So what

Elä hetkessä, elä tunteella, anna mennä...
No mitä jos saan kohtauksen, joudun sairaalaan, korvaako vakuutus. So what? Hitto mikä asenne tolla "muijalla" on. Huh. Hällä on elämän tilaisuus, ja hän myös käyttää sen.
Voi kumpa meitsikin pystyisi tohon.

On se hassua tai en tiedä hassua, mutta eräistä ihmisistä olen hyvin paljon huolissani. Sitten näen heidät, niin luulenpa, että itselläni olisi enemmän huolia. On ne niin valoisia tyyppejä. Mutta tapaamisen jälkeen en kuitenkaan mieti omia huoliani, vaan nämä tyypit tuovat myös valoa elämääni.

Ja so what,
että sänkyni oli lasten pallomeri.
että oveni on täynnä pallon jälkiä
että pöytäliinani on jaffassa
että naapurit kohta valittavat huudosta
että on likaisia astioita
jne.

This is my life, ja pidän näistä tyypeistä tosi paljon. Jajaja... nyt on taas niiiiin hirrrveen herkkää ;). Eikä välii, jos nyt kissa ei syöttiä nappaa. Eihän niistä koskaan tiedä kelpaako niille lintu vai kala, ja eihän sille pärställe mitään voi.

SO WHAT!

Suloinen myrkynkeittäjä

On se kiva kun Soppaa keitetään, hämmennetään, ja lisätään keittämistä. Sitten sitä luuli, että keitto olisi valmis, mutta ei. Perhanan porkkanat unohtuivat. Mulle se olisi maistunut ja porkkanat olivat ihan jees, mutta kun pari pippuria pistettiin sekaan, niin siinä se soppa sitten pilaantui tai en tiedä... Olen ehkä osuuteni tehnyt, mutta kyllä sitä pannaria vielä haluaisi...

Plim Plom

Jännittävää

Sitä saa näköjään elämän jännittäväksi, jos vaan vähän pistää itsensä likoon. Ekaks, klik. No ei siinä mitään, ollaan toisillemme tuntemattomia, ja annetaan asian olla. Olisi kyllä yhtenäiset mielipiteet eräästä asiasta...

Sitten toinen teksti, klik, klik. What? Tää on niin TYYPILLISTÄ, ja seurataan kaikessa rauhassa tilannetta. Aika jännittävää, kun ei tiedä tyypeistä lähestulkoon mitään, ei pärstää, ei paikkakuntaa. Tiedossa on vaan niiden ajatusmaailma, elämäntilanne, ja ne todella mätsää. Sisäinen kauneushan on se tärkein sanoisi joku. Mä en nyt tota sanonut, vaiks kirjoitinkin. Pitihän tähän joku klisee taas pistää.

Eli summa summarun, nyt pistetään vaan toi Soppa porisemaan. Viimeksikin tämän kaltainen tilanne toi mukanaan vain pelkkää hyvää.

Klikatkaa mua ihmeessä ;) Klik, klik (eiku Soppa sanoo:) blop, blop, ja taas ollaan plussan puolella :)

Onni on rakastaa

Aika tylyä kohtelua, kun tämä teksti löytyy juuri eronneen tyynyliinasta. Ja luulenpa, että tämä on syntipukin hankkima. Voi ei ;(. Ja nyt minä sitten lisäsin vettä myllyyn, ensinnäkin nukkumalla tässä sängyssä ja vieläpä tällä hetkellä elämäni naisen kanssa. Eli vein mieheltä sen kämppiksenki. Mut en minä kertonut sille, shh...

Tässä se nyt sitten on, varastamani kämppis.

Kasvoja en paljasta... 

STOP

Pakollinen pysähtyminen. Okei, sekuntti.

Vroom... ja taas lähti. No oikeesti nyt on pakko hiljentää, hiljentyä, ehkäpä jopa vaieta. Tammikuu on ollut sen verran hulabaloota, ja kuukausi ei ole vielä loppu. Tarkemmin ajatellen tai no ajatellen ja ajatellen. Nyt se on sitten todistettu lekurinkin toimesta, että mun pää on tyhjä. Siellä ei siis ole mitään, mikä nyt ei varsinaisesti ole kauhea yllätys. Ehkä tämäkin teksti pistetään valelääkärin piikkiin. Sananmukaisesti se voi olla kitkerää litkua ja kenen päästä se seuraavaksi löytyy rokotuspiikkiä annettaessa?

Kvaak, taas lintu prkl. Meikäläisellä on ollut tämän kuun sellainen Aku Ankka fiilis. Helvetin laiska, näitä parhaimpia piirteitä mainitakseni. Ja sitten se nokka, joka on tunkemassa joka rakoon, ja aina se saa siipeensä. Pari kertaa myös pyrstö on saanut tällejä. Ruokakaan sille ei maistu, vaan sammakot lentävät suusta. Mutta silti Ankka on halunnut kaikille hyvää, eikä ole lähtenyt tsekkaamaan naapurin nurmikkoa. Prkl Hannu Hanhi sen teki toisten kustannuksella, ja eikä todellakaan ajatellut toisten parasta. Odotappa vain kesää ja auringon porotusta. Ruskea nurmi sieltä pilkottaa. Yleensä ahneellahan on paskanen loppu.

Juu, olen tyytyväinen nurmikkooni ja jätän aidan toiselle puolelle kurkkailut ihan omaan arvoon. Näin.

Auts, niin minulla on vieläkin se nokka, ja päätän todellakin saada takaisin oman nenäni, minäni, elämäni, ihan mitä vaan kunhan meikäläinen muuttuu. Siis en nyt kauheesti muuta itseäni, mutta Aku Ankkaisuus saa jäädä, vaiks se niin sympaattinen ja laupias samarialainen onkin.

Nyt täytyy tsempata, vaiks prkl toi taloyhtiö pistää vihaksi. Ilmoitti sitten äskettäin, että ovat sössineet aikoinaan lattialämmityksessä, että nyt korjaavat asian lämpöpattereilla, minkä luulen olevan yhtä tyhjän kanssa. Eihän tässä ole kärsitty ja valitettu vasta kuin kolme kuukautta. Kiva klisee, että kannatti valittaa, mutta tää Ankka sanoo: Krääk, v*ttu etc. Ai niin, sori, ei Ankkaa. Soppa sanoo VITTU.

Mutta niin, kai se tästä sitten taas, ja pysähdyn, ja mietin. No ei ole helppoa pitää Sopan ajatuksia kuplassa, mutta nyt tosissani yritän. Palaan myöhemmin tupareiden ja Helsingin reissun merkeissä, ja siihen todellakin menee sitten aikaa. Meinaan, minulla oli sohva, nyt ei, ehkä 4vko päästä on. Että siinä.

Nyt kipale. Ehkä tämä voisi liittyä johonkin, mutta en sanoja sen enempi miettinyt ja kuunnellut. Kuuntelin ääntä. Se on se voice. Joillakin sitä on, ja ennen kaikkea tämä ääni on persoonallinen.

Prkl kun pistää välillä vihaksi, mutta...

Minä en suutu. Pidän cappuccino hetken :)

Kupla

Joskus ajatukset on hyvä pitää ajatuskuplassa, eikä laukaista asioita suoraan päin pläsiä. Luulen, että minusta tulisi aika hiljainen tyyppi, ja minun pää hajoaisi, kun siellä olisi kaikenlaista "asiaa", mitä en saa purettua mihinkään. Jos puhekupla pitäisi ansaita kamalan aivoriihen jälkeen, niin voi olla, että täältä ei kauheesti tulisi tarinaa.

On totta, ettei kaikkea pidä sanoa ääneen. Poliitikoilla on juuri tällainen ajatuskupla päällä, ja jos yksikin ajatus saa hepposin perustein puhekuplan, niin siitä syntyy haloo. Mutta mielestäni he ovat sellaisessa asemassa, että heidän on syytäkin pitää välillä turpansa kiinni, ja miettiä sanomisiaan.

Älytöntä ihannointia on yleensä sosiaalisia tyyppejä kohtaan. Ne ovat useimmiten niitä törppöjä, jotka laukovat suustaan mitä sattuu. Siihen vaan tokaistaan, että se on sellainen moottoriturpa, luonnonlapsi. Ihanan vilkas hulivili tapaus jne. Sisäinen kauneushan on täyttä kultaa, eli miettikäähän kuinka fiksuja ja filmaattisia hiljaiset ovat. Juu, ehdottomasti kuulun toiseen kategoriaan, mutta kumpaan?

Huomenna lekuri puhdistaa mun pään, joten voi olla, ettei sinne sitten jää tämänkään vertaa. Toi pää on sen verran monimutkainen pallo, mutta nilkan minä hoidan itse.