Ei helmiä sioille

Ei voi mitään, mut toi lause vaan naurattaa aina ja vielä se tilanne, kun mulle näin sanottiin. Ei kai sitten, en taaskaan saanut helmiä, että on pakko kai todeta olevansa sika. Tää on todella piiitkä perjantai, ja etenkin silloin kun odottaa huomista korismatsia ja keilojen kaatoja ja ehkä ny kaikkein eniten maanantaita. Ai miksi? No tyypillisesti Jeesuksen ylösnousemusta (niin varmaan).

Hyvää pääsiäistä. Illalla syödään mimmit, mämmit; aamulla ovat housut lämmit. Ja mitä tää oli,  lapsuusmuisto vaan ja ei kelata sitä sit sen enempää...

161!

Nii-i MIKSI? Aika huvittavaa sekoittaa sillee pakkaa, että yks sitten saa mustasukkaisuus- ja toinen kateuskohtauksen ja ihan ilman aihetta. Vai oliko sittenkin, hmm... Ei hitto, ei minulle kannata olla kateellinen, eikä varsinkaan mustasukkainen. Ei minun elämä mitään herkkua ole, mutta kun ajattelee eräitä, joilta hajoo pää, perhe, elämä, huh. Elämäni on niihin verrattuna kuin nuoralla tanssimista, töms, klops, auts.

Taas vuosi alkoi muiden murheilla, ja sitten minä mukamas yritän, että minullakin olisivat asiat päin p*****tä. Nyt täytyy taas keskittyä, ja ottaa s****na kaikki polte vastaan. Jatkan kiusaamista... tai enhän mä kiusaa, mutta minkäs sille voi, että tekee kaatoja siihen malliin kuin tulos on otsikossa, ja sitten se, että eräs viihtyy meitsin juttuseurassa, vaiks just silloin ei tuu sanaa suusta. Näin on, tää on elämää.