Yritä sitten siinä mennä hehkuttamaan jalkapalloa, kun toiset riemuitsevat Pitkämäen Pihtiputaan tempaisusta.
Varoitinkin, saanko sanoa kärkkään mielipiteeni asiaan, ja miksi en saisi? Eli karrikoituna keihäänheittäjän kilpajuoksu. Yksi kisa, yksi heitto, lippu taskussa. Ollaanko jo saavutettu jotakin? Tietty lippu EM-kisoihin. Eihän Suomi ole koskaan päässyt jalkapallon EM-kisoihin. Mutta... niin se yksi heitto voi olla ratkaiseva ja paikka jossa se heitetään. Ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos muuan Kimmo Kinnunen tai Harri Haatainen olisi kisoissa mukana muutaman välivuoden jälkeen. Se on se ajoitus, ja ei sen keihään tarvitse kuin kerran mennä kuuluisaan putkeen, jolloin keppi lentää kauas. Keihäänheitto ei nyt ihan ole verrattavissa jalkapalloon ja sen karsimisjärjestelyihin. Eikä varsinkaan maratonjuoksua voi verrata tähän tikanheittoa muistuttavaan lajiin. Joo, mulle sanottiin, että lajivalinta kysymys. Okeiokei, aina oon valikoinnut väärin, vrt. nykyinen harrastus.
Niin, yritä sitten näille Pitkämäki faneille mainostaa, että tällä hetkellä on menossa ehkä parhaimmat jalkapallon EM-kisat ever. Ei kuulemma kiinnosta, kun Suomi ei oikein pärjää, eikä Suomessa ole jalkapallokulttuuria.
Siis hetkinen. Tämän perusteella kaikkia kiinnostaa äärettömän paljon pesis, koska ollaanhan me siinä maailman parhaita. Tosin ainoa maa, joka sitä pelaa, mutta silti.
En nyt jaksa enempää tarttua kiinni suomalaisen urheilun kulttuuriin. Katotaan, koska hype taas alkaa:
-Hei Soppa, jalkkis onkin ihan mukava peli, kun Suomikin pärjää.
Argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti