sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Väärässä paikassa, väärään aikaan

Just niin tai toisaalta oikeassa paikassa, mutta se ei ole reilua, että susta puhutaan, ja tarkoituksella puhujat haluaisivat, että kuulisit heidän puheensa. Siinä sitä sitten seurailee, kuka uskaltaa pistää faktat suoraan tiskiin, päin naamaa. Rajua meininkiähän se on, mutta se lopettaisi kyräilyn, vittuilun ja kuiskuttelun, kiitos.

No huomenna sitten maailmaan, jonka luulin olevan kadotettu, mutta näköjään se on taas löydetty.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Nappaako?

Ei... koska loma on ohi, ja mukavasti alkoi kuumeilu heti kotiin päästyäni. Kiva. No sittenhän loma jatkuu, mutta tällä kertaa sairaslomalla. Ja nappasiko kala?
No miltäs näyttää? Ahvena... Niinpä tietysti työt tunkee väkisin lomaani. Töissä erästä sanotaan ahvenaksi. Voi ku kiva. Ai että. Nyt droppia, ja krooz...

Taivas varjele

mitä sieltä tulee...

torstai 21. heinäkuuta 2011

Unet

Kiitos. Ne tuovat toivoa tällä hetkellä elämääni. Aika raskasta taivalta olisi edessä ilman niiden voimaa. Kunhan ne vain toteutuvat, eivätkä jäisi vain ikuisiksi haaveiksi. No taas valmistautuminen reissuun ja toivottavasti saan unta tarpeeksi. Viime reissulla nukuin yhteensä noin 3 tuntia kolmessa yössä. Niin just, seuralainen kannattaa valita huolella...

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Lintuja taas kehiin...

Kovin sitä yrittää juttuseuraa löytävän, mutta näköjään noikin lähti karkuun. Prkl. Johtuu varmaan kielimuurista?

Juu, reissu tuli tehtyä, Ahvenanmaan halki pyörillä. Sapettaa niin paljon toi ruotsalaisuus, mikä siellä vallitsi. Ihan hyvin voisi antaa Ruotsille koko saari, niin ei olisi mitään nokan koputtamista ton kielen kanssa. Maarianhaminassakin luki jätskikioskissa pekaanipähkinä. Ei varmaan olisi tiennyt, mitä tarkoitan, jos olisin sitä tilannut.

Heh, tuli sitten "vähän" kiusattua tätä ihanaa kansaa. Aloitin: "Vi har en stuga, namn ....... " Sitten se nainen pölötti jotain. Ja meitsi vastasi, juu. No kielihän vaihtui huono Suomeen ja sillee. Toinen paikka meikäläinen vastasi myyjän kysymykseen okei. No sittenhän kieli vaihtui taas, ja nyt enkkuun. Juu, ihan ymmärrettävää, kun tarkastelee seuraavaa meikäläisen lausetta: "Kan vi trycka twice?" Just niin, ilmankos ne sekaisin menee, mutta mitäs yrittää koko ajan asiakkaan kieltä. Kieltämättä arvostettava yritys. On se kyllä kumma, kun voin ihan hyvin puhua ruotsia, mutta sitten kun kysymykset tulevat puun takaa, meikäläinen vastaa okei eikä ja, joka ei tuu sitten millään kielen päälle. Ja kielihän vaihtuu aina, ja meikäläistä luullaan TIETENKIN suomalaiseksi. Hui hirveää, mutta mehän oltiin Suomessa. Siitäs saitte!

Ja kuinka ollakkaan, oli ihana palata "Suomeen", maisemat näyttivät jotenkin söpöiltä. Tarkoitan kasvillisuutta, kun tuolla saaressa oli järkyttävän kokoisia kukkasia ja rehuja. Tällainen heinäallergikko niitä stiigailee, ja varsinkin silloin kun näkee jotain kyynelten seasta. Ja sitten se kieli, ihanaa, Suomi.

Ja menisinkö uudestaan? Mikäs siinä, mutta ei ihan heti, eikä siinä seurassa...

torstai 14. heinäkuuta 2011

Tampere

Ja väittikö joku, että koripallo on tyhmien laji?

Mutta tätä voisi sanoa tyhmäksi, että on lähes 24 tuntia reissun päällä pääasiassa tämän takia:

No siis, sitä on vaikea selittää, mutta kun tutustuu tyyppeihin, näkee tyyppejä, hengailee tyyppien kanssa, niin se on vähän kuin huume (ja mistäs mä nyt tämänkin tiedän?), jota janoaa koko ajan vaan lisää. Se kyllä vaatii äärimmäisen samanlaista huumoria ja sen seurauksena hulvatonta naurua. Mutta mulla meinaa loppua huumorintaju, kun nää tyypit ehdottelivat seuraavaksi Kalajokea... Olishan se kyllä huikeeta, road trip halki Suomen, ja kuulemma matkan varrella yöpyminen ei ole ongelma. Juujuu, mikäs siinä sitten. Mähän sanoin, se kyllä vetää, nyt jo hipaisee... Ääh...

Mutta nyt keskityn pyöräretkeen ja siitä selviytymiseen. Neljä päivää ankaraa sotkemista pyörällä määränpäänä Ahvenanmaa ja kuulemma takaisinkin pitäisi polkea. Kaikkeen sitä suostuu...

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Se on siinä

En blomma.

Juu, hienoa. Ja nyt pakkaamaan Tammerfestejä varten.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Puhjeta kukkaan?

Siis apua, mitä nyt tapahtuu?

Seurataan tilannetta. Vähäks on jännää, ja kun on viel toi kukkakin... Miten se nyt tollee, kun olin just heittämässä sen roskikseen, koska järjestäen mä tapan nää kasvit aina. Nyt se kyllä pelasti nahkas, ainakin kukan puhkeamiseen saakka.

Peukkuja sille, ja no joojooo, myös mulle, oih...

Puhelin

Jos et sä soita
Mä sinuun turhaan rakastuin
Jos et sä soita
Miks kauniit vaatteet päälle puin
Jos et sä soita
Miksi sua vielä odotan
Ei kuutamoita
Jos et sä soita

Jos et sä soita
Sut tahdon pois jo mielestäin
En kapakoita, taas tahdo kiertää kotiin jäin
Se mikä alkoi, tuntui niin oikealta
Noita tunteita pyyhin jo pois
Jos et sä soita

Olen vain varjo ikkunoissa
Minkä löysin on poissa
Avaan lehden, sydämeni suljen
Uskoin kai niin sun tarinoita, yhteisiä kohtaloita
Miks mietin noita
Jos et sä soita

Sä lupasit soittaa, kun aamuyössä erottiin
Epäluulo voittaa, mä olin naiivi kai, no niin
Luin tähtimerkit, en uskonut, ne tiesi sen
Taas kierrän kapakoita
Jos et sä soita

Olen vain varjo ikkunoissa
Minkä löysin on poissa
Avaan lehden, sydämeni suljen
Elin jo niin sun tarinoissa, yhteisissä kohtaloissa
Miks mietin noita
Jos et sä soita

Jos et sä soita

(Anna Hanski: Jos et sä soita)