... kuinka kaunis on maa ja sellaista. No en mä oikeasti ajatellut mitään, ainakaan mitään tähdellistä. On se hienoa, kun saa kutsun kaikenlaisiin rientoihin ja hengaa monenmoisen tyypin kanssa. Kaveri totesi mulle, että mulla on liikaa kavereita, että mun täytyy alkaa karsia niitä. Aha, taas ihmeellinen tokaisu, koska oikeasti ei niitä nyt hirveästi ole, mutta kun tunnen niitä eri kinkereistä, niin niiden kanssa tulee oltua eri kinkereissä. Ja kun oikeesti haluaisi olla kaikkien kanssa tai hyvin mä ainakin esitän.
Sellainenkin tapahtuma tässä taannoin tapahtui, että meitsi oli vastuussa eräästä puljusta. Työkaverini sanoi (ei kylläkään mikään bestis), että lähde vaan kotiin. Sun työpäiväsi on jo päättynyt. En olisi saanut ylittää 12 h. Niin, vaakakupissa on se, että työntekijä jää yksin puljuun tai meikäläisen työaika ylittyy. Siis molemmistahan olisi tullut huuto, joten mielestäni oli pienempi paha jäädä vartiksi töihin "kamun" kanssa. Tosi kiva sillee, kun "kamu" väitti koko ajan pärjäävänsä, et lähde vaan. Mut sanoin EI ja jäin ihan sen kiusaksikin puljuun. Ja tällähän yritän vain ja ainoastaan kiillottaa kilpeäni ja todeta, että kyllä meitsi aika empaattinen tyyppi on, eller hur.
Ja nyt mä haluan taas vaihteeksi aasin sillalle, mutta tosta ruotsista tuli mieleen, että mistä noi ruotsinnokset ehkä joskus jopa englishit kumpuavat. Vastaus löytyi pappani kätköistä. Sielläpä oli ruotsiksi tehty kortti multa. Hurjaa! "Glad påsk farmor och farfar" ja tietty suomennos perään tajuten lukijoiden kielitaidottomuus. No ei siinä mitään, mut hämäännytti kortin takakansi, jossa oli iso sydän ja meitsin nimi sydämen alla. Siis todellakin true love, mut mikähän siinäkin sitten on, että kortin löydettyään kanssaihmiset vittuilivat ja tais muutama voikin tulla. Hyvä ettei kirnuttu piimä.
Meikäläinen on saanut äidinmaidosta kyseenalaisen lahjan, sanakikkailun. Haaste tuli eilen vastaan kun 8 tuntisen purjehdusreissun aikana pikkutyttö viisasteli mun sanomisia, esim.sanoin kupissa, tyttö väänsi mikä ihmeen pissa? En kyllä mennyt sanattomaksi vaan sanoin ku. Illan aikana tyttö käski olla mun hiljaa ja sanoi oo ny. Muutaman kerran yritin leperrellä sille, että sit se menee sinne, eiks niin ja tyttö koko ajan vastasi ei. Siis mikä nyt on mulle hirveen vaikea sana. Ei tyttö ollut ainakaan helposti johdateltavissa. Ihmettelin, että mikä tossakin on kun tyttö koko ajan mun sanomisiin tarttui? No ei ollut ehkä kaikkein parhain ensivaikutelma meitsistä, kun rapsutin tytön päätä ja sanoin, mitä pieni koiranpentu. Tyttö oitis sanoi äidille, että minä en ole mikään koiranpentu kun tuo yksi väitti. Hip hurraa. Jo tästä alkusanailusta tiesin reissusta tulevan haasteellisen, mutta oli se ihana. Ja oli tyttökin oikeesti ihana.
Haluatteko kuulla mistä olen erityisen huolissani? Ei tartte vastata, mut miten saisi periaatteessa sanan hävitettyä erään sanavarastosta. Äidinkielen opettaja (mä) on kuullut sanottavan sanaa liikaa ja ihan turhaan. Ongelmaksi asian tekee se, kun kuulen sanan pelottavan läheltä. Niinpä allekirjoittanut kuittaa ja periaatteessa vaikenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti