Hetki

Elämässä tapahtuu joka päivä ainutlaatuisia hetkiä, jos ne vaan osaa ottaa niin. Pieni hymy, sanominen, tönäisy etc. voi pelastaa päivän tai tehdä siitä hippasen verran paremman. Ja tietty, jos kännyssä on kamera (huom! edellisessä aataminaikaisessa ei ollut!), niin saa myös ikuistettua tän hetken. Ja mä olen varsinainen ennustaja, kun otin kuvan naisten maratonin voittajasta tai oikeastaan mun pitikin ottaa vaan siitä kuva. Toi yks nyt pelleilee ja kehtaakin kävellä juoksutapahtumassa!

Ja niin se hymy. Tuli sitten heitettyä kävelijälle läppää hymyn arvoisesti. Huh, kiitos ;)

Kot Kot

Kanojen joukossa on kuulemma ainakin yksi kana, joka on töyhtöhyypän näköinen, surkea sellainen. Sitä on kynitty ja nokittu, ja se on ihan okei, koska muiden kanojen elämänlaatu paranee. Siihen ei puututa, ja miksi puututtaisiin, koska enimmäkseen kanat voivat hyvin sen yhden kustannuksella. Samantyyppinen tilanne voisi olla verrattavissa ihmisiin. Puututaanko näihin tilanteisiin?

Mitä se sitten vaatii? Rohkeuttako? Onko tämä ainoastaan "uhrin" syy, että sitä nokitaan. Minäkin kuulemma olen se rohkeampi osapuoli. Ei kyllä näytä siltä.

Prkl kun sä raastat mun hermoja. Tunnistat kyllä itsesi, kun kuulet tän biisin:

Tyypillinen yö

takana. Tämä artisti viihdyttää minua yöllä, ja olen pistänyt merkille, että joka tunti tulee yksi biisi tältä tyypiltä. Ihan kiva. Taas yksi "hyvä" syy olla töissä yöllä.

Tämä hetki on ehkä parhainta päivässä, työt tehty, aamupala syöty, ja nyt unten maille ja lomalle.

Heja Suomi!

Yritä sitten siinä mennä hehkuttamaan jalkapalloa, kun toiset riemuitsevat Pitkämäen Pihtiputaan tempaisusta.

Varoitinkin, saanko sanoa kärkkään mielipiteeni asiaan, ja miksi en saisi? Eli karrikoituna keihäänheittäjän kilpajuoksu. Yksi kisa, yksi heitto, lippu taskussa. Ollaanko jo saavutettu jotakin? Tietty lippu EM-kisoihin. Eihän Suomi ole koskaan päässyt jalkapallon EM-kisoihin. Mutta... niin se yksi heitto voi olla ratkaiseva ja paikka jossa se heitetään. Ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos muuan Kimmo Kinnunen tai Harri Haatainen olisi kisoissa mukana muutaman välivuoden jälkeen. Se on se ajoitus, ja ei sen keihään tarvitse kuin kerran mennä kuuluisaan putkeen, jolloin keppi lentää kauas. Keihäänheitto ei nyt ihan ole verrattavissa jalkapalloon ja sen karsimisjärjestelyihin. Eikä varsinkaan maratonjuoksua voi verrata tähän tikanheittoa muistuttavaan lajiin. Joo, mulle sanottiin, että lajivalinta kysymys. Okeiokei, aina oon valikoinnut väärin, vrt. nykyinen harrastus.

Niin, yritä sitten näille Pitkämäki faneille mainostaa, että tällä hetkellä on menossa ehkä parhaimmat jalkapallon EM-kisat ever. Ei kuulemma kiinnosta, kun Suomi ei oikein pärjää, eikä Suomessa ole jalkapallokulttuuria.

Siis hetkinen. Tämän perusteella kaikkia kiinnostaa äärettömän paljon pesis, koska ollaanhan me siinä maailman parhaita. Tosin ainoa maa, joka sitä pelaa, mutta silti.

En nyt jaksa enempää tarttua kiinni suomalaisen urheilun kulttuuriin. Katotaan, koska hype taas alkaa:

-Hei Soppa, jalkkis onkin ihan mukava peli, kun Suomikin pärjää.

Argh.

Sekametelisoppa

No onpas se kauan tossa muhinut, joten on hyvinkin mahdollista, että sattumia löytyy.

Mitäs sitten tämän päässä liikkuu? Toivottavasti ei kauheasti yhtään mitään, ja se mikä siellä sitten ikinä kyteekin, tulisi sitten sieltä pois vaikka näin kirjoituksen muodossa. Voisinkin kirjoittaa tähän sen verran pitkän sepustuksen, että a) saan pääni tyhjäksi, b) kukaan ei jaksa lukea eikä vahingossakaan eksy sivuille, c) en olisi enää kysymysmerkki, pikemminkin huutomerkki tai pisteitä täynnä oleva hymiö... :). Mutta ottakaa tai jättäkää, niin täältä pesee... :)  (huom! pisteitä, hymiö ja sulkeetkin vielä, vau).

Tuon uskomattoman kappaleen jälkeen on vaikeaa nyt aloittaa jotain järkevää tai edes sinne päin. Höh. No yritetään. Viikot ovat olleet aika lailla ristiriitaisia. Pitäisi elää, nauttia kesästä ja hengailla ihan muuten vaan. Sitä oonkin tehnyt, mutta vastoinkäymiset tuli vähän niin kuin puskista ja tietty tyyppi tulee mieleen, että miten sillä nyt menee? Ja niin, mä tiedän tämän, murehtiminen on turhaa. Asiat eivät muutu jos meikäläinen kyyneleen tirauttaa, lähettää tsemppiviestejä, käy katsomassa. Ei ne muutu, ei. Pikemminkin voi toista ahistaa toisten ylenpalttinen huomioiminen. Joten joo, hyss... ja mennään muihin asioihin.

Sitten, otsikon mukaisesti ihan eri aihe, ystävät. Niin, voi piru. On se kiva, että mulla on yksi erityinen frendi. Lähinnä sellainen, että tietyt asiat ok, tietyt taas ihan päin persettä. Sen vuoksi se varmaan onkin mukava, kun mun ei tarvitse selvitellä sen ei mukavia asioita, vaan mä saan keskittyä niihin mukaviin. Just niin, on se kyllä ihanaa, että ystäväpiirissäni on sellainen huumorintajuinen tyyppi, joka pelastaa päivän ehkä myös illankin, mutta pahimpia on varmaan ne aamut. Joojoo, taas kerran mainostan, kiva, että on sellainen ystävä, tosi kiva.

Mä kaivan oikein verta nenästäni, mutta mä tiedän, että nämä ystävyyssuhteet on vaan parempi pitää ystävyyssuhteina. Ei siitä hyvää seuraa, jos enemmän haluaisi. Mä tiedän sen, koska... Niin no taas baarissa kaiken maan playmakerit kiinnosti, mutta yritä sitten sellaisen kanssa rakentaa toimiva parisuhde. Ei voi tietää miten käy, jos ei kokeile, mutta on se saakutinmoinen tie mennä vähän rullaluistelemaan. Varmaan kaatuu jos jonkinmoista aitaa ellei tyyppi ite. Ja taas tuli varoitus ystävän taholta, älä edes yritä sellaisia tyyppejä. Niinpä. Mä just katoin lehdestä ilmoituksen, jossa kerrottiin balettikurssien alkavan. Ja nyt kun tämä teksti on hyvin päässyt alkuun juurikin näillä ihmeellisyyksillään, niin kerrotaan tähän lehti-ilmoitus juttuun liittyen yksi pieni seikka, että pääsin sitten lehteen. Minä, tunnustan, olen kuulemma autolla hurjasteleva paskiainen, joka ajaa oravien päälle, ja jättää saatana ne kitumaan. Voisin puolustella, mutta en ryhdy siihen, anteeksi mielensäpahoittajalle.

No palatakseni "asiaan", niin täytyyhän tyypin olla jotenkin mielenkiintoinen joka herättää huomioni. Sama pätee silloin, kun seuraan futiksen EM-kisoja. Ei ne maalit, ei välttämättä se taito, ei välttämättä naama. Miten niin välttämättä? Koska en nyt voi väittää etteikö ne vaikuta jossain määrin, koska yksissä kisoissa kannustin tiettyä joukkuetta, kun pojat olivat käyneet parturissa. Mutta tämän vuoden kisojen persoonat: Zlatan ja Ronaldo. Siinäpä vasta ristiriitaiset tyypit, varsinkin viime Zlatanin peli oli toisia ärsyttävää kukkoilua, mutta mä pidin siitä. Lähinnä mua nauratti just ne kohdat, kun se oli sen näköinen ettei voinut vähempää kiinnostaa. Ja sitten Ronaldo. Viime pelissä se ei saanut mitään aikaiseksi, ja pojusta tuli nöyrä poika, just sellainen millainen se oli, kun mä bongasin sen 2004.

Häh? Tää olikin nyt näin lyhyt, sori tai olkaa hyvät, mutta maanantai odottaa. Ja sanotaanko näin, että varmaankin se on tällainen... (ikuinen pessimisti)