Eläimistä puhuttaessa käytetään hän-nimitystä, kun taas ihmisistä käytetään se-nimitystä. Tässä he nyt sitten ovat: pölynimuri, ruohonleikkuri ja automaattivaihteisto. Laiskan apuvälineet.
Mutta toisaalta tuli mieleen kun kuuntelin sen kerrontaa, niin aikamoinen palvelusväki he ovat. Kuulemma joka päivä imuroidaan tai hän imuroi, melkein joka päivä leikataan nurmikko tai hän leikkaa, joka päivä auto ei hyydy mäkeen tai hän ei hyydy. Voisi sanoa, että orjatyövoima on huipussaan. Se sanoikin, että sitä kävi sääliksi, kun hän leikkasi nurmikkoa. Sillä oli itsellä vaan drinkki kädessä ja pelasivat terassilla yatzya. Ja sekin vielä kun raukalla loppuu akku, hän menee itse telakkaansa lataukseen.
Jaa no, mä en tällaisia tarvitse. Enkä ottaisi heitä kotiini työntekijöiksi. Ottaisin kaveriksi, olisi vähän niin kuin koira, mutta ei allergiaa ja hän siivoaa jälkensä. Ja sitten iltojeni ratoksi kiusaisin häntä tekemällä hänelle niin pienen alueen siivota, että hän joutuu koko ajan vaihtamaan suuntaa. Eikä siinä vielä kaikki. Piilottaisin telakan, ja hän joutuu etsimään latauspistettä.
Nonni, ehkä he ovat sittenkin turvassa kaupassa. Ei heitäkään voi ihan mihin tahansa perheeseen adoptoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti