Elä omannäköistä elämää!

Äärettömän hyvä vinkki ja niin yksi on totta vie tehnytkin. Hän ei kuitenkaan voinut sairaudelle mitään, vaan väkisin se nakersi häntä ja myös omaisiaan. Koskettava tarina ihmisestä, joka ei antanut tuumaakaan periksi, ja eli elämää täysillä, arvosti sitä ja prkl paheksui sitä, että toisilla menee saatanan hyvin. Mulla on tästä tyypistä paljon opittavaa ja varsinkin hänen suhtautumisestaan elämään. Tyypin perhe on pyörinyt mielessä about vuoden verran, kunnes sain eteeni arvokkaan teoksen koskien tätä perhettä. Ei teos mikään riemuralli ole, mutta suosittelen sitä lämpimästi muillekin. Sydänystävälleni (miten tämänkin nyt määrittelen, en mä varmaan sille mikään sydänystävä oo) annan teoksen kiitokseksi osallistumisesta mun elämään sen karikoihin ja ulapoihin. Tämän ystävän vaativa tehtävä on kuunnella mua (ei todellakaan helppoa) ja joskus olisi myös kiva, jos se mun raapustuksia lukee. Ei oo pakko hei.

Ilman ystäviä ei olisi noita enkeleitä (huom! aita on merkkinä siitä, että oltiin luvattomalla maalla). Ja onhan ystävät tietty tärkeitä ilman enkeleiden tekoakin. Tietty. Aina.

Viime aikoina ystävyys-käsite on saanut ihme sävyjä. Suorastaan merkillistä asennetta. Huh, vieläkin puistattaa. No ehkä olen saanut jonkinlaisen herätyksen, miten asioita pitää hoitaa tai pitäisi hoitaa ettei oltaisi samassa tilanteessa. Siipeen ihan varmana tulee, mutta toivottavasti joku "rämäpää", joka uskaltaa ylittää aidan.

Otsikon mukainen elämä on hyvä pitää mielessä huomenna. Mulle kyllä sanottiin, että sulla on aina omat polut "kotiin", et jos sitä kerrankin yrittäisi pysyä porukan teillä. "Eiku otsikko sanoo:..." Jotenkin en enää pysy mukana pääni vauhdissa, joten tämän tekstin on loputtava. Piste.

Asiaton oleskelu kielletty!

Siis wow, nyt työpisteeni ovessa lukee oheinen teksti. Työnantaja on varmaan huomannut, että ei niitä saa millään hiljaiseksi, niin laittaa sitten tällaisen plakaatin oveen. Okei, nyt sitten puhutaan luvan kanssa.

Ja olisi mulla nyttenkin paljon asiaa, mutta kun meikäläinen on tällä hetkellä neitsytmatkalla (Ekaa kertaa kirjoitan blogiini vieraalla maalla, ja taas neitsyys meni), nii täältä nyt ei tuu vähän aikaa porinaa. Tekstit vaativat syvällisempää pohdintaa (kuten olette varmaan huomanneet), ja näin ollen tarvitsen oikean ympäristön (johon nyt ainoastaan kuuluu kotini ja koneeni). Nyt tää pitkä ihana leikki on siinä pisteessä, ettei oo huushollissa nettii. Nii-i, miten mä pärjään?

No joo, yötyövuorolaisen ihanuus: aamiainen on aina brunssi. Tänään se on todella sitä, koska ihan näillä näppäimillä lähden katettuun pöytään. En nyt tiedä virtaako viini vai vesi, mutta salaatin tyyppi lupasi kyhätä, ja se on jo aikamoista.

Bon appétit and auf Wiedersehen.

Täpinöissä

Menneisyyden haavoja ei kauhean mieluusti avaisi. Varsinkaan silloin kun ne eivät ole mieluisia. Mutta nyt otin riskin, ja kurkkasin yhden laastarin alle.

Ja sieltä löytyi... WOW. Mihin nää vuodet ovat vierineet. Molemmat lähtivät aikoinaan karkuun ankaraa maailmaa, mutta kumpikaan ei tiennyt, että toinenkin ajatteli samalla tavalla. Nyt sitten vuosien jälkeen vähän raotettiin laastaria, ja molemmat myönsivät, etteivät halua puhua siitä enempää. Samanlaiset fiilikset nääs.

Meillä oli hurja pakomatka, ja nyt me sitten pidetään yhteyttä. Harmittaa vaan, kun tuollainen aarre on ollut poissa mun elämästä kauan, liian kauan. Samanlainen huumori (no myönnetään, että piti lämmitellä), jutut, arvomaailma, maailmankatsomus ( no joojoo, ja vielä julistan rauhaa ja rakkautta kaikille).

Muutos ei ole aina pahasta, eikä muuttokaan...

Palaute

Ei pitäisi varmaan mitään kirjoittaa, kun tässä virvokkeen kanssa iltaa vietetään. Mutta jotenkin nyt on pakko. Miten tämän nyt selittäis?

Joskus sitä tulee pahoitettua toisen mieltä ihan turhaan. Aluksi kaikki oli leikkiä, v*ttuilut puolin jos toisin ymmärrettiin. Sitten jossain vaiheessa toinen ajautuu väärille poluille tai oikeammin sivuille (ehkä), ja vetää väärät johtopäätökset henkilön tekstistä. Jep, voihan sitä kysyä, ja en jopa minäkään kirjoittaisi mitään sontaa sellaisista henkilöistä, joille olen antanut mahdollisuuden lukea meikäläisen tekstejä. Se on sitten puhdas sattuma, luoja tietää, miten joku on päässyt käsiksi USKOMATTOMAAN blogiini.

ANTEEKSI, jos joku on loukkaantunut ja löytänyt itsensä. Jos se nyt on joku mun frendi, niin toivon, että kysyt ja selvität asian.

No pölöpölö, tulipa taas juttua. Meitsi on todellakin palannut. Ja tää on Sopan blogi, jonne Soppa pölöilee. Kaikilla on myös mahdollisuus pölöillä meitsin kommenttiosuuteen.

Pakko lopettaa juttuni juuri tulleeseen viestiin: "Sun suomen kielisiä viestejä on ainakin kiva lukea, niissä on niin hauska persoonallinen tatsi."

Tällaisien viestien takia Soppa jatkaa porinaa,
Kiitos

Pidä huolta

Hienot sanat vai sanotaanko osuvat sanat? Sanotaan: osuvat sanat. Mielestäni biisin soundi on tehty tyhmästi iloiseksi, vaikka kyseessä on tärkeä sanoma. On se kyllä ehkä vähän noloa lähettää viesti, kun seuraavana päivänä kuulin, että kaikki on ok, ongelma ratkaistu. Ja viestiin ei tullut vastausta. Todella hävetti, kun sillee lepertelyksi ja hempeilyksi meni. Niinniin, empaattinen.

Mutta sitten tänään tulee puskista viesti, ja kiitettiin, että tuki on takana.

Mä tein sen, siis lähetin viestin, jota pyörittelin käsissäni päivän, nolostuin, mutta loppujen lopuksi ilostuin. Se on vaan pakko ottaa yhteyttä, että NE tietää, että en ole unohtanut, vaikka SE OMA ELÄMÄ olisi elettävä. Nyt tuli mieleen taas huomisen vapaapäivän ohjelma, ainakin yksi rohkeutta vaativa soitto. Hyvä mieli, en tiedä teille, mutta ainakin mulle. Niin oma napa...

Pidetään huolta :) 

Saaristo-Open

"Pyörällä matkaan. Ilma ei ollut ihanteellinen, sadetta räpsi silloin tällöin ja lämpöasteita ei ollut nimeksikään. Heti portilla takavarikoitiin virvoitusjuomapullo, mikä ei sinänsä ollut ihmeellistä, mutta kun siinä oli sinetti jäljellä ja infossa luki, että alkoholijuomat kielletty. No niin, jatketaan. Tarkoitus oli nähdä Kaapelin veto, mutta käynnistysongelmat ja ehkä nopea humalahakuisuus veivät voiton. Täytyy mainita, että Kaapelissa soittaa mun ala-asteen ope, joten melkein sukua julkkikselle. Nyt jäi nimmari saamatta luokkakuvaan, voi ei :(. Aika hassu meininki, kun artistit eivät soittaneet heti peräjälkeen. Alueella oli anniskelualue, ja aina kun artisti lopetti, tila tyhjeni ja taas saatiin paikalle lisää kännisiä. Vicky Rosti ja Menneisyyden Vangit hyvä, Anna Eriksson huono, Yö yllättävän hyvä ja Lauri Tähkä ja Elonkerjuu ehdottomasti paras. Tää veti leukoja kattoripustuksissa, ja muutenkin riehu bändiläisten kanssa telineissä. Mikä apinalauma. Nauratti myös tilanne, jossa Lauri aloitti laulun: Taivas se on minun pääni päällä, ku (katsoi taivasta ja unohti sanat, siistiä). Se on hyvä mainita, että sade ja kylmä ilma ei haitannut, joten turha stressi ilmojen suhteen voi jättää narikkaan. Annan kohdalla meinasi tulla kylmä ja äitiä ikävä, mutta onneksi se oli lähellä, ehkä liiankin. Vaikka ilma ei fiilikseen vaikuttanutkaan, niin pidempään alueella hillumiseen ei ollut mielenkiintoa. Odotti ihana syyskuinen pyöräretki kotiin. Onneksi sain siskon seuraksi, jotta matka ei olisi ollut tylsä. Hyvä matkaseura (ei puhuttu mitään), yritettiin vaan kiirehtiä kotiin lämpimään. Tuli sillä matkalla poliisiakin pakoiltua, ei nimittäin ollut lamppua, mutta onneksemme nää oli pysäyttäneet yhden auton, niin me pokkana pyöräiltiin vain ohi. Nii-i kriminaalit. Ja kun tää noin puolentunnin matka oli venynyt tunniksi, mä kuulin äänen kloks. Kyllä mää sen tiesin, mun siskon ketjut lähti. Mut siinä vaiheessa, kun koti on sadan metrin päässä, niin mua ei voisi vähempää kiinnostaa. No hei, sitä vettä tuli ku aisaa. Tosin kiinnostus kummasti heräsi, kun tää soitti 10 minuutin päästä, et ketjut lähti (aijaa), et voinks mä nukkuu sun luona. Ja mä sanoin: TOTTAKAI"

Juu, näin vuonna 2010, nyt oon visusti kotona. Tää nyt vaan putkahti mieleen, kun äsken tuli ystävältä soitto. Vartin taivuttelun jälkeen luovutti... Ei tällä kertaa, sori :(. Ja nyt pieni patikkalenkki kuumaan hornankattilaan. Ulkona on TODELLA kuuma, joten enköhän mä taas löydä itseni sadettajan alta. No hei, se viimekertainen oli pallon vika.

Ja vielä kerrotaan puhelun viimeiset sanat:
"JUO SÄÄ VAAN SITÄ VETTÄ ETTEI TUU NESTEHUKKA!"

Paska fiilis

Hyvin alkanut aamu, loistava iltapäivä ja sitten...Oli vaan pakko avata turpa, saada ystävälle tosi huono fiilis ja siihen vielä tokaisu, että niin oli tarkoituskin. Onneksi tuli ostettua ystävänpäivälahja ja vieläpä annoin sen hänelle ennen tätä episodia. Kyllä se tietää sen, että siitä välitän, mutta senhän vuoksi mä sille totuuksia ja paskamaisuuksia latelen.

Mutta näin, nyt itselläkin sellainen fiilis, että tule jo huominen, ja pyyhi mielestä pois äskeinen. Helppoa se ei ole ja luulen, että vielä tuskallisempaa se on eräässä huushollissa, jossa en tällä hetkellä haluaisi olla.

Kaiken tän sepustuksen jälkeen kuulostaa ehkä ironiselta toivottaa Hyvää ystävänpäivää, mutta toivotetaan silti: HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Pidä ystävät lähellä

ja viholliset vielä lähempänä. Jep yritetään, ja ihan lähiaikoina, mutta mulla on aikamoinen pulma. Kumpi on ystävä ja kumpi on vihollinen. Kerran nyt molemmat sattuvat olemaan kumpeja, niin on pakko saada näiden välille joku ero. Hitto (se oli tarkoitettu vaan mulle, joten ei pelkoa, jos jotain meni ohi).

Tarinaan: Olipa kerran eräs mukava tyyppi 1. Meillä oli hauskaa ja tämä opasti minua kaikenlaisissa asioissa. No sitten meille tuli välirikko, siis puhui musta olettavasti paskaa, eihän sitä koskaan itse voi tietää. Aina kun nähtiin sanoi moi, juhlissa kiva, mutta ehkä eräs kuningas ohjasi henkilöä. No sitten viime juhlissa oli kauhean nyrpeän näköinen naama mua kohtaan, eikä me juteltu. No tottakai olisin halunnut, mutta toinen sanoi vaan mee pois. No tietää sitten siitäkin illasta, mistä ja kenestä on puhuttu.

No sitten kuvioihin tuli mukaan tyyppi 2. Tämä tuli siihen aikaan mukaan gameihin, kun mulla oli hauskaa tyypin 1 kanssa. Mulle ei annettu mitään mahdollisuutta todeta millainen tyyppi 2 on. Tämähän teilattiin heti kättelyssä, ja pelkäsin sitä seikkaa, että mun pitäisi kohdata tää tyyppi 2, ja vieläpä sietää sitä monta kuukautta. No kävikin niin, että meitsi diggasi tyypistä 2 ja siihen samaan aikaan alkoi tämän tyypin 1 ja mun välit viilentyä. Edellä mainituissa juhlissa, jossa tyyppi 1 oli nyrpeä, oli myös tyyppi 2 mukana. No rupattelin tyypin 2 kanssa ja meillä oli hauskaa.

Niistä juhlista on aikaa, ja nyt taas välit tyypin 1 kanssa hyvät. Siis eihän mulla ole koskaan ollut mitään häntä vastaan (liioiteltua, aina jotain on, mutta sen tietää vaan eräs luottohenkilö). No eiks me sitten "vähän" puhuttu tyypistä 2, ja ei niin kauhean kivasti. Mikä onkin mun osalta äärimmäisen vaikea myöntää, koska yritän koko ajan olla puhumatta paskaa toisista. Mutta ihmisiä me vaan ollaan, ja kaikkihan sitä tekee. Tosin sain tietää, että ihmisillä on pippeli, joten...Juu, tarinaan: Nyt tyyppi 1 on kiva ja mun mielestä edelleenkin tyyppi 2 on kiva. Mutta pitääkö toi tyyppi 1 musta sen takia, koska me ollaan auottu päätämme tyypistä 2?

No jännät ajat odottaa, koska pitäisi olla tyypin 1 ja tyypin 2 kanssa tekemisissä samaan aikaan pari kuukautta. Ihana olla tällainen välikappale, johon turvaudutaan tai niin mä taas luulen. Voipi olla, että tyypit löytävät yhteisen sävelen, ja meitsi jää paitsioon. Siellä mä oonkin aina veljenpojan mielestä :).

Niin elikkä ovatko tyypit ystäviä vai vihollisia? Enpä tiedä, mutta ainakin ne ovat jatkossa lähellä.