset sanat. Mikä se Jokela oli, Myyrmanni, Kauhajoki? Todellakin sitä toivoo, että tällaista ei ihannoitaisi, mutta varmasti sellainenkin porukka löytyy. :(

Jepjep, suvituttaa ihan vietävästi. Renkaatkin ovat tällä hetkellä suviset.

Checkpoint 345

Luulitteko, että olin unohtanut tsekata luontoa. En tietenkään! Mutku piti palata viisaampana, niin tässä vähän kesti.

No joo, kyllä se kesä sieltä tulee, ja taidan nyt jättää noi checkpointit tai täytyy tsekata pointteja, mutta se onkin sitten toinen juttu. Parin päivän päästä tulee ripitys tai hiljainen kohtaaminen. Mulle sanottiin, että se on valehtelemista, jos ei kerro. Mitä? Sen näkee sitten, koska mä en sille mitään järisyttävää kerro, koska viime kohtaaminen sai niin paljon kysymyksiä pintaan, että olisi aika saada vastauksia. Mutta ihan sillee vaivihkaa, shh... älkää kertoko sille.

Eri planeetalta

Mikä on kun koiralle ei maistu suklaapatukka? Ai juu, ne ovat eri planeetalla. Hyvinkin loogista, kait?  Mars ja Venus ovat eri planeettoja. Ilmankos naisten ja miesten välillä on kismaa, ja aika ajoin heidän sanotaankin olevan eri planeetoilta. Niinhän ne ovatkin :).  Nyt kyllä planeettajako on mennyt sekaisin. Maa planeetta on varastanut itselleen ihmiset, jonka seurauksena pakka sekoittuu. Enää ei voi olla varma, onko samalla planeetalla edes samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa.

Tänään tuli mieleen keskustelun jälkeen, miten joku voi olla niin erilainen mielipiteidensä kanssa. Kuin eri planeetalta. Niin, aika loukkaavaakin ajatusmaailmaa meikäläistä kohtaan ja ennen kaikkea teikäläisiä. Se vähän möläytti sivu suun. Mutta toisaalta se helpotti, että enää en kuvittele, mitä sen päässä liikkuu, vaan nyt sen sitten tiedän. Ilmankos olen ollut hiljaa, hyvin hiljaa, ja hiljenen vaan. Mutta se, että tää paskan latelija on samalla planeetalla, huhhuijaa. Lähettäisin sen tonne Marsiin patukoiden luo.

Jep, mutta tiedoksi vaan, että lyhtypylväissä on valo. Mutta tänään ei näkynyt, koska täällä on KESÄ.

Räkättirastas

Kiva nimi, ei siinä mitään. No se tuli tänään nähtyä ja kun olen tällainen bongari, niin piti oikein tarkistaa oliko se. Ja oli se.

Hyvin kesäinen fiilis...aurinko paistaa, nappikset korvilla...ja biisi soi...kesä, Tampere jne. Huh :) . No kesällä sitten taas uusiksi.

Olin matkalla tärkeään paikkaan. Viime kevään ilo ja tuska, kesän uhka ja syksyn raivo. Jännitystä siis ilmassa, miten paikka ottaisi mut tällä kertaa vastaan.

Nonni olisihan tämäkin taas pitänyt tietää. Miten voi olla, että noi pallot taas vetävät puoleensa...tai niin, tietenkin TYYPIT niiden takana. Sitä olisi voinut sillee salaa seurata treenejä enemmänkin, mutta niin...KÄÄK! (niin se oli sen räkätin rääkäisy).