Mennääks metsään?

Hugohan se siinä päästi ilmoille tällaisen kysymyksen. Niin mitähän se tarkoitti? No tietty sitä et se meni metsään, ja kun se oli metsässä, niin kaikki olisivat voineet mennä metsään.

No kun kerran jättää jotain taakseen, pääseekö siitä mitenkään irti vai haluaako siitä päästä irti. Jos ei tee selviä säveliä, niin meneekö koko juttu metsään. Siinä sitä vaan ajelehditaan kuin meduusat ulapalla ja jos saalis on näkyvissä, niin siihen tartutaan. Mutta jos meduusa on väärässä paikassa, eikä saalista löydy, niin pärjääkö se pelkässä meduusayhteisössä tuttuja tapaillen.

Se oliskin siistii, jos meduusa sais saaliin. Sillä se pärjäis pitkään, eikä haikailisi takaisin toisten meduusojen seuraan. Ei tiettykään, ruokaa olisi vähemmän, ja verinen taisto lajitoveriensa kanssa totista totta. Myös kateellisuus vallitsee leirissä.

Jep, näinhän se on. Olen sitten meduusa, elelen yhteisössä, mut jos saalis löytyy, niin yhteisössä elo on pakko lopettaa. Mut se on kai sitten sen ajan murhe.

Sanahelinää

En nyt oikein ymmärrä mistään mitään. Yhtenä iltana sitä vaalitaan rakkautta, kerrotaan menneistä ja pohditaan tulevaisuutta. Niinpä, hippasen hätiköityä toimintaa. Mutta kun pitäisi lähteä reissuun, tyyppi ei ilmaannu paikalle, ei vastaa puheiluihin eikä viesteihin. Tais taas homot pelastaa munt...

Siinä samassa huomasin arvostavani erästä tyyppiä hyvin paljon. Ehkä me ollaan molemmat Pelle Pelottomia ja sellaisen meikäläinen tarvitsee. Tai no ainakin sellaisen tyypin, joka ei meikäläistä pelkää.

Kissojen ristiäiset

Eilen meikäläinen oivalsi jotain. Miten sen nyt sanois, mutta tuli kauhean hyvä fiilis. Ehkä se oli sen mietintämyssyn ansiota.

Myssy oli syvälle upotettu päähän, ja kyllä sieltä pulppusi ajatuksia. Elämä on oikeesti mennyt sillai kuin pitikin. Toiset löytävät toisensa, ja hyvä niin. Toiset hankkivat itselleen "lapsen", ja sekin oikeesti hienoo. Oikeesti mulla on ympärillä hieno maailma, ja töissä pohdin asiaa, siitä voisi tulla hienompikin.

Elän hyvin paljon tunteella, vaikkei sitä joku tajuisikaan. Päällimmäisenä meikäläistä harmittaa tällä hetkellä ilmapiiri. Ilma on muodostunut paksuksi massaksi, josta voisi veitsellä halkaista jokaiselle oman palansa.

Viime viikolla räjähdin ilmapiirin pahentajalle, ja tää viikko ollaan menty rauhallisissa merkeissä. Pyysi mua jopa viettämään pikkujouluja hänen kanssaan. Niin, ja mä hyväsydäminen paska suostuin. Spekuloin itseäni kaksinaamaiseksi paskaksi, koska ihmeellisesti meikäläisellä on näin joulun alla rientoja, ja seura sisältää enempi ja vähempi tuttuja, saatikka ystäviä.

Mutta joo, onko tämä mielestäni jippii elämää, että meikäläistä riepotellaan kuin räsynukkea. Sit kuitenkin, tiedän, puukkoa tulee niskaan tai päähän. Sen vuoksi, se suurin päätös, on tehtävä itse. Mitäpä muuta voi tapahtua kuin tutustua uusiin tyyppeihin. ;)

Kendo ja Sumopaini

Taas uusia lajeja meikäläisen elämään ja näitä lajeja en mene katsomaan vaan ihan omiin pikkukätösiin laitan kepin ja toivon mukaan sumopainiasu on se mammuttiversio eikä vaippa. Mammuttiversio ei kyllä paljon auta, jos vastaan tulee satakiloinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Ja siitäkin tulee vielä isompi, kääk. Se varmaan vierittää munt ulos tatamilta.

Katotaan sit kuinka hauskoja/vaativia lajit ovat? Yksi laji myös kiinnostaa suunnattomasti, ei kokeilumielessä vaan katselumielessä. Pitää järjestää menot, et pääsis joku kerta katsomaan. En kerro vielä mikä laji, mutta tuskin mikään enää ihmetyttää muita. Mä luulen, et tyypit ovat tottuneet mun lajien kirjoon ja mielenkiinnon kohteisiin.

Kukaan ei kyllä arvannut mitä Suomen peliä seurasin torstaina. Tai kukaan ja kukaan. Kai ny joku, mut niiltä keneltä kysyin eivät tienneet.

Kun tyypin kanssa tein kävelylenkin, mieleeni putkahti yksi laji. Se tuli vähän puskista, kun mimmi nyt on rokki/heavytyyppi. Tiellä sattui olemaan etanoita. No siinä sitten piti väistellä etanoita, ettei toinen ny alkaisi itkeä tallottujen etanoiden vieressä. Jokaiselta se pyysi näyttämään sarvet, ja yhden kohdalla se pysähtyi tippa silmässä, kun tallotun etanan vieressä oli elävä etana. Pohti niiden suhdetta ym. Kyllä se lenkki kesti eli laji voisi olla nimeltään etanakävely. Se siitä meikäläisen hyvästä eleestä tehdä lenkki kauniissa ympäristössä mikä vaihtui via dolorosaksi.

No niin, ei voi kieltää etteikö jotkut muutkin voi yllättää. Ehkä pienen postauksen ansiosta perhonen lensi mahaan, viihtyi siellä päivän ja katotaan jos loman alkamisen kunniaksi tulisi sieltä pois. Jännitys on ihan kiva juttu, mut jos perhonen on kauan mahassa, se muuntuu mutanttisammakoksi ja sen päästäminen suun kautta ulos ei ole hyvä juttu.

Piti vaan sanoa, et loma alkaa viikon päästä. Ei muuta.

True love

Purjehtiessa sitä mietti... Siis mullehan sanottiin, että jätä jo ne laivat (jokilaivat, risteilylaivat, purjeveneet). Voisi vähän paremmin reagoida asioihin, kuten talossa on ollut nopeempi nettiyhteys lähes kuukauden, parvekkeen lasitusmaksun erääntyminen, plussaseteli visusti kaapissa paperipinkan alla. Mutku ei vaan ehdi funtsia, ku on noita laivoja, merirosvo sellaisia. :) Ja sit viel perinteinen sivuraide.

... kuinka kaunis on maa ja sellaista. No en mä oikeasti ajatellut mitään, ainakaan mitään tähdellistä. On se hienoa, kun saa kutsun kaikenlaisiin rientoihin ja hengaa monenmoisen tyypin kanssa. Kaveri totesi mulle, että mulla on liikaa kavereita, että mun täytyy alkaa karsia niitä. Aha, taas ihmeellinen tokaisu, koska oikeasti ei niitä nyt hirveästi ole, mutta kun tunnen niitä eri kinkereistä, niin niiden kanssa tulee oltua eri kinkereissä. Ja kun oikeesti haluaisi olla kaikkien kanssa tai hyvin mä ainakin esitän.

Sellainenkin tapahtuma tässä taannoin tapahtui, että meitsi oli vastuussa eräästä puljusta. Työkaverini sanoi (ei kylläkään mikään bestis), että lähde vaan kotiin. Sun työpäiväsi on jo päättynyt. En olisi saanut ylittää 12 h. Niin, vaakakupissa on  se, että työntekijä jää yksin puljuun tai meikäläisen työaika ylittyy. Siis molemmistahan olisi tullut huuto, joten mielestäni oli pienempi paha jäädä vartiksi töihin "kamun" kanssa. Tosi kiva sillee, kun "kamu" väitti koko ajan pärjäävänsä, et lähde vaan. Mut sanoin EI ja jäin ihan sen kiusaksikin puljuun. Ja tällähän yritän vain ja ainoastaan kiillottaa kilpeäni ja todeta, että kyllä meitsi aika empaattinen tyyppi on, eller hur.

Ja nyt mä haluan taas vaihteeksi aasin sillalle, mutta tosta ruotsista tuli mieleen, että mistä noi ruotsinnokset ehkä joskus jopa englishit kumpuavat. Vastaus löytyi pappani kätköistä. Sielläpä oli ruotsiksi tehty kortti multa. Hurjaa! "Glad påsk farmor och farfar" ja tietty suomennos perään tajuten lukijoiden kielitaidottomuus. No ei siinä mitään, mut hämäännytti kortin takakansi, jossa oli iso sydän ja meitsin nimi sydämen alla. Siis todellakin true love, mut mikähän siinäkin sitten on, että kortin löydettyään kanssaihmiset vittuilivat ja tais muutama voikin tulla. Hyvä ettei kirnuttu piimä.

Meikäläinen on saanut äidinmaidosta kyseenalaisen lahjan, sanakikkailun. Haaste tuli eilen vastaan kun 8 tuntisen purjehdusreissun aikana pikkutyttö viisasteli mun sanomisia, esim.sanoin kupissa, tyttö väänsi mikä ihmeen pissa? En kyllä mennyt sanattomaksi vaan sanoin ku. Illan aikana tyttö käski olla mun hiljaa ja sanoi oo ny. Muutaman kerran yritin leperrellä sille, että sit se menee sinne, eiks niin ja tyttö koko ajan vastasi ei. Siis mikä nyt on mulle hirveen vaikea sana. Ei tyttö ollut ainakaan helposti johdateltavissa. Ihmettelin, että mikä tossakin on kun tyttö koko ajan mun sanomisiin tarttui? No ei ollut ehkä kaikkein parhain ensivaikutelma meitsistä, kun rapsutin tytön päätä ja sanoin, mitä pieni koiranpentu. Tyttö oitis sanoi äidille, että minä en ole mikään koiranpentu kun tuo yksi väitti. Hip hurraa. Jo tästä alkusanailusta tiesin reissusta tulevan haasteellisen, mutta oli se ihana. Ja oli tyttökin oikeesti ihana.

Haluatteko kuulla mistä olen erityisen huolissani? Ei tartte vastata, mut miten saisi periaatteessa sanan hävitettyä erään sanavarastosta. Äidinkielen opettaja (mä) on kuullut sanottavan sanaa liikaa ja ihan turhaan. Ongelmaksi asian tekee se, kun kuulen sanan pelottavan läheltä. Niinpä allekirjoittanut kuittaa ja periaatteessa vaikenee.



Vad säger du?

Vad ska man göra idag? Nothing eiku ingenting. No hedelmällinen keskustelu sinänsä, mutta eiköhän kuitenkin skriivailla suomeksi.

Eipä oo pitkään aikaan poristu, ja ehkä pieni pelko hiipi sisimpään, että tulisiko kesäkuusta lumierä. Kuten huomasitte, ei tullu, haa. :)

Vilkkaan kesäkuun jälkeen on vihdoin aikaa hengittää. Lause tuntuu naurettavalta, koska juurikin vilkkaan kesäkuun takia, otin töistä vapaata. Et töissä ei tullut rehkittyä, vaan ihan jossain muissa riennoissa. Mutta näistä riennoista saa oikeastaan kiittää työnantajaa, koska yhdessä vaiheessa mulle lätkäistiin mielivaltaisesti tasureita. Ihan pöllöjä päiviä, joten meitsi alkoi itse ottaa tasureita, jottei niitä tarvitsisi mulle määrätä. Ja oli ne vapaapäivät tasureiden arvoisia tai no...

Pistää miettimään eilisenkin pohjalta kuinka rajallinen elämä on. Sairastuminen on ehkä pahinta mitä voi tapahtua, ja juurikin omassa elämässäni painottuu läheisten sairastuminen. About kaksi vuotta sitten koin elämäni ehkä pahimman jussin. Nyt tyyppi on poissa suvivirren säestämänä, mikä tekee tilanteesta entistäkin erityisemmän. En tiedä onko sattumaa tai ehkä se on niin (kuten yleensä), että itse kehittää näitä sattumia, mutta eilisellä risteilyllä nivoutuivat asiat: jussi, virret, suku ja suru. Seurassani ei ollut oma suku, mutta kun siskosten välille syntyi riita, meikäläinen alkoi itkeä. No just, meitsi on niin herkkä. Ja miten nyt virret liittyivät risteilyyn? Siellä oli kolme nuorta (huom! meitsiä nuorempia), jotka lauloivat virsejä ja pyysivät meidän joukkoakin sanomaan jonkun virren numeron. Olisko ollut joku 382, ja sielt lähti hoilotus kuin apteekin hyllyltä. Mukava porukka, ja antoivat meidän porukalle krediittiä, että olimme verbaalisesti lahjakkaita. Harmittelivat myös, etteivät saaneet meidän keskustelua nauhalle. Totesivat lopuksi, että meidän porukka on heille aikamoinen haaste, etteivät oikein pärjää. Aha. No kiitos, mut hei ihan oikeesti. Häh?

Kesäkuussa olen sitten enemmänkin risteilly laivoilla ja nyt on taas musta löytynyt uusi piirre, siis yhden mielestä. Ja se kuulemma oli ihan positiivinen juttu. Aha. Kiitos siitäkin tai no pistää vaan miettimään millaisena se mua muuten pitää ilman ristelyjä.

Ja kun olen päässyt vauhtiin, niin tuli sitten juteltua EM-tason urheilijan kanssa. En nyt varmaan muuten, mut en vaan pystynyt pitämään turpaani kiinni, kun kuulin mitä se harrasti. Ni? Aivan oikein, frisbeegolffia.

Nii juu, mahtus tähän väliin myös visiitti vaaleanpunaisessa konsertissa ja mustamakkara kaupungissa. Vaaleanpunainen konsertti antoi artistisellisesti enemmän, kun taas mustamakkara keikka oli tyypillisesti yksi parhaista. Reissu Tampereelle oli sinänsä mielenkiintoinen ehkä erikoisen matkaseuran vuoksi. Itse perillä olikin sitten aikamoinen tilanne, kun piti mennä istumaan pöydän äärelle ja sai valita ihan itse paikan. Siis se tunne, kun viereesi ei tuu kukaan ja siinä itsekseen istuu kynttilän valossa ja odottaa sen sammumista. Mutta sitten se tunne, kun yksitellen tyypit täyttävät tuolit. Tämä vuoden takainen kohtaaminen on taas niin siistii, loppu viisastelut artistille ja heipat taas seuraavaan kertaan. Ja ai niin, pubissa istuva matkaseura taas messiin.

Aikamoinen urakka sekin väsätä Tampereen reissun jälkeen hedelmäsalaatti yöllä 15 hengelle. Aamulla frendin polttarit, josta nyt jäi kutakuinkin paska fiilis, mutta se siitä. Aika hauska. Sori, nimim. kokopäiväinen vittuilija.

Siinä nyt taas oli vähäsen meitsii, eikä jaksa kirjoittaa mitään syvällisempää pohdintaa. Valehtelisin jos väittäisin ettei asioita olisi pohdittu ja paljonkin, mutta se jää sitten rivien väleihin ja ehkä joskus juttuihin takerrutaan paremmin kiinni.

Kawasaki kulkee

TAAS ilman omistajaa. Tällainen tunne on taas päällimmäisenä mielessä.

On mielenkiintoista kokeilla eri ihmisiä, että mikä juttu niitä nappaa. Kun laitan facebookkiin jotain tekstiä, niin on jännä nähdä kuka kommentoi. Niistä ihmisistä voi päätellä jotain. Ne ovat sellaisia:
a) jotka nyt aina kommentoivat mun tekemisiäni,
b) jotka tietävät kyseisestä asiasta enemmän,
c) joita nyt vaan kiinnostaa tietty asia enemmän,
d) jotka jostain syystä tulevat esiin koloistaan (ihmetyksen kera).

No joo, ihmisistä voi päätellä jotain, mut kai siitä kirjoittajastakin voi päätellä jotain. Mut en usko, et kauheesti, koska yleensä viljelen sellaista hepreaa, josta ei selviä ilman sanakirjaa.

Ja nyt kun on kesä, niin haluatteko tietää millaista soppaa teen. No soppaan on tarkoitus laittaa herne, mutta sit ihan hyvää hyvyyttäni huomasin laittavan siihen paprikan mukaan. Herneellehän olisi oiva paikka olla mun nenässä ja näin se ei häiritsisi paprikan valtaamaa soppaa. No toivottavasti herne ennen pitkään nenään päätyykin. Paprikan poistamista sopasta vielä pohdin. Onhan se sellaista närästävää laatua. En usko, et tätä vauhtia kesäkeitto valmistuu, mut se nähdään sit lauantaina. Vi ses.

Ja pliis, se sanakirja vois olla ihan kiva, joku vois sanoo...

Poreilua

Sopan porinaa. Niin, enteilikö tämä nimi jotakin, kun nyt on sitten porilaisuus iskenyt meikäläisen elämään. Tai ei se nyt oo mitenkään sen suuremmin iskenyt, soppaa vaan on alettu oikein urakalla keittämään ja sen porinaa ei oikein voi välttää. PataÄSSILLE tuli sitten mestaruus ja prkleen porilaisten takia melkein myöhästyin töistä.

Ja yritäppä päästä eroon näistä tyypeistä. Melkein mahdottomuus tämän hypen keskellä. Lopetan porilaistyypin sanoin: "Joo tua noin ni ;p".

Pojot kotiin

Huhhuijaa. Lämmitetty Forssan yleisö pienellä hiillostuksella on parasta mitä voi sai saada, siis korisyleisöltä. Tällä kertaa multa meni siihen 9 peliminuuttia. Täytyy todeta, et aika kauan kesti. Mutta ei se yleisö pettänyt. Lopussa yleisö syttyi kuin kiuas, onneksi vasta silloin. Saimme näet riehua siinä alussa ja kotiyleisö kannusti vasta lopussa.

Mikä siinäkin sitten on, että saan yleisön tai sen yhden tyypin hiiltymään. Vierustoveri käski mun lopettaa jottei nyt ensimmäisessä erässä synny tappelu. Ja tietty joku voisi miettiä, minkäköhän takia meikäläinen istuu matseissa yleensä pöydän takana. Hmm...

Aika lailla siisti fiilis, vielä kun "tiimini" voitti pisteellä. Ja ne tyypit mun vierellä, huh (yhtä hulluja). Kai se uni tulee vaikkei millään malttais mennä nukkumaan tällaisen hehkutuksen keskeltä. Huomenna olisi taas paluu arkeen, ei töihin (lomaa!!), luistimet jalkaan ja vieraalle maalle. Hui, ei pelota, mut jännittää kivasti. ;)

 

As cool as a cucumber

Edellisessä tekstissä pohdin hermojeni kestävyyttä. Meikäläisen päivä tyypin kanssa meni ihan hyvin ja puolivälissä päivää ajattelin, että onko tämä totta? No loppupäivä meni ihan päin helvettiä, ja muutkin alkoivat ihmetellä tyypin osoittamaan kohtelua mua kohtaan.

Tyypin kohtelu mua kohtaan ei onneksi aiheuta mulle ylenpalttista surua, pikemminkin vitutuksen tunnetta, mutta onneksi se on vain töissä tapahtuvaa shittiä. Tämä ei vaikuta mun vapaa-aikaan mitenkään, eikä tyyppi ole mielessäni paitsi nyt kun kirjoitan tätä tekstiä. No hyvä et jonnekin avautuu.

Mietin miksi mieleni on perin rauhallinen asian suhteen, vaikka töissä laskenkin monta kertaa kymmeneen. Ja tulihan se vastauskin ison pääni sopukoista. Toisaalta on helpottava tunne, kun voi sanoa tyypille mitä haluaa, mukamas kuunnella sitä ja pyöritellä silmiä, niin ei tarvitse miettiä mitä se tästäkin ajattelee. Aika julmaa sanoa, mutta tyyppi ei vaan ole mun tyyppiäni, enkä tykkää tyypistä.

Toista se on kun toisesta jollain tavalla välittää, niin tulee sitten välillä kauheat raivarit. Se on varmaan sitä rakkautta sitten. Voi luoja, olispa maailma täynnä noita vitutus tyyppejä. (vitsi, hehheh).

Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttavat siihen, millaisen kuvan saat ihmisestä. Varokaa kuppikuntia, koska ne saavat aikaan itselle mielihyvän tunteen, varsinkin jos on kupissa. Kun kuppi kaatuu nurin, huomaakin pian itse olevansa samassa asemassa kuin kiusattu, ja se ei nyt ole kauhean hyvä fiilis.

Meidän kunnassamme kuppi ei mennyt nurin, mutta mun oli pakko vähän pillata (siis sillee ettei kunnasta kukaan huomannut). Meikäläinen tutustui tyyppiin kunnan mielipiteistä huolimatta, ja luulenpa että musta tuli tyypin tukijäsen. Ihmisillä on tiettyjä maneereja, mutta onkohan meistä kukaan täydellinen?

No pyysi kurkkua (mua) auttamaan kaatumassa olevan lavapinon kanssa. Mitäs siinä sitten voi muuta kuin mennä vaan  trukin ohjaksiin ja peruuttaa. Voilà. Kallistunut pino heilahti suoraksi. No loppupäivän sain varmaan kuulla ziljoona kertaa kiitos. Meikäläinen oli vaan, "se oli pikku juttu", vaiks myöhemmin sydän löi muutaman kerran ylimääräistä.

Niin ja lauantaina ei tullut jättipottia, se tuli sunnuntaina. Hyvä sellainen, toivottavasti.

Sekametelisoppa

No onpas se kauan tossa muhinut, joten on hyvinkin mahdollista, että sattumia löytyy.

Mitäs sitten tämän päässä liikkuu? Toivottavasti ei kauheasti yhtään mitään, ja se mikä siellä sitten ikinä kyteekin, tulisi sitten sieltä pois vaikka näin kirjoituksen muodossa. Voisinkin kirjoittaa tähän sen verran pitkän sepustuksen, että a) saan pääni tyhjäksi, b) kukaan ei jaksa lukea eikä vahingossakaan eksy sivuille, c) en olisi enää kysymysmerkki, pikemminkin huutomerkki tai pisteitä täynnä oleva hymiö... :). Mutta ottakaa tai jättäkää, niin täältä pesee... :)  (huom! pisteitä, hymiö ja sulkeetkin vielä, vau).

Tuon uskomattoman kappaleen jälkeen on vaikeaa nyt aloittaa jotain järkevää tai edes sinne päin. Höh. No yritetään. Viikot ovat olleet aika lailla ristiriitaisia. Pitäisi elää, nauttia kesästä ja hengailla ihan muuten vaan. Sitä oonkin tehnyt, mutta vastoinkäymiset tuli vähän niin kuin puskista ja tietty tyyppi tulee mieleen, että miten sillä nyt menee? Ja niin, mä tiedän tämän, murehtiminen on turhaa. Asiat eivät muutu jos meikäläinen kyyneleen tirauttaa, lähettää tsemppiviestejä, käy katsomassa. Ei ne muutu, ei. Pikemminkin voi toista ahistaa toisten ylenpalttinen huomioiminen. Joten joo, hyss... ja mennään muihin asioihin.

Sitten, otsikon mukaisesti ihan eri aihe, ystävät. Niin, voi piru. On se kiva, että mulla on yksi erityinen frendi. Lähinnä sellainen, että tietyt asiat ok, tietyt taas ihan päin persettä. Sen vuoksi se varmaan onkin mukava, kun mun ei tarvitse selvitellä sen ei mukavia asioita, vaan mä saan keskittyä niihin mukaviin. Just niin, on se kyllä ihanaa, että ystäväpiirissäni on sellainen huumorintajuinen tyyppi, joka pelastaa päivän ehkä myös illankin, mutta pahimpia on varmaan ne aamut. Joojoo, taas kerran mainostan, kiva, että on sellainen ystävä, tosi kiva.

Mä kaivan oikein verta nenästäni, mutta mä tiedän, että nämä ystävyyssuhteet on vaan parempi pitää ystävyyssuhteina. Ei siitä hyvää seuraa, jos enemmän haluaisi. Mä tiedän sen, koska... Niin no taas baarissa kaiken maan playmakerit kiinnosti, mutta yritä sitten sellaisen kanssa rakentaa toimiva parisuhde. Ei voi tietää miten käy, jos ei kokeile, mutta on se saakutinmoinen tie mennä vähän rullaluistelemaan. Varmaan kaatuu jos jonkinmoista aitaa ellei tyyppi ite. Ja taas tuli varoitus ystävän taholta, älä edes yritä sellaisia tyyppejä. Niinpä. Mä just katoin lehdestä ilmoituksen, jossa kerrottiin balettikurssien alkavan. Ja nyt kun tämä teksti on hyvin päässyt alkuun juurikin näillä ihmeellisyyksillään, niin kerrotaan tähän lehti-ilmoitus juttuun liittyen yksi pieni seikka, että pääsin sitten lehteen. Minä, tunnustan, olen kuulemma autolla hurjasteleva paskiainen, joka ajaa oravien päälle, ja jättää saatana ne kitumaan. Voisin puolustella, mutta en ryhdy siihen, anteeksi mielensäpahoittajalle.

No palatakseni "asiaan", niin täytyyhän tyypin olla jotenkin mielenkiintoinen joka herättää huomioni. Sama pätee silloin, kun seuraan futiksen EM-kisoja. Ei ne maalit, ei välttämättä se taito, ei välttämättä naama. Miten niin välttämättä? Koska en nyt voi väittää etteikö ne vaikuta jossain määrin, koska yksissä kisoissa kannustin tiettyä joukkuetta, kun pojat olivat käyneet parturissa. Mutta tämän vuoden kisojen persoonat: Zlatan ja Ronaldo. Siinäpä vasta ristiriitaiset tyypit, varsinkin viime Zlatanin peli oli toisia ärsyttävää kukkoilua, mutta mä pidin siitä. Lähinnä mua nauratti just ne kohdat, kun se oli sen näköinen ettei voinut vähempää kiinnostaa. Ja sitten Ronaldo. Viime pelissä se ei saanut mitään aikaiseksi, ja pojusta tuli nöyrä poika, just sellainen millainen se oli, kun mä bongasin sen 2004.

Häh? Tää olikin nyt näin lyhyt, sori tai olkaa hyvät, mutta maanantai odottaa. Ja sanotaanko näin, että varmaankin se on tällainen... (ikuinen pessimisti)

Ole sit sellainen

Kaikista ei vain voi pitää. Pitäisikö jättää vaan tyypit rauhaan, antaa niiden olla sellaisia kuin ovat?

Tällaisessa tilanteessa tulee mieleen, että pitäisikö minun muuttaa asennetta tyyppejä kohtaan? Mutta eihän sekään nyt ole oikein, että tyypit ovat sitten saaneet tahtonsa läpi. Molemmin puolinen jousto on kaveruuden perusta, mutta en usko, että se on pidemmän päälle ystävyyden ja tyyppeyden perusta.

Mitä mä teen noiden kanssa, jotka ovat niin hemmetin pirteitä "jumppareita". Kaikki on nastaa ja ihqua. Entäpä sitten itseään täynnä olevat lihaskimput? Tai sitten huonon itsetunnon kanssa painiskelevat ihmiset?

Olkaa sitten mitä haluatte olla. En puutu. Päätän sitten itekin olla tällainen.

Oho, sori, euroviisut tulee ja nyt... siis wow, hyss... (no yks tyyppi vaan)

Taas sivuraide sori, mutta tähän mä pistän ehkä voittajan. Ei mikään paska biisi, esitys on vaan outo, mutta en puutu, e-hen.

Cool

Jumankekka mitä tyyppejä!

Inhosin yli kaiken erästä artistia. Ei lauluäänessä mitään vikaa ollut eikä kappaleissa, mutta artistin asenne puistatti. Puhui asioita suoraan, mitään peittelemättä, ja välillä tuli sellainen fiilis, että lopeta hyvän sään aikana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tiedä se ympäristö, missä möläytät mitäkin. Mutta on kysyjälläkin vastuu mitä kysyy. Jos joku vain ei osaa/halua kaunistella asioita, niin mikäs siinä. Toi tyyppi on kyllä mielenkiintoinen. Tänään tuli ensi kertaa sellainen tunne, että mä jotenkin ymmärrän tyyppiä. Se on niin, en nyt tiedä ihailtavan, mutta aito. Mutta niin, tarkkuutta vielä vetoketjun kanssa, jos on lapsia lähettyvillä.

Sitten on tyyppi, joka on altis kaikkien sanomisille. Tee näin, näin ja näin, ja sabluuna vaan jatkuu. Miellyttää kaikkia, ja haluaa tietää mitä ihmiset hänestä ajattelee. Sitten voivottelee, kun haluaisi olla toisenlainen, mitä muut hänestä ajattelevat. En mä ny tyyppiä kauheasti pysty auttamaan, mutta saas nähdä millainen tyyppi on kuukauden päästä. Jotenkin sen on nyt avauduttava, ja just mulle, jotta tietää miten tästä eteenpäin... En tiedä onko tyyppi aito vai ei. Se kertoo avoimesti ongelmistaan, mutta on hyvin helposti johdateltavissa haluttuun suuntaan.

Ei toi äskeinen tyyppi oo mitenkään cool, ehkä päinvastoin, mutta miksi se tulee aina mieleen kuin puskista. Ja luulen, että toi odotettu kohtaaminenkin on taas lattea. Parempi olla odottamatta mitään, vaiks viime kerralla päästiin jo vähän lähemmäksi toisiamme, hui. Juu, nyt loppu, ei odotuksia...

Miten sitten huomaa, että jonkun ajatukset tulevat suoraan sydämestä? Huikeaa taas, eräs artisti, taas. Joku siinä on. Tyyppi laulaa rajuinta rokkia mitä voi vain kuvitella, ja meikäläisellä tulee aina tipat silmiin. Maaginen taika. Ehkä suurelta osin tähän tunteiden purkautumiseen vaikuttaa se, että tyypillä on yksi ainoa toive. Hän haluaisi nähdä vaimonsa kerran elämänsä aikana, edes viisi sekuntia. Siinä on sitä ajateltavaa meillekin, yltäkylläisessä maailmassa asuville porsastelijoille. Pyh meille.

Tästä tyypistä en puhunut mitään, joka tässä laulaa. Omanlaisensa tyyppi hänkin.

Munkin elämä on pirun cool. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pyörällä töihin, ja takaisin tullessa satoi vettä. Siis tosi cool. Ihme kyllä, se ei haitannut, oikeastaan pidin siitä. Ja sitten kaupassa, oletteko huomanneet, että se on pirun cool vetää sitä koria perässä, missä on pyörät. Tää on mun juttu. Lasten viirikärryt hävisivät kuusnolla.

EB on siististi cool. Sekin vielä.

Checkpoint 2

Näin...

Tällaista. Viime aikaiset tapahtumat antavat syyn sille, miksi täytyy nyt olla keskenäni. Lähinnä kysymys onkin MIKSI?

• ottaa tuollaisen puheenaiheen
• se ajattelee noin
• mä ajattelen noin
• me tehdään näin

No siksi. Tai en mä oikeastaan tiedä, mutta yritetään palata takaisin viisaampana. Siinä sitten voi vähän kestää...

Jännittävää

Sitä saa näköjään elämän jännittäväksi, jos vaan vähän pistää itsensä likoon. Ekaks, klik. No ei siinä mitään, ollaan toisillemme tuntemattomia, ja annetaan asian olla. Olisi kyllä yhtenäiset mielipiteet eräästä asiasta...

Sitten toinen teksti, klik, klik. What? Tää on niin TYYPILLISTÄ, ja seurataan kaikessa rauhassa tilannetta. Aika jännittävää, kun ei tiedä tyypeistä lähestulkoon mitään, ei pärstää, ei paikkakuntaa. Tiedossa on vaan niiden ajatusmaailma, elämäntilanne, ja ne todella mätsää. Sisäinen kauneushan on se tärkein sanoisi joku. Mä en nyt tota sanonut, vaiks kirjoitinkin. Pitihän tähän joku klisee taas pistää.

Eli summa summarun, nyt pistetään vaan toi Soppa porisemaan. Viimeksikin tämän kaltainen tilanne toi mukanaan vain pelkkää hyvää.

Klikatkaa mua ihmeessä ;) Klik, klik (eiku Soppa sanoo:) blop, blop, ja taas ollaan plussan puolella :)

161!

Nii-i MIKSI? Aika huvittavaa sekoittaa sillee pakkaa, että yks sitten saa mustasukkaisuus- ja toinen kateuskohtauksen ja ihan ilman aihetta. Vai oliko sittenkin, hmm... Ei hitto, ei minulle kannata olla kateellinen, eikä varsinkaan mustasukkainen. Ei minun elämä mitään herkkua ole, mutta kun ajattelee eräitä, joilta hajoo pää, perhe, elämä, huh. Elämäni on niihin verrattuna kuin nuoralla tanssimista, töms, klops, auts.

Taas vuosi alkoi muiden murheilla, ja sitten minä mukamas yritän, että minullakin olisivat asiat päin p*****tä. Nyt täytyy taas keskittyä, ja ottaa s****na kaikki polte vastaan. Jatkan kiusaamista... tai enhän mä kiusaa, mutta minkäs sille voi, että tekee kaatoja siihen malliin kuin tulos on otsikossa, ja sitten se, että eräs viihtyy meitsin juttuseurassa, vaiks just silloin ei tuu sanaa suusta. Näin on, tää on elämää.

Voi elämä!

Siis vähän tai ei niinkään vähän ärsyttää eräs tyyppi. Kävin tunnin mittaisen kehityskeskustelun ja mitä siitä jäi käteen. Ei yhtikäs mitään, paitsi nyt sit tää keskustelija tietää, mitä mun päässä liikkuu. No ohhoh. Sanoin, että kyllä mä ärsyttävää tyyppiä kestän, lasken aina vaan kymmeneen, kun pää saa aimo annoksen v*tutusta. No joo, pehmensin vähän, laskeminen ei meinaan auta.

Antoisan keskustelun jälkeen, päätin, että tänään meikäläinen on kaveri (eli toisin sanoen se kaksinaamainen paskiainen). No en mä pahasti sille sanonut, ja päivää olikin mielenkiintoista seurata, kun kaksi muuta olivat ihan hiilenä. Ja toinen sanoikin sille pahasti, ku v*ttu se ei enää jaksanut sen touhuu. Mut tää tyyppi ei ota oikein mitään vastaan. Hymyilee kuin Naantalin aurinko, vaiks vettä tulee niskaan kuin esterin perseestä.

Kauhean vaikea tilanne, että pitäisikö olla "kaveri" vai v*ttuilla ihan päin naamaan ja lopettaa feikkailu. Ja pitäiskö lopettaa v*ttuilu selän takana. En nyt tiedä, ku noi työpäivät menee yllättävän äkkiä, ku lörpöttelee jotain ja vielä kun meikäläinen on lähentynyt muiden tiimiläisten kanssa. Juujuu, oikein kuppikunta. Mutta täytyy edistää työhyvinvointia ja motivaatiota. Kenen? No tietty mun, ei muilla oo välii.

Ärsyttävä tyyppi siivoskeli lattiaa, tietty just nee paikat mitkä oli jo siivottu, nii oli pakko huokaista ja katsoa sympaattista kaveriani. Tää tiesi mistä on kyse, ja sanoi: tää on vaan elämää. Sitä ennen se oli tokaissut, että kaikenlaisia ihmisiä tääl maan päällä on. Meitä on moneksi, mut v*ttu...

Kaikenmaan hiihtäjille voisi antaa kunnon sukset, jotta homma luistaisi :)

T. Fucking Perfect

Persoonallisuustyypit

Nyt en ala luettelemaan kaikenmaan tyyppejä, enkä varsinkaan niitä "oikeita" persoonallisuustyyppejä. Päivän aikana meikäläinen tutkiskeli itseään, siis joojoo ;), miten muutun erilaisten ihmisten seurassa. Se ei olisi suotavaa, mutta näköjään pakollista. Meikäläisellä ei ollut valmista sabluunaa, tyypit ilmestyi vähän kuin plötsligt (apua, Ahvenanmaan reissu teki todellakin tehtävänsä).

Eka tyyppi. Juttu luisti ja meikäläinen tunsi, että nyt on hyvä olla. Ei piinaavaa hetkeä. Olin nähnyt tyypin muutaman kerran, joten siinä mielessä, aivan loistava seura. Meitsi oli oma itsensä ja viihtyi.

No sitten toinen, argh. Tää on nyt sellainen tyyppi, joka yrittää vääntää sit juttua, vaiks ei olisi tähdellistä asiaa. En nyt väitä, et mulla on tähdellistä ja vieläpä "asiaa", mutta juttelee nyt mun kanssa jotain diibadaabaa vain sillä verukkeella, että joku muukin näkee, että mä juttelen sille. Huh. Viimeinen sinetti oli lopputuijotus, kun ei ole asiaa, mut ei myöskään lähde pois mun naamani edestä. No meikäläinenhän muuttui heti kertalaakista. Olin hyvinkin asiallinen, vaikka päässä kiehui. Tiedätte varmaan sellaisen fiiliksen, kun paskakärpäset pörräävät pään ympärillä. Tekisi mieli läpsäistä, mutta ei viitsi likastaa käsiä.

Ja kolmas tyyppi. Taas meikäläisellä oli vastassa erilainen persoona. No työpaikan suolahan on juoruilu, josta en pidä. Mutta nyt viime aikoina on ollut herkullinen tilanne. Vuoromme on nimittänyt tyypin pikku johtajaksi (on raakaa, myönnetään). Tyyppi ei itse tiedä tätä, ja en oikein ole pahoillaankaan hänen nimittelystä ja haukkumisesta. Tyyppi näet on ennen haukkunut muita työntekijöitä ja tämä on talon "aivot". Jos hän ei tiedä jotain, niin ei kukaan muukaan. Lörppö mikä lörppö. No nyt tää tyyppi tuli meidän osastolle, ja arvatkaa ollaanko me pompoteltu tyyppiä. Ja turha yrittää, että pyytäisin anteeksi. Mukavasti meni taas yksi työpäivä. Eli meikäläinen muuttuu tyypin seurassa. Niin iloinen enkeli sen seurassa, mutta piikittävä kaksinaamainen paskiainen tyypin selän takana. Mutta muistakaa: silmä silmästä hammas hampaasta. Ilmankos mun hampaat hupenee...

Jos tästä nyt jotain johtopäätöstä vetäisi, niin feikkailu on ihan perseestä. Täytyy vaan hengailla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa homma toimii ja saa olla oma ittes. Aina se ei ole mahdollista, mutta yritetään.

On pakko suoda itselle myös feikkailun maailma. Näin pysyy rauha ihmisten kesken ja hyvä tahto. Äkkiä nukkumaan, ettei näitä värssyjä tule lisää.

Pääskynen lentää kohti täysikuuta

Moi. I'm back, ja just tänään kuten lupasin :)

Uneton

Ehkä hyvä niin, koska pian alkaa Daegun kisojen huipentuma, 50 km kävely. Sen verran tuli torkuttua tossa päivällä, ettei uni maita, niin mikäs olisi sen parempaa kuin täällä kirjoittelu. No joojoo, tiedän.

Sitä vaan tässä miettii, että onko kenelläkään muulla tullut joskus sellainen fiilis, että nyt sua tökitään tai tykätään, whatever. Sitten ohjat olisi vähän niin kuin sun omissa käsissä, mutta a, b, c estävät sinua toteuttamasta niitä.

Siis lyhykäisyydessään tuntemattomat sielut parveilevat ympäriinsä etsien jotakin, ja oikeastaan molemmat tietävät mitä. Mutta sitten kun niitä on vähän useampi viljelty ympäriinsä, ja kaikissa kohteissa sama virsi, niin ei se loppujen lopuksi oo kauhean hauskaa.

Jo joutui armas aika ja .... (tähän se virsi aina jää)