Vad säger du?

Vad ska man göra idag? Nothing eiku ingenting. No hedelmällinen keskustelu sinänsä, mutta eiköhän kuitenkin skriivailla suomeksi.

Eipä oo pitkään aikaan poristu, ja ehkä pieni pelko hiipi sisimpään, että tulisiko kesäkuusta lumierä. Kuten huomasitte, ei tullu, haa. :)

Vilkkaan kesäkuun jälkeen on vihdoin aikaa hengittää. Lause tuntuu naurettavalta, koska juurikin vilkkaan kesäkuun takia, otin töistä vapaata. Et töissä ei tullut rehkittyä, vaan ihan jossain muissa riennoissa. Mutta näistä riennoista saa oikeastaan kiittää työnantajaa, koska yhdessä vaiheessa mulle lätkäistiin mielivaltaisesti tasureita. Ihan pöllöjä päiviä, joten meitsi alkoi itse ottaa tasureita, jottei niitä tarvitsisi mulle määrätä. Ja oli ne vapaapäivät tasureiden arvoisia tai no...

Pistää miettimään eilisenkin pohjalta kuinka rajallinen elämä on. Sairastuminen on ehkä pahinta mitä voi tapahtua, ja juurikin omassa elämässäni painottuu läheisten sairastuminen. About kaksi vuotta sitten koin elämäni ehkä pahimman jussin. Nyt tyyppi on poissa suvivirren säestämänä, mikä tekee tilanteesta entistäkin erityisemmän. En tiedä onko sattumaa tai ehkä se on niin (kuten yleensä), että itse kehittää näitä sattumia, mutta eilisellä risteilyllä nivoutuivat asiat: jussi, virret, suku ja suru. Seurassani ei ollut oma suku, mutta kun siskosten välille syntyi riita, meikäläinen alkoi itkeä. No just, meitsi on niin herkkä. Ja miten nyt virret liittyivät risteilyyn? Siellä oli kolme nuorta (huom! meitsiä nuorempia), jotka lauloivat virsejä ja pyysivät meidän joukkoakin sanomaan jonkun virren numeron. Olisko ollut joku 382, ja sielt lähti hoilotus kuin apteekin hyllyltä. Mukava porukka, ja antoivat meidän porukalle krediittiä, että olimme verbaalisesti lahjakkaita. Harmittelivat myös, etteivät saaneet meidän keskustelua nauhalle. Totesivat lopuksi, että meidän porukka on heille aikamoinen haaste, etteivät oikein pärjää. Aha. No kiitos, mut hei ihan oikeesti. Häh?

Kesäkuussa olen sitten enemmänkin risteilly laivoilla ja nyt on taas musta löytynyt uusi piirre, siis yhden mielestä. Ja se kuulemma oli ihan positiivinen juttu. Aha. Kiitos siitäkin tai no pistää vaan miettimään millaisena se mua muuten pitää ilman ristelyjä.

Ja kun olen päässyt vauhtiin, niin tuli sitten juteltua EM-tason urheilijan kanssa. En nyt varmaan muuten, mut en vaan pystynyt pitämään turpaani kiinni, kun kuulin mitä se harrasti. Ni? Aivan oikein, frisbeegolffia.

Nii juu, mahtus tähän väliin myös visiitti vaaleanpunaisessa konsertissa ja mustamakkara kaupungissa. Vaaleanpunainen konsertti antoi artistisellisesti enemmän, kun taas mustamakkara keikka oli tyypillisesti yksi parhaista. Reissu Tampereelle oli sinänsä mielenkiintoinen ehkä erikoisen matkaseuran vuoksi. Itse perillä olikin sitten aikamoinen tilanne, kun piti mennä istumaan pöydän äärelle ja sai valita ihan itse paikan. Siis se tunne, kun viereesi ei tuu kukaan ja siinä itsekseen istuu kynttilän valossa ja odottaa sen sammumista. Mutta sitten se tunne, kun yksitellen tyypit täyttävät tuolit. Tämä vuoden takainen kohtaaminen on taas niin siistii, loppu viisastelut artistille ja heipat taas seuraavaan kertaan. Ja ai niin, pubissa istuva matkaseura taas messiin.

Aikamoinen urakka sekin väsätä Tampereen reissun jälkeen hedelmäsalaatti yöllä 15 hengelle. Aamulla frendin polttarit, josta nyt jäi kutakuinkin paska fiilis, mutta se siitä. Aika hauska. Sori, nimim. kokopäiväinen vittuilija.

Siinä nyt taas oli vähäsen meitsii, eikä jaksa kirjoittaa mitään syvällisempää pohdintaa. Valehtelisin jos väittäisin ettei asioita olisi pohdittu ja paljonkin, mutta se jää sitten rivien väleihin ja ehkä joskus juttuihin takerrutaan paremmin kiinni.

Ei helmiä sioille

Ei voi mitään, mut toi lause vaan naurattaa aina ja vielä se tilanne, kun mulle näin sanottiin. Ei kai sitten, en taaskaan saanut helmiä, että on pakko kai todeta olevansa sika. Tää on todella piiitkä perjantai, ja etenkin silloin kun odottaa huomista korismatsia ja keilojen kaatoja ja ehkä ny kaikkein eniten maanantaita. Ai miksi? No tyypillisesti Jeesuksen ylösnousemusta (niin varmaan).

Hyvää pääsiäistä. Illalla syödään mimmit, mämmit; aamulla ovat housut lämmit. Ja mitä tää oli,  lapsuusmuisto vaan ja ei kelata sitä sit sen enempää...

Kolumbus kohtaa intiaanit

No siis, ajankohtainen sävel soi ja siitä tuli Kolumbus mieleen ja lukioaikainen esitelmäni. Täytyy myöntää, että esitelmässä on aika hyvä johdanto vaikka itse sen sanonkin. Jumankauta tyyppi oli jo silloin iskussa. Vai mitä sanotte tästä: "Oliko Kolumbus intiaanien hävittäjä vai oliko Kolumbus kansallissankari löytäessään Amerikan? Tähän kysymykseen ei löydy oikeaa vastausta. Jokainen voi pitää Kolumbusta millaisena vain haluaa." Heh, viimeinen lause on oikein tyypillistä meikäläistä, päätä itse. Tapanani on usein johdatella ihmisiä tiettyyn suuntaan ja sitten loppujen lopuksi pesen kädet kaikesta ja annan henkilöiden mukamas itse rakentaa mielipiteensä. Mutta oliko se jo tuolloin tollaista peliä?

Olympialaiset sitten meni. Onneksi. Nyt voi sitten rauhassa vetää hirsiä ja maksaa velka takaisin. Mitkä lajit yllätti mut täysin? No ei nyt täysin, mutta miesten telinevoimistelun hevonen oli paha teline. Kuusiottelussa sitä ei oikein kukaan osannut, ja siitähän sitten farssi syntyi kun lähes jokainen epäonnistui. Purjehduksen match race oli jännittävää seurattavaa. Välillä tuli hurjan näköisiä hyökkäyksiä toista venettä kohtaan. Ja olihan siellä muutakin, mutta nämä jäivät mieleen erikoisina tapauksina.

Niin kolumbus kohtaa intiaanit, oli varmaan varsinainen miitinki. Mitä se mahtoi pitää niistä? Kun miettii sitäkin maailmaa missä meikäläinen elää, niin aikalailla erilaisia tyyppejä tulee vastaan. En minäkään sentään kaikista pidä, mutta tietynlainen sietokyky mulla on. Ja mikä hienointa, kaikenlaiset tyypit pyytää mua mukaan kinkereihin, vaikka niin... Voisiko olla tylsempää baariseuraa, kun meikäläinen katsoo naisten koriksen finaalia baarissa ja vieläpä lähes selvinpäin (ihan oikeesti, tällöin vain yksillä). No ei olisi ollut pakko lähtee, kun edellinenkin ilta/yö venyi pitkäksi, mutta eri seura houkutti. Ehkä ei parempi seura, sori, mutta mielenkiintoisempi :)

Nonni eiköhän taas juhliminen riittänyt vähäksi aikaan. Meikäläinen nyt parantelee syöpynyttä säärtä. Ei tää varmaan taaskaan meidän mittapuulla ole työtapaturma vaikka töissä sattuikin. Todella sattui. Kaveri oli hyvin myötätuntoinen meikäläistä kohtaan: "Ai tolta sitten näyttää syöpynyt jalka."

Jep, varsinainen nähtävyys...



Pyöritä, pyöritä pellavapäätä

Tsiisus. On se nyt kumma, et mun päähän on pakko koskea, tutut ja tuntemattomat. On se sitten ihan turha tehdä frisyyriä juhliin, kun kumminkin joku siihen kajoaa.

Oli kuulemma myös huomiota herättävä style. Siis ei tyypillistä meikäläistä, mekko ja kaikkee. Voisi sanoa, että täydellinen feikki ja kuulemma hullukin. TAAS.

Kai hullu aina hullun löytää, näin me molemmat hullujen huoneella todettiin.

Oli muuten kiva vastaanotto kun tulin kotiin. Naapurin muksut kysyivät missä mä olin ollut? Valehtelinko? No en tiettykään :). Sanoin vaan, että tällaista elämä on.

Siis mun.

161!

Nii-i MIKSI? Aika huvittavaa sekoittaa sillee pakkaa, että yks sitten saa mustasukkaisuus- ja toinen kateuskohtauksen ja ihan ilman aihetta. Vai oliko sittenkin, hmm... Ei hitto, ei minulle kannata olla kateellinen, eikä varsinkaan mustasukkainen. Ei minun elämä mitään herkkua ole, mutta kun ajattelee eräitä, joilta hajoo pää, perhe, elämä, huh. Elämäni on niihin verrattuna kuin nuoralla tanssimista, töms, klops, auts.

Taas vuosi alkoi muiden murheilla, ja sitten minä mukamas yritän, että minullakin olisivat asiat päin p*****tä. Nyt täytyy taas keskittyä, ja ottaa s****na kaikki polte vastaan. Jatkan kiusaamista... tai enhän mä kiusaa, mutta minkäs sille voi, että tekee kaatoja siihen malliin kuin tulos on otsikossa, ja sitten se, että eräs viihtyy meitsin juttuseurassa, vaiks just silloin ei tuu sanaa suusta. Näin on, tää on elämää.