Missä jengissä?

Joukkueurheilu ja seksuaalivähemmistöt. Hmm... mielenkiintoinen aihe, ja joku voisi luulla, että pohdin hyvin yleistä dilemmaa, miten voi olla samassa pukuhuoneessa ja suihkussa homojen kanssa. En pohdi, en jaksa ja kyllähän kaikki tietää, että basillit tarttuvat... Miettikääpä ennemmin, että samoissa saunatiloissa on ollut naisia ja miehiä, yäk.

No joo. Mullahan ei ole tietyistä syistä mitään vastaan erilaisia seksuaalivähemmistöjä. Niin makaa kuin petaa (ää, sänky petaamatta). Seuraavaksi käsittelen ongelmaa, joka kehkeytyi keskustelun tuoksinnassa ja melkein alkoi catfight, kun pidin oman mielipiteeni. Mulla ei ole sitä mitään vastaan, jos mies haluaa muuttaa itsensä naiseksi ja hänelle tehdään tarvittavat operaatiot. Se on ihan fine, jos ei tunne olevansa sinut oman kroppansa kanssa.

Mutta... Sitten tää urheilu, joka tuntuu aina pilaavan kaiken. Joo se on fine, että olet ollut mies, mutta voiko tämä henkilö osallistua naisten sarjoihin. En nyt asiaa kovin hyvin tunne, mutta kai hormoneilla saadaan joitain ominaisuuksia pois ja kroppaan tuodaan enemmän naishormoneja.

Mutta... Se ei poista sitä seikkaa, että tuskin se ottaa mieheltä taitoja pois mitä on pienenä oppinut. Et osaakaan luistella enää niin hyvin kuin miehenä. 2 metrin koripalloilija lyhenikin 40 senttiä. Tuskinpa vain. Onhan tämä sinällään vaikeeta, että kun on sinut itsensä kanssa, ei saisi enää harrastaa rakastamaansa lajia.

Urheilijanuorukaisen elämä

Ja miksi tämä on nyt niin ihq, ja hauskaa, niin kerronpa vähän nuorukaisen imagosta. Nuorukainenhan ei koskaan juo alkoholia. No niin, lähes sanattomaksi veti terveydenhoitajan kysymys, koska melkein repi lapun, et ethän sä koskaan juo, koska urheilet.

No niin, nuorukaiselle tarjotaan urheiluvaatteita, koska nuorukainen näyttää kuulemma sporttiselta. Vai ni.

Nuorukaiselta kysellään treenivinkkejä, miten pysyy hyvässä kunnossa.

Ja mitä nuorukainen vastaa: a) ehkä ny joskus tulee maistettua naista väkevämpää, b) sporttisuus on ihan jees (kannattaa jatkossakin pukeutua verskoihin), c) ruokavaliona sipsipussi päivässä ja iltapalaksi keksejä.

Eipä ole hullumpi imago, koska käytännössä en tee mitään sen eteen. No myönnetään ehkä joskus, mut viimeisestä korismatsistakin on about kaksi kuukautta. Kuten URHEILIJOILLA on tapana tehdä, niin tänään sitten herkistellään paikat vetreiksi tulevaa kautta silmällä pitäen. :)

Nyt se on elementissään

Niin kai sitten, mutta nyt oon saanut oikeudet eräälle sivustolle ja mulle annettiin vapaat kädet terrorisoida sivustoa. Eli meikäläisen teksteihin voi törmätä myös muualla kuin täällä. Osanottoni.

Mutta kun tuli tossa taannoin haaveista ja unelmista puhetta, niin ehkä olen sitä kohti menossa. Vielä kun olisi rohkeutta lähteä opiskelemaan vaikeaa alaa, ehkä näin aluksi kun uskaltautuisi kurssillekin. En mä tästä mahdollisesta alasta ammattia halua. Haluan kokemuksia ja elämyksiä ja haluaisin tsekata mihin rahkeet riittävät.

Joo ja kyse ei ole korkeushypystä, vaikka mulle sanottiin, et mä oon tosi hyvä ja voisin osallistua kilpailuihin. Ne kisat kyl kestäisi yllättävän kauan, aloituskorkeus 80 cm. Kyl luulisi, et hyppäisin korkealle, kuten vasemmasta kuvasta näkyy, mutta myönnän. Siinä on käytetty dopingia. Joo musta ei edelleenkään tule yleisurheilijaa ja koripalloilijan statusta olen kyseenalaistanut jo monta vuotta.

Tavoite?

Tää on hemmetin hyvä päivä ku vieläkin mä jaksan paasata. No sentään auton renkaat on vaihdettu ja kaara on pesty. Ja lopputulos? Äää, ei mennä siihen ku kiukkua pukkais, vaan etenen nyt ihan toiseen aiheeseen.

Kuulin tuossa taannoin juttua eräästä tanssiryhmästä. Porukka koostuu hyvin nuorista tytöistä. Porukan tavoite oli päästä SM-kisoihin, ja kaikkien yllätykseksi tämä sakki selvitti tiensä kaksien karsintojen kautta kisoihin. Mutta nämä eivät nyt sitten lähdekkään sinne. Valmentaja oli alunperinkin sitä mieltä, että siellä on liian kova taso, kun Helsinki tulee leikkiin mukaan. Ryhmän tytön äidin ja mun mielestä tämä on älytön päätös. Siis vanhemmat ovat maksaneet itsensä kipeiksi tytön harrastuksen tähden, tyttö treenannut kisoja varten ja sitten kun pitäisi palkinto lunastaa, niin se jätetään lunastamatta. Porukka olisi saanut ainakin kokemusta SM kinkereistä jossei muuta.

Ehkä pitäisi olla hiljaa näiden mahdollisuuksien kanssa, kun eräät (me) sitten jättivät nousukarsinnat väliin. No voisi sanoa, että tietoinen valinta, mutta ehkä se on nyt eri juttu, kun tytöistä voisi vielä tulla tulevaisuudesta jotain. Meikäläisten peli on pelattu, sori meikäläiset, mut näin se on.

Pessimisti?

Uskaltaakohan puhua vähän jääkiekosta? Piti USA pelin jälkeen jotain tokaista, siis sen ensimmäisen. Sitten tuli Kazakstan ja taas analysointini oli valmis. USA peli pelasti, tuli ihan takinkääntäjä fiilis. Ajattelin olla hiljaa, mutta Venäjä peli taas palautti mut ruotuun. Kuten tästä sepustuksesta näkee, niin olipas ailahtelevat MM-kisat Suomen osalta.

Siis palataanpa ekaan USA peliin. Suomen pakit olivat pääosin hyökkääviä pakkeja, joille maistui ylivoimapelit ja hyökkäminen. Pääasiassa laukauksetkin menivät ohi tai suoraan maalivahtia kohti, mutta muuntautuivatkin hyökkäjien avustuksella syötöiksi. Auta armias, kun jouduttiin puolustamaan (siis hä, puolustaja puolustaa). Ja sittenpähän vasta kusessa oltiin, jos hyökkääjä joutui puolustajan hommiin. Ei pelejä voiteta, jos puolustus vuotaa ja maalivahtikin on yksi hyökkääjistä eikä ole maalilla. Eikö sitä jo junnuna opeteta ettei kaikki voi kiekon perässä luistella? Ja minäkö en ollut kiinnostunut jääkiekosta?

No alkusarjan pelit olivat mitä olivat. Töissä parahiksi onnekseni sain opastettavan, joten se siitä jääkiekon kuuntelusta. Ja saakelinmoinen vääryys antaa mulle oppilaaksi jätkä, joka koko ajan kysyy, että mitä peli on? Juttelin linjahoitajan kanssa työasioita, ja jätkä heti kysyi puhuitteko jääkiekosta? Mä: No EI! Sitten yritin selittää jotain työasiaa, koska työpisteessä oltiin, niin jätkä kysyi, että mitä peli on? Eikä se tiettykään kuunnellu mua. Huh mikä viikko! No tietää mitä senkin jätkän päässä liikkui koko viikon. On se vaikeeta yrittää päästä eroon "urheiluimagosta". En ollut mitenkään puhunut urheilusta, etenkään jääkiekosta. Enemmän noi toiset työpaikan muijat jääkiekosta puhuu, ihan hullaantuneina. Se on sitten toinen seikka mikä ärsyttää, hype. Kun on saatu MM-kulta, ollaan yhtäkkiä kauheita faneja samoin kävi euroviisuvoiton jälkeen. Se tiettekö suoraan sanoen v*tuttaa, ja mä saakelin pessimisti en jaksa oikein mitään enää fanittaa. Muuten tiedättekö sen jalkapalloilija Ronaldon? Nonni, antaa olla. Mutta meitsistä uhkuu varmaa sellainen urheiluhullu. Sanoisin, että vuonna 1993 tää voisi pitää omasta mielestäni paikkansa. Mutta ei nyt! Jättäkää meitsi rauhaan (hys, katon juuri MM lätkää).

Niin mikä saakeli mulla on, mutta jäkiksen hypetys ei paljon kiinnosta. Ja ootteko kuulleet sen Jani-Petterin lätkäbiisin? Ei kiinnosta. Ja hankitteko Canal plussan, jotta saisitte kuulla Antero Mertarannan sulosointuista ääntä? No ei kiinnostanu sekään.

Sori, mut onneksi tää on taas ohi, ja kukaan ei pääse sanomaan välierä matsin jälkeen, "vaikka kukaan ei uskonut meihin Kanada ja USA matsin jälkeen, niin me koko ajan uskottiin omaan tekemisiimme, ja tässä on tulos." Nimenomaan, shh...

Nää kiinnostaa...
Parvekkeeni siipiveikot.
Ja tää veisu ei nyt liity mihinkään, kunhan pistin tähän.

Laji ku laji

Mielenkiintoista kuunnella keskustelua siitä, miten eri lajien harrasteljijamäärät ovat laskussa. "Kyllä silloin kuuskytluvulla pesis oli ihan huipussaan. Ja enää ei ole sellaista pesishurmosta Loimaalla kuin ennen. Nyt on lentopallo, koripallo ja jääkiekko vallanneet kaupungin." No voi kurjaa :(

"Ennen Turussakin oli koulu, joka koulutti nimenomaan pesispelureita, ja Turku oli hyvää valtakunnallista tasoa. Nyt ei saada edes toimitsijoita näihin maakuntasarjan peleihin."

Niin ja pesis, pesis ja pesis... Hohhoijaa. Tällaista puhetta ei jaksais koko peliä kuunnella, mutta kuuntelin silti ja olin hiljaa, koska näkemykseni asiasta ovat toisenlaiset. Ei sillä, että tämä saarna ei olisi ollut totta, mutta sillä, että meikäläinen edustaa eri pallokuntaa, enkä viitsinyt nyt heittää palloani kehiin.

Jokainen puolustaa tietenkin omaa lajiaan, ja yrittää saada mahdollisimman paljon harrastajia lajinsa pariin. Sehän on selvää. Ristiriita kuitenkin ilmenee siinä, että ihmisiä on rajallinen määrä, ja kunnilla on tietty määrä rahaa, mihin satsata. Ja lajien kirjo on niin valtava, ja uusia lajeja tulee koko ajan lisää. Mielestäni on pääasia, että nuori harrastaa jotain lajia. Se ei ole keneltäkään pois, paitsi tällä hetkellä tuntuu, että kun yhden lajin valitsee, tuhat muuta lajia kiroilee.

Ja hei miettikää, PESIS. Taalakentät odottavat jossain muualla, kuten mulle pienenä sanottiin. Tälläkin hetkellä mulla on huikea liksa. Pesiksestä tuskin olisin saanut ropostakaan.

1.1.11

Yleensä on tapana kerrata menneen vuoden tapahtumia ja listata parhaimpia hetkiä. Mietin, että helppoahan mun on listata sykähdyttävimmät urheiluhetket, koska olen niin paljon seurannut urheilua ja tipat silmissä. Mutta sitten tuli sellainen tyhjä aukko mietintääni. Ei muistu todella henkeä salpaavaa hetkeä, ei sitten millään. No onhan noi kaikki jäkismaalit ratkaisupeleissä upeita ja pelejä jännittää ihan älyttömästi, mutta ne unohtaa lähestulkoon heti tai viikon päästä. Mutta sitten tämä, joka sai silloin tunteilemaan ja siitä fanitus, joka kestää viime vuoden kolhutkin...

Videoklippiä ei löytynyt, mutta muistoissa elää aina :). Ai, nyt muisti palailee, Jukka Keskisalon kultamitalijuoksu. Siinä sitä makasi sairaalan sängyssä suu paketissa. Juu, ei mennä taas tohon. Mä kaivan taas itselleni kuoppaa muistelemalla tota...

Palataan hetkiin, niihin parhaimpiin. Meikäläinen on käynyt "muutamilla" artistien keikoilla ja tämä klippi on EHDOTTOMASTI paras. Sitä ei voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu kun tuhat ihmistä huutaa, taputtaa ja nousee seisomaan ihan spontaanisesti. Myönnetään, me oltiin apinoita, mutta se kannatti tällä kertaa.



Niin vuoden kohokohdat...Kuten todettu, ne unohtuu ja tätä 2007 (JK:n kulta 2006) vuotta on vaikea pistää paremmaksi.