maanantai 7. marraskuuta 2011

Ammattitaito


Kruunuhan se siinä, ja varmaan on tarvittu ammattitaitoa kuka sen sitten onkaan suunnitellut. Suunnittelijan ammattitaito kyllä menettää merkityksensä, kun tämä hökötys pääsee kauppaketjujen listoille, jotka sitten työstävät sitten tätä "uniikki" tuotetta massatuotantona. Minua tämä ei liiemmin haittaa, pääasia on, että näyttää hyvältä. Ja siinä vasta ammattitaitoa olikin, siis hänellä, joka tämän kattoon ripusti.

Juu, pään päällä toi kruunun "amatöörimaisuus" ei häiritse, varsinkin kun on tällainen pätkä, mutta suussa kruunun istuvuus onkin sitten toinen juttu. Huono istuvuus häiritsee, vaiks hampaat näyttäisivätkin hyvältä. Ja ammattitaito olisi erittäin suotavaa meikäläisen casessa. Nimittäin noin 5 vuotta sitten implantti istutettiin suuhun, väärin. No se tiedettiin, mutta silti sitä seurattiin se pakolliset 5 vuotta. Todettiin, vanha veks, uusi tilalle. No olipa yllätys, siis tämähän tiedettiin ensimmäisessä vaiheessa silloin 5 vuotta sitten. Nyt tätä vaativaa hommaa hoitaa kokematon "tyttönen", siis implanttien (siis nyt puhutaan edelleenkin hampaista) osalta. Ennen kruunujeni laitto on ollut vartin homma, naps ja se on siinä. No nyt on tyttönen kehissä, voi luoja. Sormet tärisee, ja sit se ei oikein tiedä mitä tekisi. Onneksi soittaa välillä professorit paikalle, mutta välillä se ei kehtaa vaivata niitä, ja yrittää sit puoli tuntia väkertää itse, ja sitten vasta soitto. Ei luvannut kauhean hyvää meikäläisen kruunajaiset, ja toivoin todella, että professorit olisivat paikalla. Ei ollut, hitto. Siinä sitten tunnin ajan tyttönen yritti saada kruunua suuhun ja tyhmempikin olisi tajunnut, että se ei nyt mene, ei millään. Yrittää nyt tähtimeisselillä reikään, joka ei ole tähden muotoinen (sori, pientä v*ttuilua, mut sellainen fiilis tuli). Sit se siinä näpersi käsissään meitsin kruunua, ja hioi sitä. Yleensä tää toimenpide on tehty vasta kun hammas on suussa. Eihän kruunun pienuutta/isoutta ja istuvuutta muihin hampaisiin voi tietää ellei se kruunu ole suussa. Juu, meni hermot. Kokeili hammasta suuhun, sit pois, ja hios, ja tämä episodi toistui useita kertoja sen tunnin ajan. Huokailinkin kuuluvasti monta kertaa, ja teki mieli kysyä onks joku ongelma? Ei varmaan sit ollut eikä soittanut professorille. Sit lähdin tunnin kestäneen kruunun istutuksen jälkeen kotiin ilman kruunua. "Laitetaan sitten seuraavalla kerralla."

No niin, tää seuraava kerta koitti. Istuin toiveikkaana tuoliin, mut pelkäsin samalla, että meikäläisen suuhun tulee ihan järkyttävä kruunu, jota on nyt sitten hiottu ja näprätty ja istuvuus... Katotaan varmaan sitten taas 5 vuoden jälkeen. Tää on v*tun ihan leikki tai pitkä ihana leikki tai ihan miten vaan. Ei viitsi laittaa kerralla oikein, ku tää on niin ihanaa. No meitsi istui penkkiin, kruunun kokeilu. Mitä? Eiks se sovikaan. Hmm... kumma juttu. Nyt vain vartin kokeilun jälkeen tyttönen soitti professorille, WOW. Professori:"Nää jäljennökset on tehty päin persettä eli teeppä uudet." Meitsi myhäili, hah. No tyttönenhän oli nolo ja yritti jotain puolustella, että se olisi mun ikenen syytä. Ei auttanut, kyllä vika oli ihan toisessa tyypissä. Sitten tehtiin uudet jäljennökset ja odotetaan edelleen sitä kruunua...

En nyt halua kauheasti tehdä kärpäsestä härkästä ja mollata toisten ammattitaitoa tai haluanhan mä. Vaikka olisikin uusi alalla, ja pakko sen on joskus harjoitella implantin laittoa, nii meikäläinen joutuu kumminkin elämään ehkä loppuelämäni hänen tekeleen kanssa. Siinä hän näpräsi mun kruunun kanssa sen näköisesti, että tää on vaan kruunu. Nii, mut SE on SE mikä on koht JUURI mun suussa. Sama juttu pätee meikäläisen uuteen kämppään. Meikäläinen on valittunut tästä niin helvetin paljon. Sen taas huomasi, että joillakin on vaan rahaa ostaa kämppiä, sit ne remontoi ne, et näyttäis kivalta, ja sit... Ai pitäisikö siel jonkun asuakin?

Tällaisii pienii juttui, ku lämmitykset laitettiin minimiin, ku eihän koko talossa asu muita kuin mä!

Hähähä hätsiih. Anteeks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti