Aivot narikkaan

Näköjään sitä käyttää aivoja harkiten, kun eilenkin huomasin puussa ollessani, että niin täällä ny ollaan ja pitäisi alaskin päästä. Eipä ole mulle yllätys, että päätökset tapahtuvat tiedostamatta ja tästä todisteena juurikin tämä puujuttu. "En uskalla kiivetä, entä jos putoan jne." Ja hups, oksalla oltiin.

Huisi pesispeli äsken, jossa tuli turpaan niin saatanasti. Mielenkiintoisin episodi olikin yhden pelaajan  kyttäily, joka oli koko ajan ihan äärest hiilenä. Vierustoverin kanssa siinä sitten myhäiltiin sille, söpölle pikku haukulle, söpölle mummolle, söpölle jänikselle. No olipas siellä niin söpöä. Ja kampaajakin kyhäs mulle "söpön" irokeesin. Joo ihan kiva, mut pesin heti hiukset.

Sillai, ku pystyiski pistämään aivot narikkaan ja ihan aluksi vaikka viikoksi. On niin perhanan huonosti tullut nukuttua, että ehkä tämä maiseman vaihdos taas auttaa. Mä oon keskiviikoksi varannut räjähdyspäivän, joten katellaan miten käy.

Ei

Ai niin tää biisi:

 

Opetellaan sit elämään tän kanssa. Ja taas kriteerit täyttyivät miksi:

a) laitan kyseisen artistin videon blogiini 

b) laitan juuri kyseisen biisin

c) mun pitää sanoa viimeinen sana

 

Huh, kokeilkaa ite. Nyt silmät harittaa sen verran, että nään EI-kirjainyhdistelmän kasina tai lumiukkona, siis sellaisena miten junnut kasin kirjoittavat. Kaksi palloa.

 

Voi elämä, just tuli juteltua frendin kanssa, että on meillä omituiset päät. Siis sehän on nyt fine, että on munanmuotoinen. Hmm... Ei se välttämättä rikki mee, kun se lattialle kopsahtaa. Se sisus onkin sitten ihan eri juttu.

 

Joojoo, pointti tuli selväksi.

(Tarkkana sitten noiden tunnisteiden kanssa)