maanantai 25. marraskuuta 2013

Sanahelinää

En nyt oikein ymmärrä mistään mitään. Yhtenä iltana sitä vaalitaan rakkautta, kerrotaan menneistä ja pohditaan tulevaisuutta. Niinpä, hippasen hätiköityä toimintaa. Mutta kun pitäisi lähteä reissuun, tyyppi ei ilmaannu paikalle, ei vastaa puheiluihin eikä viesteihin. Tais taas homot pelastaa munt...

Siinä samassa huomasin arvostavani erästä tyyppiä hyvin paljon. Ehkä me ollaan molemmat Pelle Pelottomia ja sellaisen meikäläinen tarvitsee. Tai no ainakin sellaisen tyypin, joka ei meikäläistä pelkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti