Tyypillinen yö

takana. Tämä artisti viihdyttää minua yöllä, ja olen pistänyt merkille, että joka tunti tulee yksi biisi tältä tyypiltä. Ihan kiva. Taas yksi "hyvä" syy olla töissä yöllä.

Tämä hetki on ehkä parhainta päivässä, työt tehty, aamupala syöty, ja nyt unten maille ja lomalle.

Nyt loppu tuuppiminen

Julmaa taistella jotain vastaan, jolle ei voi yhtään mitään. Ottaa niin paljon päähän elämän raadollisuus, ja kyse on nyt ihmisistä. Onhan noi eläimetkin eläviä luonnonkappaleita, mutta miksi jostakin syystä mulle tulee mieleen aloittaa metsästys. Saatanan kyyhkyt, jotka pitävät kotiani heidän kotinaan. Se on sitten tosiaankin metsästä haettua, jos musta tulee ampumahiihtäjä.

Nyt ei kyllä huvita tehdä yhtään mitään. Toivottavasti sieltä jostain kantautuu helpottavaa tietoa. Illalla alkaa keikkakesä, ja niinku ei huvita sekään. Täytyy vaan jotenkin asettaa itsensä kuuroksi, jottei mieti sanoja liikaa. Ehkä on vaikea ohittaa a cappella yhtyeen sanomaa, koska laulu perustuu juuri ääneen ja sanoihin, ei intsrumentteihin.

Nää on aina pahoja paikkoja, kun on ns. tilanne päällä. Sen vuoksi on parempi, etten kuuntele musiikkia tänään ollenkaan. Keikalla sitten ja katotaan miten mun käy. Pitäisi vielä lähteä keikan jälkeen fressinä töihin. Ruisrockin kaltaista tempausta en halua, kun ilmoile pärähti eräs koskettava biisi, jota Jussina kuuntelin. Niin, ihana Jussi. Tottakai siitä suru puski pintaan.

1.1.11

Yleensä on tapana kerrata menneen vuoden tapahtumia ja listata parhaimpia hetkiä. Mietin, että helppoahan mun on listata sykähdyttävimmät urheiluhetket, koska olen niin paljon seurannut urheilua ja tipat silmissä. Mutta sitten tuli sellainen tyhjä aukko mietintääni. Ei muistu todella henkeä salpaavaa hetkeä, ei sitten millään. No onhan noi kaikki jäkismaalit ratkaisupeleissä upeita ja pelejä jännittää ihan älyttömästi, mutta ne unohtaa lähestulkoon heti tai viikon päästä. Mutta sitten tämä, joka sai silloin tunteilemaan ja siitä fanitus, joka kestää viime vuoden kolhutkin...

Videoklippiä ei löytynyt, mutta muistoissa elää aina :). Ai, nyt muisti palailee, Jukka Keskisalon kultamitalijuoksu. Siinä sitä makasi sairaalan sängyssä suu paketissa. Juu, ei mennä taas tohon. Mä kaivan taas itselleni kuoppaa muistelemalla tota...

Palataan hetkiin, niihin parhaimpiin. Meikäläinen on käynyt "muutamilla" artistien keikoilla ja tämä klippi on EHDOTTOMASTI paras. Sitä ei voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu kun tuhat ihmistä huutaa, taputtaa ja nousee seisomaan ihan spontaanisesti. Myönnetään, me oltiin apinoita, mutta se kannatti tällä kertaa.



Niin vuoden kohokohdat...Kuten todettu, ne unohtuu ja tätä 2007 (JK:n kulta 2006) vuotta on vaikea pistää paremmaksi.