Ei

Ai niin tää biisi:

 

Opetellaan sit elämään tän kanssa. Ja taas kriteerit täyttyivät miksi:

a) laitan kyseisen artistin videon blogiini 

b) laitan juuri kyseisen biisin

c) mun pitää sanoa viimeinen sana

 

Huh, kokeilkaa ite. Nyt silmät harittaa sen verran, että nään EI-kirjainyhdistelmän kasina tai lumiukkona, siis sellaisena miten junnut kasin kirjoittavat. Kaksi palloa.

 

Voi elämä, just tuli juteltua frendin kanssa, että on meillä omituiset päät. Siis sehän on nyt fine, että on munanmuotoinen. Hmm... Ei se välttämättä rikki mee, kun se lattialle kopsahtaa. Se sisus onkin sitten ihan eri juttu.

 

Joojoo, pointti tuli selväksi.

(Tarkkana sitten noiden tunnisteiden kanssa)



Kolumbus kohtaa intiaanit

No siis, ajankohtainen sävel soi ja siitä tuli Kolumbus mieleen ja lukioaikainen esitelmäni. Täytyy myöntää, että esitelmässä on aika hyvä johdanto vaikka itse sen sanonkin. Jumankauta tyyppi oli jo silloin iskussa. Vai mitä sanotte tästä: "Oliko Kolumbus intiaanien hävittäjä vai oliko Kolumbus kansallissankari löytäessään Amerikan? Tähän kysymykseen ei löydy oikeaa vastausta. Jokainen voi pitää Kolumbusta millaisena vain haluaa." Heh, viimeinen lause on oikein tyypillistä meikäläistä, päätä itse. Tapanani on usein johdatella ihmisiä tiettyyn suuntaan ja sitten loppujen lopuksi pesen kädet kaikesta ja annan henkilöiden mukamas itse rakentaa mielipiteensä. Mutta oliko se jo tuolloin tollaista peliä?

Olympialaiset sitten meni. Onneksi. Nyt voi sitten rauhassa vetää hirsiä ja maksaa velka takaisin. Mitkä lajit yllätti mut täysin? No ei nyt täysin, mutta miesten telinevoimistelun hevonen oli paha teline. Kuusiottelussa sitä ei oikein kukaan osannut, ja siitähän sitten farssi syntyi kun lähes jokainen epäonnistui. Purjehduksen match race oli jännittävää seurattavaa. Välillä tuli hurjan näköisiä hyökkäyksiä toista venettä kohtaan. Ja olihan siellä muutakin, mutta nämä jäivät mieleen erikoisina tapauksina.

Niin kolumbus kohtaa intiaanit, oli varmaan varsinainen miitinki. Mitä se mahtoi pitää niistä? Kun miettii sitäkin maailmaa missä meikäläinen elää, niin aikalailla erilaisia tyyppejä tulee vastaan. En minäkään sentään kaikista pidä, mutta tietynlainen sietokyky mulla on. Ja mikä hienointa, kaikenlaiset tyypit pyytää mua mukaan kinkereihin, vaikka niin... Voisiko olla tylsempää baariseuraa, kun meikäläinen katsoo naisten koriksen finaalia baarissa ja vieläpä lähes selvinpäin (ihan oikeesti, tällöin vain yksillä). No ei olisi ollut pakko lähtee, kun edellinenkin ilta/yö venyi pitkäksi, mutta eri seura houkutti. Ehkä ei parempi seura, sori, mutta mielenkiintoisempi :)

Nonni eiköhän taas juhliminen riittänyt vähäksi aikaan. Meikäläinen nyt parantelee syöpynyttä säärtä. Ei tää varmaan taaskaan meidän mittapuulla ole työtapaturma vaikka töissä sattuikin. Todella sattui. Kaveri oli hyvin myötätuntoinen meikäläistä kohtaan: "Ai tolta sitten näyttää syöpynyt jalka."

Jep, varsinainen nähtävyys...



Pyöritä, pyöritä pellavapäätä

Tsiisus. On se nyt kumma, et mun päähän on pakko koskea, tutut ja tuntemattomat. On se sitten ihan turha tehdä frisyyriä juhliin, kun kumminkin joku siihen kajoaa.

Oli kuulemma myös huomiota herättävä style. Siis ei tyypillistä meikäläistä, mekko ja kaikkee. Voisi sanoa, että täydellinen feikki ja kuulemma hullukin. TAAS.

Kai hullu aina hullun löytää, näin me molemmat hullujen huoneella todettiin.

Oli muuten kiva vastaanotto kun tulin kotiin. Naapurin muksut kysyivät missä mä olin ollut? Valehtelinko? No en tiettykään :). Sanoin vaan, että tällaista elämä on.

Siis mun.

Älä unta nää

Mikä kehoitus tämä nyt oli? Muutenkin yöunet ovat jääneet lyhkäisiksi olympialaisten takia. No ehkä tämä päivä kertoo kaiken.

He

Eläimistä puhuttaessa käytetään hän-nimitystä, kun taas ihmisistä käytetään se-nimitystä. Tässä he nyt sitten ovat: pölynimuri, ruohonleikkuri ja automaattivaihteisto. Laiskan apuvälineet.

Mutta toisaalta tuli mieleen kun kuuntelin sen kerrontaa, niin aikamoinen palvelusväki he ovat. Kuulemma joka päivä imuroidaan tai hän imuroi, melkein joka päivä leikataan nurmikko tai hän leikkaa, joka päivä auto ei hyydy mäkeen tai hän ei hyydy. Voisi sanoa, että orjatyövoima on huipussaan. Se sanoikin, että sitä kävi sääliksi, kun hän leikkasi nurmikkoa. Sillä oli itsellä vaan drinkki kädessä ja pelasivat terassilla yatzya. Ja sekin vielä kun raukalla loppuu akku, hän menee itse telakkaansa lataukseen.

Jaa no, mä en tällaisia tarvitse. Enkä ottaisi heitä kotiini työntekijöiksi. Ottaisin kaveriksi, olisi vähän niin kuin koira, mutta ei allergiaa ja hän siivoaa jälkensä. Ja sitten iltojeni ratoksi kiusaisin häntä tekemällä hänelle niin pienen alueen siivota, että hän joutuu koko ajan vaihtamaan suuntaa. Eikä siinä vielä kaikki. Piilottaisin telakan, ja hän joutuu etsimään latauspistettä.

Nonni, ehkä he ovat sittenkin turvassa kaupassa. Ei heitäkään voi ihan mihin tahansa perheeseen adoptoida.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Siis elämässä yleensä.

Superpallo on löydetty, tosin eri tahot.

Saat silmiesi eteen faktan, jota et olisi halunnut kuulla, vaikka sitä epäilitkin.

No sitten silmien eteen tulee fakta kuin sattumalta. Ilmankos ei ole kuulunut tyypistä mitään.

Olihan tämä aavistettavissa vai onko tämä touhu näin ilmiselvää?

Okei, ei stereotypioita, mutta totuus (mikä ikinä se onkin) puhuu puolestaan.

Taas mätkähti,
se pallo,
se kristallinen.

Paikkailen sitä pikku hiljaa, koska haluan sen ehjäksi, haluan totuuden. Sen jälkeen voi...

No kukin tavallaan.

As cool as a cucumber

Edellisessä tekstissä pohdin hermojeni kestävyyttä. Meikäläisen päivä tyypin kanssa meni ihan hyvin ja puolivälissä päivää ajattelin, että onko tämä totta? No loppupäivä meni ihan päin helvettiä, ja muutkin alkoivat ihmetellä tyypin osoittamaan kohtelua mua kohtaan.

Tyypin kohtelu mua kohtaan ei onneksi aiheuta mulle ylenpalttista surua, pikemminkin vitutuksen tunnetta, mutta onneksi se on vain töissä tapahtuvaa shittiä. Tämä ei vaikuta mun vapaa-aikaan mitenkään, eikä tyyppi ole mielessäni paitsi nyt kun kirjoitan tätä tekstiä. No hyvä et jonnekin avautuu.

Mietin miksi mieleni on perin rauhallinen asian suhteen, vaikka töissä laskenkin monta kertaa kymmeneen. Ja tulihan se vastauskin ison pääni sopukoista. Toisaalta on helpottava tunne, kun voi sanoa tyypille mitä haluaa, mukamas kuunnella sitä ja pyöritellä silmiä, niin ei tarvitse miettiä mitä se tästäkin ajattelee. Aika julmaa sanoa, mutta tyyppi ei vaan ole mun tyyppiäni, enkä tykkää tyypistä.

Toista se on kun toisesta jollain tavalla välittää, niin tulee sitten välillä kauheat raivarit. Se on varmaan sitä rakkautta sitten. Voi luoja, olispa maailma täynnä noita vitutus tyyppejä. (vitsi, hehheh).

Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttavat siihen, millaisen kuvan saat ihmisestä. Varokaa kuppikuntia, koska ne saavat aikaan itselle mielihyvän tunteen, varsinkin jos on kupissa. Kun kuppi kaatuu nurin, huomaakin pian itse olevansa samassa asemassa kuin kiusattu, ja se ei nyt ole kauhean hyvä fiilis.

Meidän kunnassamme kuppi ei mennyt nurin, mutta mun oli pakko vähän pillata (siis sillee ettei kunnasta kukaan huomannut). Meikäläinen tutustui tyyppiin kunnan mielipiteistä huolimatta, ja luulenpa että musta tuli tyypin tukijäsen. Ihmisillä on tiettyjä maneereja, mutta onkohan meistä kukaan täydellinen?

No pyysi kurkkua (mua) auttamaan kaatumassa olevan lavapinon kanssa. Mitäs siinä sitten voi muuta kuin mennä vaan  trukin ohjaksiin ja peruuttaa. Voilà. Kallistunut pino heilahti suoraksi. No loppupäivän sain varmaan kuulla ziljoona kertaa kiitos. Meikäläinen oli vaan, "se oli pikku juttu", vaiks myöhemmin sydän löi muutaman kerran ylimääräistä.

Niin ja lauantaina ei tullut jättipottia, se tuli sunnuntaina. Hyvä sellainen, toivottavasti.

Hermojen kestävyys

Ja nyt on kyse pääkopassa vallitsevasta sekamelskasta. Onko tuttu tunne, kun on nähnyt tyyppiä kolmen päivän aikana yhteensä 15 minuuttia, ja jo nyt ovat hermot riekaleina, niin yritä sitten tsempata itseäsi ja kestää kyseistä henkilöä 8 tuntia.

Tyyppi ei itse tiedä, että kohta meikäläinen vaan kilahtaa. Voisi siis luulla, että tämä "kärhämä" on vain mun omassa päässä olevaa kuvitelmaa, mutta jotain outoa tuossa tyypissä on.

Tiedätte varmaan tokaisun, "mä oon tyhmä, en voi sille mitään" (mun perinteinen tokaisu), mutta se on väärin kun ihmiset olettavat sun olevan tyhmä tietyssä asiassa vaikka sä oikeasti oletkin helvetin viisas. No ehkä mä sitten yllätin tyypin viisaudellani tai sitten tyyppi on tyhmempi kuin minä. Allekirjoittaisin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Saatte ihan itse päätellä millainen tyyppi on, mutta mitä tekisitte seuraavassa tilanteessa? Purkki on kaatunut linjalla:
a) Huudan linjahoitajaa nostamaan purkin
b) Nostan ITSE purkin

No voin kertoa, että valikoisin toisen vaihtoehdon ja tyyppi ei valikoisi samaa. Huomenna sitten tsempataan ja lauantaina on sitten varmaan hermojen jättipotti tulossa. Huh, ei oo helppoo.

Näähän on näitä pieniä elämän oikkuja, jotka tuntuvat turhilta, mutta raastavat paljon sisintä. Ne uppoavat kuoren alle, ja ne on pakko ratkaista. Ei kyllä kauheasti jaksa energiaa näihin uhrata.

Mutta joo, luin äsken viestin, joka oli lähetetty viime vuoden syyskuussa. Viestissä kerrottiin hoitojen tehoavan. Niin silloin... Taas asiat menivät tärkeysjärjestykseen ja vois heittää pääkopan rippeet turhuuksien roviolle. On se mielenkiintoista, kun toiset taistelevat ihmiskemioiden kanssa ja toiset elämästään, ja molemmissa tapauksissa ei ole jippii-fiilis, mutta fiilikset ovat silti erilaiset. Vaikeaa selittää.