Varjos ei paista aurinko

Siinäpä sitä viisautta kerrakseen...

No tämäpä kävi tänään toteen. Kävin placessani ja mitä ihmettä tai ei se ihme ole, et on vappu, mutta voisi "vähän" paremmin miettiä, mihin tivolihärvelit pystyttää. Hetken epätoivo, et ei voi olla totta, mä ja rauha, NIIN MISSÄ? No sen olen huomannut, ettei seura sinänsä häiritse, ja tyyppejä on mukava tsiigailla, mutta ehkä toi vappu vaikuttaa suurelta osin siihen, minkälaista populaa on liikenteessä. No like.

Niin, se oli sen hetken epätoivo. Tivoli oli sen verran sivussa, että toiset pääsivät pelaamaan palloa. Ja vaiks mä sitä toivoinkin, niin tää oli kyllä oikeesti sattuma. Pallonlyöjillä oli peli...ja varjos ei tosiaankaan paistanut, mut 1,5 h lämmitttelyn jälkeen ei kai sitä voinut mennä kotiin. Ei voi vaan voinut...

Aika siistii, kun on seurannut pelaajia 100 m päässä, ja nyt sitten oli ihan vieressä. Yritin kovasti löytää samaa tyyppiä kuin viime kerralla, mutta eihän sitä saanut selville. Voisi vähän niin kuin juosta ihan mun mieliksi, kun viimeksikin sen movet jäi mieleen. Aloinpahan sitten tekemään tutkimustyötä ja kai se löytyi ja hyvinkin yllättävä taho. NO NIINPÄ TIETENKIN. Huoltoporukoissa...Ei katota sit tai katotaan, mut movet jää näkemättä. Missä on ampiaispesä, kun sille olisi vähän käyttöö...

Mutta niin, vappu, työväen juhla, jota teinit juhlistavat vai miten se meni. No minähän olen ERILAINEN nuori enkä vappua juhlista, koska olen töissä, mutta ehkä sitä ennen on taas juhlittu senkin edestä. Muutenkin ärsyttää moinen hype aina kun on vappu, juhannus ja uusvuos. Se on vaan pakko ryypätä ja juhlistaa siten merkityksetöntä päivää. Minä viihdevastaavana juhlin silloin kun mulle sopii. Päivistä viis. Nimimerkillä Ei oo mökkiä, jossa viettää juhannusta. Kääk. Paljastus. Kateellinen?

Iltasatu: Jänis

Olipa kerran talo, johon syntyi pieni jänönen. No jänönenhän ei ollut ainoa vaan hups, tuli myös toinen. Nämä eivät olleet perheen ainoat jänöset vaan pesueeseen oli syntynyt jo entuudestaan yksi jänönen.

Jäniksen elämä oli paikka paikoin haastavaa, koska jänistä revittiin joka paikkaan. Tää ei sitä tajunnut, joten sitten sitä oltiin kaikissa paikoissa, ehkä toisia miellyttääkseen, tiedä häntä? Jänis ei halunnut olla tällainen jokapaikanhöylä. Jotain oli tehtävä. Mutta kun jänis oli sen verran tyhmä, niin hän ei keksinyt ratkaisua tai pikemminkin ei osannut edes etsiä sitä. Ei ollut tarvetta.

Kyllä jänis tiesi, että jotenkin erilainen persoona hän on kuin muut hengenheimolaiset. Tämä hengaili poikajänöjen kanssa ja piti oikein paljon niiden seurasta. Ehkä tämä pienesti joskus toivoikin olevansa poika, mutta vain sillä verukkeella, että niitä arvostettaisiin urheilun saralla enemmän kuin tyttöjä.

No sattuipa sitten kivasti, tuumi jänis. Kirje saapui kouluun, jossa sanottiin: Jalkapallokoulu. Jänishän siitä innostui ja sanoi: voi että, meitsi on niin menossa tonne. Mutta hei, muistahan jänönen, olet tyttö. Kiitos oma mieli :). Ei sitten...Jänönen ei moisesta lannistunut, vaan ajatteli muiden lajien siivittävän uutta harrastusta. Tulihan se sieltä, ja se oli sentään soveliasta, kun kerho oli tarkoitettu pelkästään tytöille. Sitten tuli valinnan paikka. Puutyö vai käsityö. Arvaatte varmaan mitä jänis tuumi. Tietenkin jänis valikoi käsityön ja katsoi samalla Marienhoffia. Scheiße.

"Takaiskuista" huolimatta, jänis eli onnellisena noin 12 vuotta, kunnes elämä sai kolauksen. Sellaisen ihanan höyhenen pehmeän töytäisyn. Se otti sydämestä, ja siinä sitten salaa erästä ihailtiin, mutta hei, se oli kettu. Ja kyllähän sen tiesi, mitä siihen aikaan muut olisivat siihen virkanneet. Onneksi kettu oli sen verran stara TV:stä, joten sen kanssa hengailu olisi ollut mahdotonta.

Sitten jänis jatkoi taas elämäänsä, kuten parhaaksi näki tai ei se tiennyt paremmasta, vaan eli siten miten kuuluikin. Harmaana massana, aivan kuin talvinen turkki ei olisi vaihtunut ollenkaan. Jänistä ei päästetty vapauteen ja annettu ladella toisille viisauksiaan, joten se tyytyi kohtaloon. Se oli hiljaa, todella hiljaa...puputti vaan.

Jänikselle tuli vuosien saatossa lisää kolauksia, mutta ne olivat jäniksen mielestä yhdentekeviä. Ketut taas vain kiusasivat ja pitivät hauskaa jäniksen kustannuksella, vaikkei ne sitä itse tienneet. Kettuja siellä, kettuja täällä, ja jänis ajatteli olevansa tosiaankin spesiaali, ainakin omasta mielestään.

No viimeinen kolaus jäniksen kohdalla oli todella PAM. Se osui, mutta ihan sillee hiljaa. Se hipaisi jäniksen otsaa ja THAT'S IT. Ei paljon kerrottavaa, mutta jänis oli äärettömän onnellinen sille jänikselle, joka teki sen, ja on edelleen aina, iankaikkisesti, aamen.

Jänis totesi, että kun velvollisuudet on maanpäällä tehty, mitä sitä vielä tarvitsee? Jänis tarkoitti sillä sitä, että kun pesueen muut jäseneet olivat "hoitaneet" leiviskänsä, niin mitä tämä enää tekee? Pitäisi varmaan ELÄÄ...

Niin pitäisi, jänis tuumi, niiskutti kerran, johtuen keväisestä flunssasta, ja mietti edelleen. Mitä sitä jäniksen kaltainen persoona tarvitsee? Auttakaa joku, jänis pyytää. Jänis tarvitsee sanoja, sanoja ja sanoja. Ja taas joku neropatti keskeyttää jäniksen puheen sanoen teot ratkaisevat. Jänis kiivastuu ja taisi päästä myös ikävä kirosana ja sanoo vihaavansa tota sanontaa.

Kuten sanottu, jänikselle riitti pieni hipaisu, oli se sitten kettu, ilves, kissa tai vaikkapa jopa jänönen. Kun usko ja toivo on menetetty, niin kyllä iso R pelastaa.

Näin jänis tuumi, ja otti vähän droppia, ja vaipui höyhenien sekaan...

Valitusvirsi

Nyt sitten saa valittaa, ainakin meitsi, tuli meinaan äänestettyä. Mutta miksi valittaa? Ehdokkaani pääsi läpi ja monien muidenkin äänestäjien puolesta oli oiva valinta eduskuntaan. Onhan siellä aika paljon "hiihtäjiä", jotka tilipäivinä sitten muistavat missä olivatkaan töissä. Kuitenkin kaikki kunnia edustajille, ei tohon rumbaan kaikki pystyisi, en edes itse. Tanssin opettajakin lopetti tanssin opettamisen, koska kyllästyi siihen rumbaan :).

Suomi on myllerryksissä kun Persut kaikkien yllätykseksi pääsevät mitä todennäköisimmin hallitukseen. Vähän mulla on ristiriitainen suhde Persuihin. Heidän pääjehunsa vetää aina showta, ja kuinka ollakaan aina vaalien alla, oli sitten kyseessä europarlamentti-, presidentti- tai eduskuntavaalit. Mitä kyseinen henkilö tekee vaalien välissä? Who knows? Mutta onhan se viihdyttävää ja näin, huolestuttavaa on se, että kyseessä ovat tärkeät asiat. Katteettomia lupauksia satelee ja roppakaupalla vaan lisää kun Persut lähtevät pyörittämään showta.

Äsken käyty keskustelu kampaajani kanssa toi lisää näkökulmia näihin hallitusneuvotteluihin. Vaikka ympärillä pyörii kauheasti uhkakuvia tulevaisuuden Suomesta, niin luulen, että suurimmat päälinjat ollaan tehty jo hallituksessa. Persut ovat saaneet jo, mitä ovat halunneet eli vaalivoiton, ja luulen, että nyt he ovat taas hiljaa tai ei ehkä hiljaa, mutta myöntyväisempiä kuin yleisesti luullaan Kokoomuksen ja SDP:n vaatimuksiin. Suuremmissa puolueissa on niin paljon tietotaitoa, joten olisi hullua, jos Persut eivät heitä kuuntelisi. Onhan varmaan Persuillakin tietoa, mutta kun aina pitää sanoa viimeinen sana ja se on EI.

Tuli juteltua hiuksien pöllyttäjän kanssa myös lapsista. Kuulemma oli tullut dokumenttia iäkkäistä naisista, jotka saivat lapsen. No mulle on ihan sama kenen kanssa hankkii lapsia, ja minkä ikäisenä, mutta on ihan hyvä muistaa, että lapsi ei voi valita vanhempiaan...Niin kauan kun viatonta välikappaletta ei loukkaa, niin kauan ihminen voi elää kuin ellun kana, edellyttäen, että ellun kana ei asu ahtaassa häkissä.

No niin, jatketaan saivartelua ja sairastelua...kot kot.

Räkättirastas

Kiva nimi, ei siinä mitään. No se tuli tänään nähtyä ja kun olen tällainen bongari, niin piti oikein tarkistaa oliko se. Ja oli se.

Hyvin kesäinen fiilis...aurinko paistaa, nappikset korvilla...ja biisi soi...kesä, Tampere jne. Huh :) . No kesällä sitten taas uusiksi.

Olin matkalla tärkeään paikkaan. Viime kevään ilo ja tuska, kesän uhka ja syksyn raivo. Jännitystä siis ilmassa, miten paikka ottaisi mut tällä kertaa vastaan.

Nonni olisihan tämäkin taas pitänyt tietää. Miten voi olla, että noi pallot taas vetävät puoleensa...tai niin, tietenkin TYYPIT niiden takana. Sitä olisi voinut sillee salaa seurata treenejä enemmänkin, mutta niin...KÄÄK! (niin se oli sen räkätin rääkäisy).

Aurinko

Ei se tänään liiemmin ulkosalla paistellut, mutta mielessä kyllä. Kuukauden piina on ohi, ja olisinhan mä sen piinan saanut loppumaan jo aikaisemminkin, mutta mitäs ajoin taas asiat siihen jamaan, joten päätin kärsiä. Seuraavalla kerralla taas muistaa, mitä on joutunut kärsimään... tai niin, ystävänikin sanoi, että tokkopa sentään. Ei ihminen kauheasti muutu ja hetken huumassa sitä taas ajautuu ongelmiin.

Mutta nyt on taas hyvä sanoa EI IKINÄ, EI IKINÄ... no joojoo, ei onnistu.

Kolmas erä

No niin, monessakin mielessä ratkaiseva. Sinänsä se olikin ja askeleen lähempänä erään aivoituksia. Mutta kun meikäläisen töppöset ovat pienet, niin niitä askelia joutuu vielä ottamaan... ja luultavasti paljon.

Luulen, että tää oli nyt tässä kesään asti eli Game over, ellei yhtäkkiä toi salibandy innostus ala. Siinä ei ainakaan noi kädet tuu niin hel..... kipeiksi. Auts. ja jäitä...

Toinen erä

Lumierä...no näitäkin joskus tulee, ei voi mitään.

Pelle

No niin, minähän se. Tänään tää sai arvokasta matskua kerättyä päähänsä. Ei voi olla aluksi pelle ja laiska. Sitten kun hommat osaa, saa olla pelle, mutta ei edelleenkään laiska. Mutta eihän sitä osaa olla enää laiska, pelle kylläkin...

Mutta osaavalla ja ahkeralla on etuoikeus olla pelle. Ja varoituksen sana, älkää ees yrittäkö matkia.

Niitäkin on...voi niitä poloisia.

Erätauko

Ollaankohan sitä nyt sitten siirrytty mestaruussarjaan, kun tämä erätauko näyttää vaan kestävän. Ja kyllä mä sen tiedän koska se loppuu. Mutta sitä ei saa millään lyhenemään, ei edes keskustelut auta. Voi s..... eli s on tänään kysytty asia. Ja vastaus, hmm...