Ääni

No onpas täällä ollut hiljaista. Sen vuoksi varoitan, että seuraava teksti voi olla rasittava, liian pitkä, lattea ym., eli nyt olisi vielä oiva tilaisuus vaihtaa kanavaa.

Tässä on nyt tullut kuunneltua pakostakin erilaisia ääniä. Koirat, koirat ja vielä kerran koirat. No joo, niihin alkaa pikku hiljaa tottua, eikä ne häiritse muuta kuin aamulla, kun on tullut yövuorosta ja yrittäisi nukkua. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että metsän lintujen sirputuskin ottaa aivoon, mutta toisaalta keväällä lintujen laulu on mukavaa, ja sitten tietää, että KESÄ on tulossa. No tulisi jo.

On se jännä juttu, että ihmisillä on tietynlainen tiedosto, joka prosessoi erilaisia ääniä. Jos koira haukkuu, sen tietää, että se on koira. Jos lintu laulaa, sen tietää, että se on lintu. Jos moottoripyörä pärisee, sen tietää, että se on moottoripyörä tai vastaava moottoriajoneuvo. Kauhean kontrolloitua elämää, ja mikään ääni ei jää noteeraamatta. Sitten kun kuuluu jokin tuntematon ääni, niin heti kysymys kuuluu: mikä se oli?

Tiettyihin ääniin tottuu, jos esim.työskentelee samassa työpisteessä kauan, niin kuulee pienetkin koneen äänet, vaikka Peltorit olisikin korvilla ja radio täysillä. Myös Uutena Vuotena rakettien ääniin tottuu, eikä paukahduksia säikähdä. Toista se on silloin kun kokeilee pikkukiinalaismattoa (raketti) parvekkeella kesällä, shh…

Sitten on tää mielenkiintoinen seikka, miten ääni ja henkilö mätsää. Tulee mieleen eräs urheiluselostaja. Mukaansa tempaava tapaus, ääni sopii juuri hyvin urheiluun. No sitten näki henkilön, ja heti tuli toisenlainen mielikuva. Nyt sitten tietää miltä henkilö kuulostaa ja näyttää, ja mielestäni nämä seikat eivät täsmänneet sitten ollenkaan. Eihän tästä voi muuta päätellä kuin meikäläinen on hel……moinen pintaliitäjä. Juujuu, myönnetään ja se on nyt tullut todistettua moneen otteeseen lähiaikoina.

Kun tiesin tämän seikan, että mieli selostajan loistokkuudesta vähän häviää, kun sen näkee, niin meikäläiselle tuli mielenkiintoinen pulma. Radiokanava meni vaihtoon eräiden henkilöiden sieltä poistuttua ja myös sen vuoksi, että eräät henkilöt ottivat niiden pestit. Ääni ja huumori eivät hivelleet korviani, joten hetken hairahdus ”väärälle” kanavalle teki lähtemättömän vaikutuksen. Äänet kanavalla ovat entuudestaan tuttuja, ja olen nähnyt kaikkien juontajien kasvot. Tyypit ovat siis kaikin puolin ”tuttuja”. Ei tule ikäviä yllätyksiä, jos niitä nyt voi ikäviksi sanoa. No sitten… se pulma. Kanavalle pöllähti vieraileva tähti, joka silloin tällöin vetää lähetyksiä. Niin se ääni, huh. Yritä siinä sitten töitä, kun kyseinen henkilö puhuu. Mitä tehdä, kun nyt tollee ihastuu ääneen. Ei ainakaan saisi katsoa netistä miltä se näyttää, illuusio haihtuu. Juu, ei, ei, ei. Mutta tietenkin katsoin, ja sanotaan nyt: ei paha ;).

Kuullaan

Asiaton oleskelu kielletty!

Siis wow, nyt työpisteeni ovessa lukee oheinen teksti. Työnantaja on varmaan huomannut, että ei niitä saa millään hiljaiseksi, niin laittaa sitten tällaisen plakaatin oveen. Okei, nyt sitten puhutaan luvan kanssa.

Ja olisi mulla nyttenkin paljon asiaa, mutta kun meikäläinen on tällä hetkellä neitsytmatkalla (Ekaa kertaa kirjoitan blogiini vieraalla maalla, ja taas neitsyys meni), nii täältä nyt ei tuu vähän aikaa porinaa. Tekstit vaativat syvällisempää pohdintaa (kuten olette varmaan huomanneet), ja näin ollen tarvitsen oikean ympäristön (johon nyt ainoastaan kuuluu kotini ja koneeni). Nyt tää pitkä ihana leikki on siinä pisteessä, ettei oo huushollissa nettii. Nii-i, miten mä pärjään?

No joo, yötyövuorolaisen ihanuus: aamiainen on aina brunssi. Tänään se on todella sitä, koska ihan näillä näppäimillä lähden katettuun pöytään. En nyt tiedä virtaako viini vai vesi, mutta salaatin tyyppi lupasi kyhätä, ja se on jo aikamoista.

Bon appétit and auf Wiedersehen.

Ammattitaito

Kruunuhan se siinä, ja varmaan on tarvittu ammattitaitoa kuka sen sitten onkaan suunnitellut. Suunnittelijan ammattitaito kyllä menettää merkityksensä, kun tämä hökötys pääsee kauppaketjujen listoille, jotka sitten työstävät sitten tätä "uniikki" tuotetta massatuotantona. Minua tämä ei liiemmin haittaa, pääasia on, että näyttää hyvältä. Ja siinä vasta ammattitaitoa olikin, siis hänellä, joka tämän kattoon ripusti.

Juu, pään päällä toi kruunun "amatöörimaisuus" ei häiritse, varsinkin kun on tällainen pätkä, mutta suussa kruunun istuvuus onkin sitten toinen juttu. Huono istuvuus häiritsee, vaiks hampaat näyttäisivätkin hyvältä. Ja ammattitaito olisi erittäin suotavaa meikäläisen casessa. Nimittäin noin 5 vuotta sitten implantti istutettiin suuhun, väärin. No se tiedettiin, mutta silti sitä seurattiin se pakolliset 5 vuotta. Todettiin, vanha veks, uusi tilalle. No olipa yllätys, siis tämähän tiedettiin ensimmäisessä vaiheessa silloin 5 vuotta sitten. Nyt tätä vaativaa hommaa hoitaa kokematon "tyttönen", siis implanttien (siis nyt puhutaan edelleenkin hampaista) osalta. Ennen kruunujeni laitto on ollut vartin homma, naps ja se on siinä. No nyt on tyttönen kehissä, voi luoja. Sormet tärisee, ja sit se ei oikein tiedä mitä tekisi. Onneksi soittaa välillä professorit paikalle, mutta välillä se ei kehtaa vaivata niitä, ja yrittää sit puoli tuntia väkertää itse, ja sitten vasta soitto. Ei luvannut kauhean hyvää meikäläisen kruunajaiset, ja toivoin todella, että professorit olisivat paikalla. Ei ollut, hitto. Siinä sitten tunnin ajan tyttönen yritti saada kruunua suuhun ja tyhmempikin olisi tajunnut, että se ei nyt mene, ei millään. Yrittää nyt tähtimeisselillä reikään, joka ei ole tähden muotoinen (sori, pientä v*ttuilua, mut sellainen fiilis tuli). Sit se siinä näpersi käsissään meitsin kruunua, ja hioi sitä. Yleensä tää toimenpide on tehty vasta kun hammas on suussa. Eihän kruunun pienuutta/isoutta ja istuvuutta muihin hampaisiin voi tietää ellei se kruunu ole suussa. Juu, meni hermot. Kokeili hammasta suuhun, sit pois, ja hios, ja tämä episodi toistui useita kertoja sen tunnin ajan. Huokailinkin kuuluvasti monta kertaa, ja teki mieli kysyä onks joku ongelma? Ei varmaan sit ollut eikä soittanut professorille. Sit lähdin tunnin kestäneen kruunun istutuksen jälkeen kotiin ilman kruunua. "Laitetaan sitten seuraavalla kerralla."

No niin, tää seuraava kerta koitti. Istuin toiveikkaana tuoliin, mut pelkäsin samalla, että meikäläisen suuhun tulee ihan järkyttävä kruunu, jota on nyt sitten hiottu ja näprätty ja istuvuus... Katotaan varmaan sitten taas 5 vuoden jälkeen. Tää on v*tun ihan leikki tai pitkä ihana leikki tai ihan miten vaan. Ei viitsi laittaa kerralla oikein, ku tää on niin ihanaa. No meitsi istui penkkiin, kruunun kokeilu. Mitä? Eiks se sovikaan. Hmm... kumma juttu. Nyt vain vartin kokeilun jälkeen tyttönen soitti professorille, WOW. Professori:"Nää jäljennökset on tehty päin persettä eli teeppä uudet." Meitsi myhäili, hah. No tyttönenhän oli nolo ja yritti jotain puolustella, että se olisi mun ikenen syytä. Ei auttanut, kyllä vika oli ihan toisessa tyypissä. Sitten tehtiin uudet jäljennökset ja odotetaan edelleen sitä kruunua...

En nyt halua kauheasti tehdä kärpäsestä härkästä ja mollata toisten ammattitaitoa tai haluanhan mä. Vaikka olisikin uusi alalla, ja pakko sen on joskus harjoitella implantin laittoa, nii meikäläinen joutuu kumminkin elämään ehkä loppuelämäni hänen tekeleen kanssa. Siinä hän näpräsi mun kruunun kanssa sen näköisesti, että tää on vaan kruunu. Nii, mut SE on SE mikä on koht JUURI mun suussa. Sama juttu pätee meikäläisen uuteen kämppään. Meikäläinen on valittunut tästä niin helvetin paljon. Sen taas huomasi, että joillakin on vaan rahaa ostaa kämppiä, sit ne remontoi ne, et näyttäis kivalta, ja sit... Ai pitäisikö siel jonkun asuakin?

Tällaisii pienii juttui, ku lämmitykset laitettiin minimiin, ku eihän koko talossa asu muita kuin mä!

Hähähä hätsiih. Anteeks.

Puiston koirat, metsän linnut ja kauppaopiston kissat

... ne todella sekoittaa pään. 

Eka päivä

jolloin mun pitäisi aloittaa elämä uudessa kodissa. Ei ole kiirettä lähteä pois entisestä kämpästä, joten nautin vielä, ku ei tääl ollut oikeastaan yhtään paskempaa asua. Ny sit ei voi kuunnella musaa, ku laitteet on muualla.  No joojoo, youtubea ja hiljaisuutta...

Talentti?

Kertokaapa minulle, mitä talentti on? Onko se pianolla pimputtelua, tankotanssia vai voimistelua? Mielestäni ei mitään näistä. Silloin se on talenttia, jos näitä edellä mainittuja asioita tekee 3-vuotias lapsinero. No miksi nyt tällainen tuli mieleen, nii tää kaikki on sit viikonlopun saldoa.

Mielestäni se on talenttia, jos ei harjoittele asioita ollenkaan. Se on synnynnäistä, esim.lauluääni (siis ei sit treenannut ollenkaan, ja lähtee sellaiset sopraanot suusta ettei oo tosikaan), vihellys, pyörällä ajaminen ilman käsiä (siis ei treenaa, vaan silloin tällöin löytää sit ittensä puskasta), molempi kätinen (no ymmärrätte varmaan, pystyy siis toimimaan molemmilla käsillä), äärettömän hyvä muisti ja jne. Ei treeniä vaan osaamista. No ajan myötä osaaminen kehittyy, mutta ei siltikään asiaa sen pahemmin harjoita.

Eli Talent ohjelmat - ihan p******tä.