Kun taivas romahtaa niskaan

Odotettu viikonloppu ja kaikkee. Pelejä, valmistujaisia, taas aktiviteettijärkkäämisiä hyvässä seurassa, yllättävä viesti (vanha tuttu, mut samat jutut kuin silloin joskus). Kaikin puolin aivan loistava viikonloppu. Tosin pelit eivät sujuneet toivoamallani tavalla, mutta pelin ympärillä pyörivä sirkus oli sitäkin parempi.

Täpinöissään pikkutyypistä soitin vanhemmilleni. Heillä oli kylässä vieras, mutta vain toinen puolisko. Niin missä toinen?

Se ei varmaan ketään täällä sekkailevia kiinnosta ja enkä kertoisikaan, mutta maailmani mureni yhdessä silmänräpäyksessä.

Se siitä viikonlopusta, niisk ;(

Pohjatonta touhua

Ensinnäkin töissä purkeista puuttui pohjat, ja sitten purkit olivat likaisia ja pätäkän suruushan riippuu siitä, miten paljon rehkii. Kyllä me rehkittiinkin ja missä kiitos. No siinä, että saatiin ainakin hyvät yöunet ja talo oli kiitollinen, että hermot pitivät, ettei purkit lentäneet päin seiniä. Sitten tänään hyvien yöunien jälkeen, kiitos työn, tulee sellainen ihana viesti, et huomenna pitäis lähteä reissuun, joka oli ymmärtääkseni peruttu tiistaina. No ei siinä sitten mitään, ymmärsin kai väärin...Ja paskat. Yks yrittää koko ajan tarjota mulle herneitä, mutta enköhän minä niitä kaupastakin saa.