Missä jengissä?

Joukkueurheilu ja seksuaalivähemmistöt. Hmm... mielenkiintoinen aihe, ja joku voisi luulla, että pohdin hyvin yleistä dilemmaa, miten voi olla samassa pukuhuoneessa ja suihkussa homojen kanssa. En pohdi, en jaksa ja kyllähän kaikki tietää, että basillit tarttuvat... Miettikääpä ennemmin, että samoissa saunatiloissa on ollut naisia ja miehiä, yäk.

No joo. Mullahan ei ole tietyistä syistä mitään vastaan erilaisia seksuaalivähemmistöjä. Niin makaa kuin petaa (ää, sänky petaamatta). Seuraavaksi käsittelen ongelmaa, joka kehkeytyi keskustelun tuoksinnassa ja melkein alkoi catfight, kun pidin oman mielipiteeni. Mulla ei ole sitä mitään vastaan, jos mies haluaa muuttaa itsensä naiseksi ja hänelle tehdään tarvittavat operaatiot. Se on ihan fine, jos ei tunne olevansa sinut oman kroppansa kanssa.

Mutta... Sitten tää urheilu, joka tuntuu aina pilaavan kaiken. Joo se on fine, että olet ollut mies, mutta voiko tämä henkilö osallistua naisten sarjoihin. En nyt asiaa kovin hyvin tunne, mutta kai hormoneilla saadaan joitain ominaisuuksia pois ja kroppaan tuodaan enemmän naishormoneja.

Mutta... Se ei poista sitä seikkaa, että tuskin se ottaa mieheltä taitoja pois mitä on pienenä oppinut. Et osaakaan luistella enää niin hyvin kuin miehenä. 2 metrin koripalloilija lyhenikin 40 senttiä. Tuskinpa vain. Onhan tämä sinällään vaikeeta, että kun on sinut itsensä kanssa, ei saisi enää harrastaa rakastamaansa lajia.

Kupit nurin

Tsiisus, kaikkea sitä voi viikon aikana sattua tai ei ehkä sattua vaan aikamoista pääsekamelskaa. On se hyvä, että joskus asioita käsittelee ettei ne muodostu ihan käsittämättömiksi.

Flashback menneisyyteen, jolloin oli jos jonkinmoisia kuppikuntia ja olin lähes ainoa jolla ei ollut kuppia. Kupittaan reissun jälkeen totesin, että hei mä olen tällainen ja muuttaa en voi itseäni tai olisin voinut, mutta halusin olla tällainen.

Siinä meni hetki ja tilannetta edesauttoi muutamien ihmisten etääntyminen meitsistä. Työyhteisökin vaihtui, joten astuin uuteen maailmaan ja uuden minän luomiseen. Tai olen koko ajan todennut, mikä uusi minä vaan vanha minä, joka oli piilotettu.

Äskettäin tuli flashback tuosta ajasta, mutta onko musta tullut niin sinisilmäinen etten huomannut sitä. Toisaalta on hyvä etten huomannut kuppeja. Olisi ehkä tullut paha mieli, mutta miksi pitäisi. Jep, ihminen on inhimillinen olento, joka hakee toisten hyväksyntää ja kyllä se aika paljon ottaa päähän jos pitämäsi frendi pitääkin kuppia pystyssä eikä heitäkään sitä lattialle ja sano prkl, eroan kunnasta kun naapurissa on halvempi verotus.

En tiedä, tuli vaan toisen puolesta paha mieli. Ehkä mullakin pitäisi olla. En osaa kyllä ottaa asioita enää niin. Valitettava totuus haukkujille.