Juu, reissu tuli tehtyä, Ahvenanmaan halki pyörillä. Sapettaa niin paljon toi ruotsalaisuus, mikä siellä vallitsi. Ihan hyvin voisi antaa Ruotsille koko saari, niin ei olisi mitään nokan koputtamista ton kielen kanssa. Maarianhaminassakin luki jätskikioskissa pekaanipähkinä. Ei varmaan olisi tiennyt, mitä tarkoitan, jos olisin sitä tilannut.
Heh, tuli sitten "vähän" kiusattua tätä ihanaa kansaa. Aloitin: "Vi har en stuga, namn ....... " Sitten se nainen pölötti jotain. Ja meitsi vastasi, juu. No kielihän vaihtui huono Suomeen ja sillee. Toinen paikka meikäläinen vastasi myyjän kysymykseen okei. No sittenhän kieli vaihtui taas, ja nyt enkkuun. Juu, ihan ymmärrettävää, kun tarkastelee seuraavaa meikäläisen lausetta: "Kan vi trycka twice?" Just niin, ilmankos ne sekaisin menee, mutta mitäs yrittää koko ajan asiakkaan kieltä. Kieltämättä arvostettava yritys. On se kyllä kumma, kun voin ihan hyvin puhua ruotsia, mutta sitten kun kysymykset tulevat puun takaa, meikäläinen vastaa okei eikä ja, joka ei tuu sitten millään kielen päälle. Ja kielihän vaihtuu aina, ja meikäläistä luullaan TIETENKIN suomalaiseksi. Hui hirveää, mutta mehän oltiin Suomessa. Siitäs saitte!
Ja kuinka ollakkaan, oli ihana palata "Suomeen", maisemat näyttivät jotenkin söpöiltä. Tarkoitan kasvillisuutta, kun tuolla saaressa oli järkyttävän kokoisia kukkasia ja rehuja. Tällainen heinäallergikko niitä stiigailee, ja varsinkin silloin kun näkee jotain kyynelten seasta. Ja sitten se kieli, ihanaa, Suomi.
Ja menisinkö uudestaan? Mikäs siinä, mutta ei ihan heti, eikä siinä seurassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti