Meikäläinen hämääntyy aika lailla, kun seuraani tuppaantuu hyvinkin sosiaalisia ihmisiä. Näppärää viisastelua, mikä olisi voinut tulla mun suusta. Showni oli menetetty. Onneksi olkoon, olin hiljaa. Päätin sitten nukkua, mut yks koko ajan kysyi, et kai sä nuku? Siis olisi pitänyt olla hereillä, ja kuunnella toisten juttuja. Hengessä mukana, oujee. Henkilön perimmäisten pointtien äärelle en millään pääse, mikä sopiikin hyvin tämän viikonlopun tai oikeastaan elämäni teemaan.
Juu, ajatukset ovat olleet toisaalla koko viikonlopun. Hämmentävää, taas. Eihän se perjantaina alkanut soppa lauantaina laantunut. Kyse on tyypistä, taas. Noin vuosi sitten tapasin hänet ensi kerran. Vähän se jo kutkutti vatsan pohjaa seistä nyt sen vieressä ja kaksimielistä huumoria se viljeli, hui. No huomattiin molemmat, että se oli tahatonta, ja sopi siihen hetkeen ja meidän huumoriin. Jotain sekin kuvaa tyypin ihmeellisyydestä, kun tollaisia juttuja viljelee noin vain, ja tiesin sillä hetkellä hänestä vain nimen.
Ei pidetty yhteyttä neljään kuukauteen. Sitten nähtiin, ja taas lensi läppä, mutta meitsi ajatteli, että kuiva tyyppi. Olin sen verran hiprakassa laivalla, joten näin, koin ja tunsin ettei meitsin seura kelpaa. Näin vain hänen nyrpistyneen naaman odottaen laivan lipuumista satamaan, ja hänen seurassaan olevat muut kuivat tyypit olivat todella kuivia. Hei, missä ilo ja viina? No meikäläisen retki oli... sanotaan, hieman erilainen. hyss... :) Sekin vielä, sain tietää, että hänellä oli synttärit, 22-vuotta. Siis toisin sanoen anti olla. Jotenkin se porukkakin viittasi parikymppisten armeijaan.
10 kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta. Hymyili taas, ja jotain jutteli, siis ihan diibadaabaa. Oli armeijan kanssa, ok. Sitten kuukausi lisää ja nähtiin. Taas armeijan kanssa, ok. Tai no yllättävästi oli alkanut räpsiä meitsistä kuvia, kun olin fääreissä. Mutta juu, armeija.
12 kuukautta mennyt, ihan ok, ei mitään kummempia. Nyt toiset aloittivat aktiivisen kampanjan, joten tyyppi oli unohdettu lopullisesti siis siinä mielessä, You know. Pyysi lähtemään kylläkin reissuun, mutta kieltäydyn. Eihän se ollut privaattireissu, mut kuitenkin.
13 kuukautta, ja näin taas. Oli omissa porukoissa eikä meikäläistä liiemmin innostanutkaan liittyä seuraan. Porukka koostui vanhoista tutuista vuosien varrelta, ja enkä mä nyt tarvinnut "armeijan" seuraa. Meitsin seuralainen vähän kuin estikin meitsiä liittymästä samaan seuraan. No oltiin sitten omissa oloissa, mutta WC:ssä sitten törmättiin. No joo, nyt mielikuvitus seis, tyyppi sanoi vaan: niinpä tietenkin. No mitä siitäkin olisi pitänyt arvata? En arvannut, vaan pesin käteni ja häivyin. Olipas huikeeta. Tavattiin taas seuraavana päivänä ja oli nyt kyllä vallottava itsensä tai no en ole pitänyt hänen tietyistä ominaisuuksistaan, mut nyt ne jäivät sivualalle. Voisi luulla, että meikäläinen ihastuu ulkonäköön, ja varsinkin a situation like this, missä meitsi on, mut nyt kyllä huumori ja hymy. ÄÄÄ, v*ttu en tiedä. Juu, positiivinen fiilis jäi.
Tietyt jutut tulevat vastaan, että emme ehkä näe enää koskaan. Meillä siis ei ole ollut mitään suhdetta, viimeisen kerran kun nähtiin jopa halattiin, mut... Asiasta ei olla keskusteltu enkä edes tiedä mitä tyyppiä hän on? Onko sinkku ym. tällaisia epäolennaisia kysymyksiä.
Nyt se on sit alkanut tykkäämään meitsin kommenteista. Ja arvatkaapa mitä? Meitsin pointsit kasvoivat, kun sain selville sen iän. V*ttu mikä huumorintaju! Ei ollut 22, ja meitsi meni niin lankaan.
Mitä tää nyt sit on? Häh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti