Ei pitäisi varmaan mitään kirjoittaa, kun tässä virvokkeen kanssa iltaa vietetään. Mutta jotenkin nyt on pakko. Miten tämän nyt selittäis?
Joskus sitä tulee pahoitettua toisen mieltä ihan turhaan. Aluksi kaikki oli leikkiä, v*ttuilut puolin jos toisin ymmärrettiin. Sitten jossain vaiheessa toinen ajautuu väärille poluille tai oikeammin sivuille (ehkä), ja vetää väärät johtopäätökset henkilön tekstistä. Jep, voihan sitä kysyä, ja en jopa minäkään kirjoittaisi mitään sontaa sellaisista henkilöistä, joille olen antanut mahdollisuuden lukea meikäläisen tekstejä. Se on sitten puhdas sattuma, luoja tietää, miten joku on päässyt käsiksi USKOMATTOMAAN blogiini.
ANTEEKSI, jos joku on loukkaantunut ja löytänyt itsensä. Jos se nyt on joku mun frendi, niin toivon, että kysyt ja selvität asian.
No pölöpölö, tulipa taas juttua. Meitsi on todellakin palannut. Ja tää on Sopan blogi, jonne Soppa pölöilee. Kaikilla on myös mahdollisuus pölöillä meitsin kommenttiosuuteen.
Pakko lopettaa juttuni juuri tulleeseen viestiin: "Sun suomen kielisiä viestejä on ainakin kiva lukea, niissä on niin hauska persoonallinen tatsi."
Tällaisien viestien takia Soppa jatkaa porinaa,
Kiitos
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
lauantai 10. syyskuuta 2011
Tyst nu!
"Sinulla on tarve lepoon, ota siitä vaarin äläkä yritä väkisin olla ulospäinsuuntautunut. Siitä seuraa vain vääränlaisia reaktioita. Mieti rauhassa, mitä haluat loppuvuodelta ja tulevilta ajoilta. Jos koet, ettet elä omaa elämääsi, ota iso askel oikeaan suuntaan. Tunne-elämä värähtelee salaperäisesti. Näyttääkö joku salatut tunteensa?"
Näin "raamattu" sanoo, olen siis ihan hiljaa ja palaan taas sorvin ääreen kun pääskynen lentää kohti täysikuuta. Sitä ennen koitan kepillä jäätä. Jää ei kestä, koska eihän jäätä edes tällä hetkellä ole. Mutta sitä paremmalla syyllä voi laittaa uutta matoa koukkuun, ja katsoa nappaako?
Tosiaan, jatketaan sitten tarinointia, kun pääskynen ilmaantuu...
Vi ses.
Näin "raamattu" sanoo, olen siis ihan hiljaa ja palaan taas sorvin ääreen kun pääskynen lentää kohti täysikuuta. Sitä ennen koitan kepillä jäätä. Jää ei kestä, koska eihän jäätä edes tällä hetkellä ole. Mutta sitä paremmalla syyllä voi laittaa uutta matoa koukkuun, ja katsoa nappaako?
Tosiaan, jatketaan sitten tarinointia, kun pääskynen ilmaantuu...
Vi ses.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Onnea?
Jos on onnea peleissä, ei ole onnea rakkaudessa. Mikä klisee, mut kattokaa nyt mitä mä voitin:
No onhan se hieno, mut niin...
tiistai 6. syyskuuta 2011
Block
Siis törmätä nyt suoraan pystyssä olevaan käteen. Kyse on tietenkin koripallosta. Tuli vaan mieleen, kun tossa äsken palloilin. Niin tyypillistä pätkälle... Ja taas alkaa sellainen virsi, että miks sä oot valikoinut tän lajin ja blaablaa. Siksi.
Ei nyt pitänyt tosta kertoa, mutta blokeista kylläkin. On olemassa tää "viikonloppu" tyyppi. Se varmaan haluaisi lähestyä, ja niin meikäläinenkin. Uhkanani on vaan noi blokkaajat (ja nyt en tarkoita blogien kirjoittajia). Tarkoitan niitä, jotka lähestyvät meikäläistä viesteillä. Viestit ovat huumoripitoisia, ja välillä aika outoakin viestittelyä. Mutta se on minun tapa, ja oikeastaan meidän tapa hämmentää soppaa. Molemmat tietävät, missä mennään eli ei missään, mutta se joka ei tiedä voi luulla, että meillä on jotain juttua meneillään.
Katsokaas, kun tää tyyppi näkee kaikki nää viestit, niin luulen, että tökkiminen jää. Siis hitto.
Siis jos se yks nyt näkisi tämän, niin vois lopettaa sen klikkailun. EVVK tämän henkilön mielipiteet. Tosin toivon, ettei se tänne ikinä eksyisi. Tietyt asiat eivät sille kuulu, ja ollaanhan me se yhdessä huomattu, että olemme niin eri aallonpituuksilla.
Mua varotettiin tästä. Miksen mä silloin kuunnellut? Joku vois blokata tämän henkilön, sellainen in your face blokki. Ja tiedän kenen heiniä se olisi. Hmm...
Ei nyt pitänyt tosta kertoa, mutta blokeista kylläkin. On olemassa tää "viikonloppu" tyyppi. Se varmaan haluaisi lähestyä, ja niin meikäläinenkin. Uhkanani on vaan noi blokkaajat (ja nyt en tarkoita blogien kirjoittajia). Tarkoitan niitä, jotka lähestyvät meikäläistä viesteillä. Viestit ovat huumoripitoisia, ja välillä aika outoakin viestittelyä. Mutta se on minun tapa, ja oikeastaan meidän tapa hämmentää soppaa. Molemmat tietävät, missä mennään eli ei missään, mutta se joka ei tiedä voi luulla, että meillä on jotain juttua meneillään.
Katsokaas, kun tää tyyppi näkee kaikki nää viestit, niin luulen, että tökkiminen jää. Siis hitto.
Siis jos se yks nyt näkisi tämän, niin vois lopettaa sen klikkailun. EVVK tämän henkilön mielipiteet. Tosin toivon, ettei se tänne ikinä eksyisi. Tietyt asiat eivät sille kuulu, ja ollaanhan me se yhdessä huomattu, että olemme niin eri aallonpituuksilla.
Mua varotettiin tästä. Miksen mä silloin kuunnellut? Joku vois blokata tämän henkilön, sellainen in your face blokki. Ja tiedän kenen heiniä se olisi. Hmm...
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
No mitämitä?
Meikäläinen hämääntyy aika lailla, kun seuraani tuppaantuu hyvinkin sosiaalisia ihmisiä. Näppärää viisastelua, mikä olisi voinut tulla mun suusta. Showni oli menetetty. Onneksi olkoon, olin hiljaa. Päätin sitten nukkua, mut yks koko ajan kysyi, et kai sä nuku? Siis olisi pitänyt olla hereillä, ja kuunnella toisten juttuja. Hengessä mukana, oujee. Henkilön perimmäisten pointtien äärelle en millään pääse, mikä sopiikin hyvin tämän viikonlopun tai oikeastaan elämäni teemaan.
Juu, ajatukset ovat olleet toisaalla koko viikonlopun. Hämmentävää, taas. Eihän se perjantaina alkanut soppa lauantaina laantunut. Kyse on tyypistä, taas. Noin vuosi sitten tapasin hänet ensi kerran. Vähän se jo kutkutti vatsan pohjaa seistä nyt sen vieressä ja kaksimielistä huumoria se viljeli, hui. No huomattiin molemmat, että se oli tahatonta, ja sopi siihen hetkeen ja meidän huumoriin. Jotain sekin kuvaa tyypin ihmeellisyydestä, kun tollaisia juttuja viljelee noin vain, ja tiesin sillä hetkellä hänestä vain nimen.
Ei pidetty yhteyttä neljään kuukauteen. Sitten nähtiin, ja taas lensi läppä, mutta meitsi ajatteli, että kuiva tyyppi. Olin sen verran hiprakassa laivalla, joten näin, koin ja tunsin ettei meitsin seura kelpaa. Näin vain hänen nyrpistyneen naaman odottaen laivan lipuumista satamaan, ja hänen seurassaan olevat muut kuivat tyypit olivat todella kuivia. Hei, missä ilo ja viina? No meikäläisen retki oli... sanotaan, hieman erilainen. hyss... :) Sekin vielä, sain tietää, että hänellä oli synttärit, 22-vuotta. Siis toisin sanoen anti olla. Jotenkin se porukkakin viittasi parikymppisten armeijaan.
10 kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta. Hymyili taas, ja jotain jutteli, siis ihan diibadaabaa. Oli armeijan kanssa, ok. Sitten kuukausi lisää ja nähtiin. Taas armeijan kanssa, ok. Tai no yllättävästi oli alkanut räpsiä meitsistä kuvia, kun olin fääreissä. Mutta juu, armeija.
12 kuukautta mennyt, ihan ok, ei mitään kummempia. Nyt toiset aloittivat aktiivisen kampanjan, joten tyyppi oli unohdettu lopullisesti siis siinä mielessä, You know. Pyysi lähtemään kylläkin reissuun, mutta kieltäydyn. Eihän se ollut privaattireissu, mut kuitenkin.
13 kuukautta, ja näin taas. Oli omissa porukoissa eikä meikäläistä liiemmin innostanutkaan liittyä seuraan. Porukka koostui vanhoista tutuista vuosien varrelta, ja enkä mä nyt tarvinnut "armeijan" seuraa. Meitsin seuralainen vähän kuin estikin meitsiä liittymästä samaan seuraan. No oltiin sitten omissa oloissa, mutta WC:ssä sitten törmättiin. No joo, nyt mielikuvitus seis, tyyppi sanoi vaan: niinpä tietenkin. No mitä siitäkin olisi pitänyt arvata? En arvannut, vaan pesin käteni ja häivyin. Olipas huikeeta. Tavattiin taas seuraavana päivänä ja oli nyt kyllä vallottava itsensä tai no en ole pitänyt hänen tietyistä ominaisuuksistaan, mut nyt ne jäivät sivualalle. Voisi luulla, että meikäläinen ihastuu ulkonäköön, ja varsinkin a situation like this, missä meitsi on, mut nyt kyllä huumori ja hymy. ÄÄÄ, v*ttu en tiedä. Juu, positiivinen fiilis jäi.
Tietyt jutut tulevat vastaan, että emme ehkä näe enää koskaan. Meillä siis ei ole ollut mitään suhdetta, viimeisen kerran kun nähtiin jopa halattiin, mut... Asiasta ei olla keskusteltu enkä edes tiedä mitä tyyppiä hän on? Onko sinkku ym. tällaisia epäolennaisia kysymyksiä.
Nyt se on sit alkanut tykkäämään meitsin kommenteista. Ja arvatkaapa mitä? Meitsin pointsit kasvoivat, kun sain selville sen iän. V*ttu mikä huumorintaju! Ei ollut 22, ja meitsi meni niin lankaan.
Mitä tää nyt sit on? Häh?
Juu, ajatukset ovat olleet toisaalla koko viikonlopun. Hämmentävää, taas. Eihän se perjantaina alkanut soppa lauantaina laantunut. Kyse on tyypistä, taas. Noin vuosi sitten tapasin hänet ensi kerran. Vähän se jo kutkutti vatsan pohjaa seistä nyt sen vieressä ja kaksimielistä huumoria se viljeli, hui. No huomattiin molemmat, että se oli tahatonta, ja sopi siihen hetkeen ja meidän huumoriin. Jotain sekin kuvaa tyypin ihmeellisyydestä, kun tollaisia juttuja viljelee noin vain, ja tiesin sillä hetkellä hänestä vain nimen.
Ei pidetty yhteyttä neljään kuukauteen. Sitten nähtiin, ja taas lensi läppä, mutta meitsi ajatteli, että kuiva tyyppi. Olin sen verran hiprakassa laivalla, joten näin, koin ja tunsin ettei meitsin seura kelpaa. Näin vain hänen nyrpistyneen naaman odottaen laivan lipuumista satamaan, ja hänen seurassaan olevat muut kuivat tyypit olivat todella kuivia. Hei, missä ilo ja viina? No meikäläisen retki oli... sanotaan, hieman erilainen. hyss... :) Sekin vielä, sain tietää, että hänellä oli synttärit, 22-vuotta. Siis toisin sanoen anti olla. Jotenkin se porukkakin viittasi parikymppisten armeijaan.
10 kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta. Hymyili taas, ja jotain jutteli, siis ihan diibadaabaa. Oli armeijan kanssa, ok. Sitten kuukausi lisää ja nähtiin. Taas armeijan kanssa, ok. Tai no yllättävästi oli alkanut räpsiä meitsistä kuvia, kun olin fääreissä. Mutta juu, armeija.
12 kuukautta mennyt, ihan ok, ei mitään kummempia. Nyt toiset aloittivat aktiivisen kampanjan, joten tyyppi oli unohdettu lopullisesti siis siinä mielessä, You know. Pyysi lähtemään kylläkin reissuun, mutta kieltäydyn. Eihän se ollut privaattireissu, mut kuitenkin.
13 kuukautta, ja näin taas. Oli omissa porukoissa eikä meikäläistä liiemmin innostanutkaan liittyä seuraan. Porukka koostui vanhoista tutuista vuosien varrelta, ja enkä mä nyt tarvinnut "armeijan" seuraa. Meitsin seuralainen vähän kuin estikin meitsiä liittymästä samaan seuraan. No oltiin sitten omissa oloissa, mutta WC:ssä sitten törmättiin. No joo, nyt mielikuvitus seis, tyyppi sanoi vaan: niinpä tietenkin. No mitä siitäkin olisi pitänyt arvata? En arvannut, vaan pesin käteni ja häivyin. Olipas huikeeta. Tavattiin taas seuraavana päivänä ja oli nyt kyllä vallottava itsensä tai no en ole pitänyt hänen tietyistä ominaisuuksistaan, mut nyt ne jäivät sivualalle. Voisi luulla, että meikäläinen ihastuu ulkonäköön, ja varsinkin a situation like this, missä meitsi on, mut nyt kyllä huumori ja hymy. ÄÄÄ, v*ttu en tiedä. Juu, positiivinen fiilis jäi.
Tietyt jutut tulevat vastaan, että emme ehkä näe enää koskaan. Meillä siis ei ole ollut mitään suhdetta, viimeisen kerran kun nähtiin jopa halattiin, mut... Asiasta ei olla keskusteltu enkä edes tiedä mitä tyyppiä hän on? Onko sinkku ym. tällaisia epäolennaisia kysymyksiä.
Nyt se on sit alkanut tykkäämään meitsin kommenteista. Ja arvatkaapa mitä? Meitsin pointsit kasvoivat, kun sain selville sen iän. V*ttu mikä huumorintaju! Ei ollut 22, ja meitsi meni niin lankaan.
Mitä tää nyt sit on? Häh?
lauantai 3. syyskuuta 2011
Uneton
Ehkä hyvä niin, koska pian alkaa Daegun kisojen huipentuma, 50 km kävely. Sen verran tuli torkuttua tossa päivällä, ettei uni maita, niin mikäs olisi sen parempaa kuin täällä kirjoittelu. No joojoo, tiedän.
Sitä vaan tässä miettii, että onko kenelläkään muulla tullut joskus sellainen fiilis, että nyt sua tökitään tai tykätään, whatever. Sitten ohjat olisi vähän niin kuin sun omissa käsissä, mutta a, b, c estävät sinua toteuttamasta niitä.
Siis lyhykäisyydessään tuntemattomat sielut parveilevat ympäriinsä etsien jotakin, ja oikeastaan molemmat tietävät mitä. Mutta sitten kun niitä on vähän useampi viljelty ympäriinsä, ja kaikissa kohteissa sama virsi, niin ei se loppujen lopuksi oo kauhean hauskaa.
Jo joutui armas aika ja .... (tähän se virsi aina jää)
Sitä vaan tässä miettii, että onko kenelläkään muulla tullut joskus sellainen fiilis, että nyt sua tökitään tai tykätään, whatever. Sitten ohjat olisi vähän niin kuin sun omissa käsissä, mutta a, b, c estävät sinua toteuttamasta niitä.
Jo joutui armas aika ja .... (tähän se virsi aina jää)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)