Tsiisus, kaikkea sitä voi viikon aikana sattua tai ei ehkä sattua vaan aikamoista pääsekamelskaa. On se hyvä, että joskus asioita käsittelee ettei ne muodostu ihan käsittämättömiksi.
Flashback menneisyyteen, jolloin oli jos jonkinmoisia kuppikuntia ja olin lähes ainoa jolla ei ollut kuppia. Kupittaan reissun jälkeen totesin, että hei mä olen tällainen ja muuttaa en voi itseäni tai olisin voinut, mutta halusin olla tällainen.
Siinä meni hetki ja tilannetta edesauttoi muutamien ihmisten etääntyminen meitsistä. Työyhteisökin vaihtui, joten astuin uuteen maailmaan ja uuden minän luomiseen. Tai olen koko ajan todennut, mikä uusi minä vaan vanha minä, joka oli piilotettu.
Äskettäin tuli flashback tuosta ajasta, mutta onko musta tullut niin sinisilmäinen etten huomannut sitä. Toisaalta on hyvä etten huomannut kuppeja. Olisi ehkä tullut paha mieli, mutta miksi pitäisi. Jep, ihminen on inhimillinen olento, joka hakee toisten hyväksyntää ja kyllä se aika paljon ottaa päähän jos pitämäsi frendi pitääkin kuppia pystyssä eikä heitäkään sitä lattialle ja sano prkl, eroan kunnasta kun naapurissa on halvempi verotus.
En tiedä, tuli vaan toisen puolesta paha mieli. Ehkä mullakin pitäisi olla. En osaa kyllä ottaa asioita enää niin. Valitettava totuus haukkujille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti