Vad säger du?

Vad ska man göra idag? Nothing eiku ingenting. No hedelmällinen keskustelu sinänsä, mutta eiköhän kuitenkin skriivailla suomeksi.

Eipä oo pitkään aikaan poristu, ja ehkä pieni pelko hiipi sisimpään, että tulisiko kesäkuusta lumierä. Kuten huomasitte, ei tullu, haa. :)

Vilkkaan kesäkuun jälkeen on vihdoin aikaa hengittää. Lause tuntuu naurettavalta, koska juurikin vilkkaan kesäkuun takia, otin töistä vapaata. Et töissä ei tullut rehkittyä, vaan ihan jossain muissa riennoissa. Mutta näistä riennoista saa oikeastaan kiittää työnantajaa, koska yhdessä vaiheessa mulle lätkäistiin mielivaltaisesti tasureita. Ihan pöllöjä päiviä, joten meitsi alkoi itse ottaa tasureita, jottei niitä tarvitsisi mulle määrätä. Ja oli ne vapaapäivät tasureiden arvoisia tai no...

Pistää miettimään eilisenkin pohjalta kuinka rajallinen elämä on. Sairastuminen on ehkä pahinta mitä voi tapahtua, ja juurikin omassa elämässäni painottuu läheisten sairastuminen. About kaksi vuotta sitten koin elämäni ehkä pahimman jussin. Nyt tyyppi on poissa suvivirren säestämänä, mikä tekee tilanteesta entistäkin erityisemmän. En tiedä onko sattumaa tai ehkä se on niin (kuten yleensä), että itse kehittää näitä sattumia, mutta eilisellä risteilyllä nivoutuivat asiat: jussi, virret, suku ja suru. Seurassani ei ollut oma suku, mutta kun siskosten välille syntyi riita, meikäläinen alkoi itkeä. No just, meitsi on niin herkkä. Ja miten nyt virret liittyivät risteilyyn? Siellä oli kolme nuorta (huom! meitsiä nuorempia), jotka lauloivat virsejä ja pyysivät meidän joukkoakin sanomaan jonkun virren numeron. Olisko ollut joku 382, ja sielt lähti hoilotus kuin apteekin hyllyltä. Mukava porukka, ja antoivat meidän porukalle krediittiä, että olimme verbaalisesti lahjakkaita. Harmittelivat myös, etteivät saaneet meidän keskustelua nauhalle. Totesivat lopuksi, että meidän porukka on heille aikamoinen haaste, etteivät oikein pärjää. Aha. No kiitos, mut hei ihan oikeesti. Häh?

Kesäkuussa olen sitten enemmänkin risteilly laivoilla ja nyt on taas musta löytynyt uusi piirre, siis yhden mielestä. Ja se kuulemma oli ihan positiivinen juttu. Aha. Kiitos siitäkin tai no pistää vaan miettimään millaisena se mua muuten pitää ilman ristelyjä.

Ja kun olen päässyt vauhtiin, niin tuli sitten juteltua EM-tason urheilijan kanssa. En nyt varmaan muuten, mut en vaan pystynyt pitämään turpaani kiinni, kun kuulin mitä se harrasti. Ni? Aivan oikein, frisbeegolffia.

Nii juu, mahtus tähän väliin myös visiitti vaaleanpunaisessa konsertissa ja mustamakkara kaupungissa. Vaaleanpunainen konsertti antoi artistisellisesti enemmän, kun taas mustamakkara keikka oli tyypillisesti yksi parhaista. Reissu Tampereelle oli sinänsä mielenkiintoinen ehkä erikoisen matkaseuran vuoksi. Itse perillä olikin sitten aikamoinen tilanne, kun piti mennä istumaan pöydän äärelle ja sai valita ihan itse paikan. Siis se tunne, kun viereesi ei tuu kukaan ja siinä itsekseen istuu kynttilän valossa ja odottaa sen sammumista. Mutta sitten se tunne, kun yksitellen tyypit täyttävät tuolit. Tämä vuoden takainen kohtaaminen on taas niin siistii, loppu viisastelut artistille ja heipat taas seuraavaan kertaan. Ja ai niin, pubissa istuva matkaseura taas messiin.

Aikamoinen urakka sekin väsätä Tampereen reissun jälkeen hedelmäsalaatti yöllä 15 hengelle. Aamulla frendin polttarit, josta nyt jäi kutakuinkin paska fiilis, mutta se siitä. Aika hauska. Sori, nimim. kokopäiväinen vittuilija.

Siinä nyt taas oli vähäsen meitsii, eikä jaksa kirjoittaa mitään syvällisempää pohdintaa. Valehtelisin jos väittäisin ettei asioita olisi pohdittu ja paljonkin, mutta se jää sitten rivien väleihin ja ehkä joskus juttuihin takerrutaan paremmin kiinni.

Sateinen viikko

Ei tippa tapa ja sillee. Luulisi, että meikäläisellä pyyhkisi jotenkin hyvin, kun kesäkeitonkin sain kuin sainkin valmiiksi lauantaina. Maukas soppa ja loppuillasta maistui keittokin. Äitienpäivä tarjosi itselle tuttua kyläilyä mutsin luona ja taas mietityttää: mihin saatana mä oon taas itseäni tunkemas yhdeksi viikoksi kesällä? Hermothan siinä taas menee ja kun oireilu on alkanut jo nyt!

No voi luoja, ku mul on rankkaa. Maanantainen soitto muutti radikaalisesti viikon kulkua. Nyt ei sureta viime lauantain pelin tulos, ei vittu sekään et on reikä sukassa, ei tyypit, ei veljenpojat, ei mökkireissu, ei palanut käsi, ei heinäallergia, eieiei. Meikäläinen alkaa oppia EI.

Mua suretti koko viikon "action woman". Eilen hän meni taivaaseen, ja ihmettelen miksi taivas vaan itkee? Onneksi hiljaa, saitte meinaa hyvän tyypin. Mä saan itkeä äänekkäämmin, ku prkl kaappasitte tyypin multa. Lepää rauhassa ja pidäthän musta nyt siellä huolta, kuten sulle sanoin.

"Voisko saada jotain äksönii?", ämmä.

♥:lla S

Half pipe

On tämä hurja laji, niin kuin elämäkin riippumatta siitä millä kulkupelillä lajia harrastaa. Onkohan tämä kaukaa haettua, mutta nimikin jo kertoo, että se on puolikas. Miten sen saisi ehyeksi ja kokonaiseksi?

Elämäni on tällä hetkellä juuri kuin Half pipen harrastajilla. Aluksi sitä huippua tavoitellaan varovaisesti. Pessimistinen asenne on hyvä olla matkassa. Sitten vauhti kiihtyy, ja siinä vaan ajattelee, että so what, nyt sitten mennään eikä meinata. Huipulta alastuleminen on aina vaikeeta, ja näin tässäkin tapauksessa tulee kaatuminen. Tiputus ei tullut kauhean korkealta, joten nouseminen ylös jaloilleen oli varsin helppoa. Sitten taas vähän vauhtia, mutta ei huipun tavoittelua, vaan kunnon ylläpitämistä. Just niin, päivän se kesti. Nyt ollaan taas huipulla. Näköjään ihminen ei ikinä opi.

Kaatumista ei voi ennakoida. Se tulee kun on tullakseen. Mutta kun tiedostaa sen olevan mahdollista, kaatuminen voi olla kuin pieni muistutus elämän haavoittuvuudesta.

Ota kaikki irti mitä saat elämältä. Ei vaan odota sen anteja.

Paketissa

Tää viikko, huh. Päivän mittaan on sitten vetistelty, ei siitepölystä johtuvaa, ei flunssaa, vaan ihan jotain muuta.

Kyllä tää tästä taas joku sanoisi. Niin varmaan. Mutta ei mua tartte auttaa, oikeesti. Auttakaa niitä, jotka sitä tarvitsevat.

Ja sitten vielä semmoinen juttu. Saatananmoisen leikkimisen voisi lopettaa. Siis tehdä nyt järjettömiä päätöksiä toisten kustannuksella, ja muut loppujen lopuksi kärsivät. Liikuttaa sureva lapsi. Niin viaton tässä maailmassa, ja silti saa paskaa niskaan. Ja vielä kun siitä ei välitetä. Tai kyllä välitetään, sen vuoksi tää itkikin, kun me lähdettiin.

Mitä mä eilen sanoinkaan toisten asioihin puuttumisesta? En muistaakseni yhtään mitään. Voi että, toivottavasti elämä alkaisi mennä vähän jo parempaan suuntaan. Taas mielessä ovat toiset. Tällainen mä nyt oon, eräänlainen murheenkryyni (Ei siinä mielessä, että perääni tarvitsisi katsoa, vaan se että katson toisten periä. Ja lauseen viisastelijat voisi olla hiljaa).

Nyt loppu tuuppiminen

Julmaa taistella jotain vastaan, jolle ei voi yhtään mitään. Ottaa niin paljon päähän elämän raadollisuus, ja kyse on nyt ihmisistä. Onhan noi eläimetkin eläviä luonnonkappaleita, mutta miksi jostakin syystä mulle tulee mieleen aloittaa metsästys. Saatanan kyyhkyt, jotka pitävät kotiani heidän kotinaan. Se on sitten tosiaankin metsästä haettua, jos musta tulee ampumahiihtäjä.

Nyt ei kyllä huvita tehdä yhtään mitään. Toivottavasti sieltä jostain kantautuu helpottavaa tietoa. Illalla alkaa keikkakesä, ja niinku ei huvita sekään. Täytyy vaan jotenkin asettaa itsensä kuuroksi, jottei mieti sanoja liikaa. Ehkä on vaikea ohittaa a cappella yhtyeen sanomaa, koska laulu perustuu juuri ääneen ja sanoihin, ei intsrumentteihin.

Nää on aina pahoja paikkoja, kun on ns. tilanne päällä. Sen vuoksi on parempi, etten kuuntele musiikkia tänään ollenkaan. Keikalla sitten ja katotaan miten mun käy. Pitäisi vielä lähteä keikan jälkeen fressinä töihin. Ruisrockin kaltaista tempausta en halua, kun ilmoile pärähti eräs koskettava biisi, jota Jussina kuuntelin. Niin, ihana Jussi. Tottakai siitä suru puski pintaan.

Puhdas pulmunen

Ja näin vuosi alkaa taas linnulla, kiva. Onhan tämä lintublogi. Nyt tätä pulmusta en ole nähnyt tai no...

Vuoteen mahtui paljon iloja ja suruja eli tää on sitä elämää. Ei voi mitään. Sikäli pulmunen (meitsi) on nyt puhdas, kun eilen tuli sitten puhdistettua mieli ja murheet. Pari tuntia pulmunen tihrusti, mutta näin uusi vuosi alkaa puhtaalta pöydältä. Tosin eiliset vieraat jättivät jälkeensä kyllä sellaisen sotkun, ja sotkuisen pöydän myös.

Siis pulmunen lähtee seuraavaan vuoteen puhdistautuneena, ja toivoo sen olevan onnellinen ja onnellisempi kuin edellinen. Eräät asiat menevät juuri niin, että onnellisuus kasvaa kun ajan hammas syö, mutta eräs varmaan toivoo ajan pysähtyvän. Onnellisuutta olisi nyt, ja edellisessä elämässä, ei tulevaisuudessa.

Pulmunen on tässä vuoden aikana kokenut, että tärkein elämän anti on juuri onnellisuus. Sitä on kyllä pirun vaikea saavuttaa, että oma onni olisi myös muiden onni. Kun nyt pulmunen on elänyt jonkin verran tätä elämää, nii enää ei jaksa miettiä, mitä muut ajattelevat meitsin hullutuksista. Pulmunen haluaisi seuraavan vuoden olevan itselleen onnellinen, mutta ei pultsi pysty siltikään unohtamaan rakkaita tyyppejä. Toivon teillekin ONNELLISTA Uutta Vuotta, ja älkää esittäkö pulmusta! Se on väärin.

Terveisin pulmunen

What a day! F*ck ;(

Se on sitten yks paskan hailee, et tää pätkä särisee. Juu oli se hieno livenä, ja tähän mennessä se ei poistu mielestä ikinä. Mutta nyt... sanoma ärisee, koskee ja sattuu. Jatketaan taas...

Perkele ;(

Pillittää nyt artistin takia, kun vierellä olijalla on vaikeeta. Tuli meikäläisen luo, kertoi vakavan jutun, ja mitä meitsi tekee? No joojoo, halasin ja itkin, mutta saatana se ei ole tarpeeksi. Tää on liian lähellä, juttu koskettaa liian paljon, ja tästä asiasta voi hyvin puhua, että tätä asiaa pitää käsitellä. Meinaan, nyt sitä sitten viurataan, pyrähdyksittäin, kuten äitini opetti. Voi kumpa Se tietäisi tämän. Välitän susta paljon ♥.

Elämä on kuin pieni kukka,

niin hauras ja hento.

Kuin rikkinäinen sukka,

jota lävistää syvä viilto.

Kyllä se tästä :)

**ttu mikä otsikko. Siis mikä SE tai no tiedetään, mutta ei ne haavat parane... "Hei, kyllä paranevat, kuori auttaa." Ai että, voi ku kiva, siis niin HELVETIN kiva juttu. Juhannus antoi hyvän otsikon blogiini. Piti hehkuttaa lomaa. No mikä estää?

LOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMALOMA.

Joko riitti?

Jussi ;(

Raha ei merkitse kaikkea

No joojoo, tiedetään, tiedetään, kuuluu tuttu ääneni. Niin, jos saisin päättää, valmentaisin, leikkisin ym. naperoiden kanssa, mutta elettävä kuitenkin on. "Ei enää elätä isäni pitkät pellot...."

Ajattelin, että tänään pesistä, mutta hornetit ja naperot vetivät puoleensa, ja huomatkaa: TEIN JALKAPALLOSSA YHDEN MAALIN. Se meni näin: Oli kulmatilanne, ja syötin viereen... antaa olla. Siis kompromissi päivä, mutta pesis vai hornettien katsominen sateessa? No ei ollut vaikea valita.

Täydellinen päivä päättyi erään tokaisuun, joka lukee otsikossa. Ja lause jatkuu, eräs tulee sen huomaamaan, kun lähipiirissä tapahtuu ehkä jotain. Ei meille, mutta kuitenkin. Piste.

Saan kuulemma tietää kun asia varmistuu. En vielä. Ei se mitään. En mä haluakaan tietää, EN. Äärettömän hyvä fiilis näin odotellessa, ja ulkona sopivasti sataa. IHANAA, IHANAA, IHANAA. Nurmikot saavat vettä ja linnut löytävät helpommin matoja. No toisaalta matokanta vähenee, joet tulvivat, ihmiset vilustuvat, talojen katot vuotavat...

Juu, parempi lopettaa, ja aloittaa viikko puhtaalta pöydältä. Niin, se kyllä nyt vaatii yhden sanan:
***** (Onpa vaikeeta arvata)

Kellä onni on se onnen kätkeköön

No en nyt tiedä elänkö onneni kukkuloilla, mutta kun on saamarinmoinen ilme aina päällä. Piti sitten möläyttää ystävälle, että: "Mitens menee? Eipä olla nähty pitkään aikaan." Se PRKL iloinen virne kasvoilla.  No vastaus oli: "Kyllä mulla menee ihan ok, mutta toisilla ei." Sitten taas multa jotain typerää ILOISTA tokaisua, mutta onneksi lopetin ajoissa.

Sitten kun muut korvaparit olivat poissa, tää kertoi mulle pysähdyttävän jutun. V*ttu. Siinä me molemmat sitten paruttiin noin puolituntia. Tästä on puolitoista viikkoa aikaa, ja nyt huomasin henkilön olevan sairaslomalla. ***** ******* ********* ********* *********. <painokelvotonta settiä.

Olin kyllä iloinen, että hän kertoi asiasta tälle s..tanan Hangon keksille. Nyt sitten tietää ja osaa olla hillitty henkilön seurassa.

Niin, jos siitä jotain kuulisi ja sitä näkisi. V*ttu.