Hörtsy paljuun! njoo.

Kesä on ollut mielenkiintoinen, eräänlainen koetinkivi monessakin suhteessa. Ollaan juotu pussikaljaa konserttia kuunnellessa, pyöräilty ritarinasussa, uitu kaatosateessa, rämmitty suossa, annettu hyttysten imeä meidät melkein kuiviin, poltettu puita. Niin ja sanoinko, että ollaan poltettu puita. Ei tainnut jäädä seuraavalle asukkaalle kuin muutama klapi.

Koetinkivi siinä mielessä, että kun tutustuin toiseen lähemmin myös herkemmin uskalsi sille räjähtää. Luotti toiseen sen verran, että vahva side ei katkea. Ei se katkennutkaan. Kaikkein pahin virhe on kilpailu ja vertailu. Ennemmin pitäisi rohkaista ja kannustaa toista. Tuntuu, että tässäkin suhteessa osaamme sössiä kaiken, koska ylenpalttinen "höösääminen" vaan ärsyttää. No retkemme osoittivat, että määränpää on tärkein, ei se 80 km poljettu matka eikä paarmainen ryteikkö veneelle vaan näissä tapauksissa lämpöinen mökki sekä soutaminen. "Thank God, ollaan perillä." Kuitenkin uskallan sanoa, että aika kultaa muistot. :)

Kesä on eletty täysin rinnoin rakkaan kanssa ja tuntuu kuin matto vedettäisiin alta, kun arki koittaa. Ei sen pitäisi olla näin.

Matka jatkuu määränpäätä kohti....

Iisakin kirkko

No niin. On nyt vierähtänyt jokunen kuukausi etten tänne ole mitään kirjoittanut. Niin se on, nyt on asiat todella huonosti tai todella hyvin. Sanotaan; molempia kiitos.

Koin kuukausi sitten taas mullistavia elämänmuutoksia ja taas sorkittiin arpia. Aikoinaan huonosti hoidettu suuvärkki sai kolauksen ja ollaan jotenkin taas lähtöpisteessä. Uusi posliini tulossa. Pitäisi vaan miettiä, että sitä ollaan hengissä, mutta... Olisihan mukavampaa, jos kropan kaikki elementit olisivat kunnossa. Ei paljon naurata koiran luiden mainos, jossa koirille ehdotellaan tekohampaita vitsillä. Mulle se on valitettavasti arkipäivää.

Kun on mieli maassa ja ui syvissä vesissä, niin ei tarvitse paljon mieltä horjauttaa. Siihen riittää ihmisten kohtelu sua kohtaan, ja tympeä kohtelu vaikuttaa välinpitämättömyydeltä, mutta se ei ole sitä. Ehkä sitten toisten epäonni on hyvä syy "iloita" ja itse nousee suosta. Älytöntä hyväksikäyttöä.

Menneen viikon aikana sitä ajatteli, että on valmis ottamaan askeleen elämässä, ei eteenpäin vaan taaksepäin. Se oli virhe, ja pisti ajattelemaan millainen kusipää mun kuoren alla asuu. Melkein menetin jotain tärkeetä ajattelemattomuuttani.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä oli ehkä tarpeellinen vaihe tämän hetkisessä elämässäni. Parhaat neljä päivää elämässäni ja kaikkein hörhöin lauantai on takana. Voiko tässä muuta toivoa.