Aivot narikkaan

Näköjään sitä käyttää aivoja harkiten, kun eilenkin huomasin puussa ollessani, että niin täällä ny ollaan ja pitäisi alaskin päästä. Eipä ole mulle yllätys, että päätökset tapahtuvat tiedostamatta ja tästä todisteena juurikin tämä puujuttu. "En uskalla kiivetä, entä jos putoan jne." Ja hups, oksalla oltiin.

Huisi pesispeli äsken, jossa tuli turpaan niin saatanasti. Mielenkiintoisin episodi olikin yhden pelaajan  kyttäily, joka oli koko ajan ihan äärest hiilenä. Vierustoverin kanssa siinä sitten myhäiltiin sille, söpölle pikku haukulle, söpölle mummolle, söpölle jänikselle. No olipas siellä niin söpöä. Ja kampaajakin kyhäs mulle "söpön" irokeesin. Joo ihan kiva, mut pesin heti hiukset.

Sillai, ku pystyiski pistämään aivot narikkaan ja ihan aluksi vaikka viikoksi. On niin perhanan huonosti tullut nukuttua, että ehkä tämä maiseman vaihdos taas auttaa. Mä oon keskiviikoksi varannut räjähdyspäivän, joten katellaan miten käy.

Etanakävelyä

"Auringonsäde valaisee elämääsi niin, ettet tahdo osata lähteä matkaan. Kiirettä ei ole joten anna valon täyttää kennosi onnen energialla."

Mut vois kai sanoa, et odottavan aika on pitkä...

Vertaistuki

Uskomaton voima. Turha selittää sellaiselle, joka ei ymmärrä ja on äärettömän siistii, että joku ymmärtää. Kiitos joku, pysytään linjoilla.

Kendo ja Sumopaini

Taas uusia lajeja meikäläisen elämään ja näitä lajeja en mene katsomaan vaan ihan omiin pikkukätösiin laitan kepin ja toivon mukaan sumopainiasu on se mammuttiversio eikä vaippa. Mammuttiversio ei kyllä paljon auta, jos vastaan tulee satakiloinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Ja siitäkin tulee vielä isompi, kääk. Se varmaan vierittää munt ulos tatamilta.

Katotaan sit kuinka hauskoja/vaativia lajit ovat? Yksi laji myös kiinnostaa suunnattomasti, ei kokeilumielessä vaan katselumielessä. Pitää järjestää menot, et pääsis joku kerta katsomaan. En kerro vielä mikä laji, mutta tuskin mikään enää ihmetyttää muita. Mä luulen, et tyypit ovat tottuneet mun lajien kirjoon ja mielenkiinnon kohteisiin.

Kukaan ei kyllä arvannut mitä Suomen peliä seurasin torstaina. Tai kukaan ja kukaan. Kai ny joku, mut niiltä keneltä kysyin eivät tienneet.

Kun tyypin kanssa tein kävelylenkin, mieleeni putkahti yksi laji. Se tuli vähän puskista, kun mimmi nyt on rokki/heavytyyppi. Tiellä sattui olemaan etanoita. No siinä sitten piti väistellä etanoita, ettei toinen ny alkaisi itkeä tallottujen etanoiden vieressä. Jokaiselta se pyysi näyttämään sarvet, ja yhden kohdalla se pysähtyi tippa silmässä, kun tallotun etanan vieressä oli elävä etana. Pohti niiden suhdetta ym. Kyllä se lenkki kesti eli laji voisi olla nimeltään etanakävely. Se siitä meikäläisen hyvästä eleestä tehdä lenkki kauniissa ympäristössä mikä vaihtui via dolorosaksi.

No niin, ei voi kieltää etteikö jotkut muutkin voi yllättää. Ehkä pienen postauksen ansiosta perhonen lensi mahaan, viihtyi siellä päivän ja katotaan jos loman alkamisen kunniaksi tulisi sieltä pois. Jännitys on ihan kiva juttu, mut jos perhonen on kauan mahassa, se muuntuu mutanttisammakoksi ja sen päästäminen suun kautta ulos ei ole hyvä juttu.

Piti vaan sanoa, et loma alkaa viikon päästä. Ei muuta.

True love

Purjehtiessa sitä mietti... Siis mullehan sanottiin, että jätä jo ne laivat (jokilaivat, risteilylaivat, purjeveneet). Voisi vähän paremmin reagoida asioihin, kuten talossa on ollut nopeempi nettiyhteys lähes kuukauden, parvekkeen lasitusmaksun erääntyminen, plussaseteli visusti kaapissa paperipinkan alla. Mutku ei vaan ehdi funtsia, ku on noita laivoja, merirosvo sellaisia. :) Ja sit viel perinteinen sivuraide.

... kuinka kaunis on maa ja sellaista. No en mä oikeasti ajatellut mitään, ainakaan mitään tähdellistä. On se hienoa, kun saa kutsun kaikenlaisiin rientoihin ja hengaa monenmoisen tyypin kanssa. Kaveri totesi mulle, että mulla on liikaa kavereita, että mun täytyy alkaa karsia niitä. Aha, taas ihmeellinen tokaisu, koska oikeasti ei niitä nyt hirveästi ole, mutta kun tunnen niitä eri kinkereistä, niin niiden kanssa tulee oltua eri kinkereissä. Ja kun oikeesti haluaisi olla kaikkien kanssa tai hyvin mä ainakin esitän.

Sellainenkin tapahtuma tässä taannoin tapahtui, että meitsi oli vastuussa eräästä puljusta. Työkaverini sanoi (ei kylläkään mikään bestis), että lähde vaan kotiin. Sun työpäiväsi on jo päättynyt. En olisi saanut ylittää 12 h. Niin, vaakakupissa on  se, että työntekijä jää yksin puljuun tai meikäläisen työaika ylittyy. Siis molemmistahan olisi tullut huuto, joten mielestäni oli pienempi paha jäädä vartiksi töihin "kamun" kanssa. Tosi kiva sillee, kun "kamu" väitti koko ajan pärjäävänsä, et lähde vaan. Mut sanoin EI ja jäin ihan sen kiusaksikin puljuun. Ja tällähän yritän vain ja ainoastaan kiillottaa kilpeäni ja todeta, että kyllä meitsi aika empaattinen tyyppi on, eller hur.

Ja nyt mä haluan taas vaihteeksi aasin sillalle, mutta tosta ruotsista tuli mieleen, että mistä noi ruotsinnokset ehkä joskus jopa englishit kumpuavat. Vastaus löytyi pappani kätköistä. Sielläpä oli ruotsiksi tehty kortti multa. Hurjaa! "Glad påsk farmor och farfar" ja tietty suomennos perään tajuten lukijoiden kielitaidottomuus. No ei siinä mitään, mut hämäännytti kortin takakansi, jossa oli iso sydän ja meitsin nimi sydämen alla. Siis todellakin true love, mut mikähän siinäkin sitten on, että kortin löydettyään kanssaihmiset vittuilivat ja tais muutama voikin tulla. Hyvä ettei kirnuttu piimä.

Meikäläinen on saanut äidinmaidosta kyseenalaisen lahjan, sanakikkailun. Haaste tuli eilen vastaan kun 8 tuntisen purjehdusreissun aikana pikkutyttö viisasteli mun sanomisia, esim.sanoin kupissa, tyttö väänsi mikä ihmeen pissa? En kyllä mennyt sanattomaksi vaan sanoin ku. Illan aikana tyttö käski olla mun hiljaa ja sanoi oo ny. Muutaman kerran yritin leperrellä sille, että sit se menee sinne, eiks niin ja tyttö koko ajan vastasi ei. Siis mikä nyt on mulle hirveen vaikea sana. Ei tyttö ollut ainakaan helposti johdateltavissa. Ihmettelin, että mikä tossakin on kun tyttö koko ajan mun sanomisiin tarttui? No ei ollut ehkä kaikkein parhain ensivaikutelma meitsistä, kun rapsutin tytön päätä ja sanoin, mitä pieni koiranpentu. Tyttö oitis sanoi äidille, että minä en ole mikään koiranpentu kun tuo yksi väitti. Hip hurraa. Jo tästä alkusanailusta tiesin reissusta tulevan haasteellisen, mutta oli se ihana. Ja oli tyttökin oikeesti ihana.

Haluatteko kuulla mistä olen erityisen huolissani? Ei tartte vastata, mut miten saisi periaatteessa sanan hävitettyä erään sanavarastosta. Äidinkielen opettaja (mä) on kuullut sanottavan sanaa liikaa ja ihan turhaan. Ongelmaksi asian tekee se, kun kuulen sanan pelottavan läheltä. Niinpä allekirjoittanut kuittaa ja periaatteessa vaikenee.