lauantai 15. helmikuuta 2014

Fair play

Rehellisyys maan perii, mut eihän mistään oikein mitään tuu ellei oo rehellinen. En ole ollut rehellinen, mutta eivät ole toisetkaan olleet. Tai jos ei kysy, niin onko se silloin valehtelemista, jos ei kerro. En tiedä, mutta pikkujäbä pelasti mun päivän. Tuli morjestamaan mua ja sanoi menevänsä takaisin tekemään punttikselle nostoja. Niin suloinen jäbä just tuollaisena, toivottavasti ei mietikään sitä tulevaisuutta sit yhtään enempää...

tiistai 4. helmikuuta 2014

Älä kerro äidille

On helmikuinen aamu, ja ihmeellisten (Huom! autoani ajoi tuntemani tyyppi, joka jätti sit sen oman onnensa nojaan. Onneks sain juuri ja juuri käsijarrun päälle) ja lyhkäisten unien jälkeen odotti riemastuttava työaamu. Ekaksi sain kuulla haukut, siitä sitten työpäivä ryvettiin läpi hilpeissä tunnelmissa auton nokka kohti homea. Siis se entinen real home.

Siellä sitten Soppa räjäytti pommin. Niin se lempilapsenne on sitten lesbo, et sillee. No en sano mitä ne tuumas, mut muori vaan totesi, et hyvin sä meidät tunnet. Reaktio oli sen mukainen mitä oletinkin.

No niin, muuttuiko mun elämä? Ei varsinaisesti, mutta joidenkin kyllä. Lisää pommeja oli nimittäin luvassa vielä tälle päivälle.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Best friend moments

No niin, no niin. Kun elämä ei mene sillee, miten on aatellut. Ja se jos jokin suvituttaa. Niin kaunis oli se ilta kun kahvia läikytit, ja mitä meikäläinen teki. No lähti tietty äkkiä karkuun, kun enhän mä nyt tuollaista tyyppiä tunne.

Niin kauniit olivat ne sanat, jotka ilmoille laukaisit. Niin lämpöisät olivat ne hetket, jotka vieressäsi vietin. Ja niin ja niin ja niin.

Pelottavaa on rakkauden tunne. Itse tilanteessa suuta ei saa auki sitä sanottaessa, mutta loppujen lopuksi tunne on niin äärettömän voimakas, kun rakkaus on jo menetetty. Ei nyt täysin, onhan meillä jäljellä best friend moments. ;)

Mun piti jotain muuta väsätä tähän, mut nyt ei vaan paukut riitä.

Kaikkea hyvää traineri. :D

perjantai 10. tammikuuta 2014

Urheilijanuorukaisen elämä

Ja miksi tämä on nyt niin ihq, ja hauskaa, niin kerronpa vähän nuorukaisen imagosta. Nuorukainenhan ei koskaan juo alkoholia. No niin, lähes sanattomaksi veti terveydenhoitajan kysymys, koska melkein repi lapun, et ethän sä koskaan juo, koska urheilet.

No niin, nuorukaiselle tarjotaan urheiluvaatteita, koska nuorukainen näyttää kuulemma sporttiselta. Vai ni.

Nuorukaiselta kysellään treenivinkkejä, miten pysyy hyvässä kunnossa.

Ja mitä nuorukainen vastaa: a) ehkä ny joskus tulee maistettua naista väkevämpää, b) sporttisuus on ihan jees (kannattaa jatkossakin pukeutua verskoihin), c) ruokavaliona sipsipussi päivässä ja iltapalaksi keksejä.

Eipä ole hullumpi imago, koska käytännössä en tee mitään sen eteen. No myönnetään ehkä joskus, mut viimeisestä korismatsistakin on about kaksi kuukautta. Kuten URHEILIJOILLA on tapana tehdä, niin tänään sitten herkistellään paikat vetreiksi tulevaa kautta silmällä pitäen. :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Päivänsäde ja menninkäinen

Olen ollut ihan hiljaa, hiirenhiljaa. Noin kuukausi sitten säde paistoi menninkäiselle, ja siitä lähtien mennikäinen on toivonut lisää näitä säteitä. No säteitä tuli lisää roppakaupalla, ja menninkäistä oikein kuumotti. Onneksi menninkäisen pesä oli sen verran kylmä, että säteiden lisääntyminen oli erittäin suotavaa ja onneksi menninkäinen ei lähtenyt heti ensimmäisen säteen perään. Korpimetsän kannon alla ollaan tosiaan asuttu kuukausi, ja toivottavasti lämpö ei häviä. :)

Näin jouluna menninkäinen on kylmissään, mutta onneksi Iljushka helpottaa, jos ei muuta niin ainakin mieltä. Juu ei paljon säteitä tällä hetkellä heru, kun vettä sataa kuin aisaa, mutta tarviiko niitä edes saada lisää.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kärpäsiä


maanantai 25. marraskuuta 2013

Sanahelinää

En nyt oikein ymmärrä mistään mitään. Yhtenä iltana sitä vaalitaan rakkautta, kerrotaan menneistä ja pohditaan tulevaisuutta. Niinpä, hippasen hätiköityä toimintaa. Mutta kun pitäisi lähteä reissuun, tyyppi ei ilmaannu paikalle, ei vastaa puheiluihin eikä viesteihin. Tais taas homot pelastaa munt...

Siinä samassa huomasin arvostavani erästä tyyppiä hyvin paljon. Ehkä me ollaan molemmat Pelle Pelottomia ja sellaisen meikäläinen tarvitsee. Tai no ainakin sellaisen tyypin, joka ei meikäläistä pelkää.