Pikku Tirppa

My friend, siis tänään, luultavasti en enää koskaan sitä nää...Olisin ottanut Tirpan kotiin, mutta mulle sanottiin, että Tirppalandia yksiössä on täysin mahdoton ajatus. Ja löytyi Tirpalle myös oikea nimi. Olipas urakka, huh. Tirppa on merihaikara, että tiedoksi vaan. Ihan hyss, mutta seuraavalla kerralla menen yksin ja otan Tirpan messiin.

Ja mielenkiintoinen episodi pelissä. Kuulemma yleisö ei saa neuvoa pelaajia. Miten muuten me saisimme kentälle viihdettä kuin sillä, että pelaaja ei tiedä, mitä tekisi? Uskoako katsomoa vai valmentajaa ja loppujen lopuksi ei uskonut kumpaakaan. Farssi oli valmis, ja ok, että tuomari puuttui peliin. Sitten oltiin hiljaa tai no jotkut oli...

Laura Veetä

Äidit

Ei mun pitänyt hautausmaalla käydä,

niin tuoreessa muistossa elää Hän vielä.

Valkoiset kukat Hälle poimin,

niin ripeästi aamulla toimin.

Aina tämä paikka vaan koskettaa,

ja silmät alkavat taas kostumaan.
En ymmärrä, miten muisto Hänestä aina koskettaa,
sen tajuaa silloin, kun jotain kadottaa.
Nyt ei vaan tajua.
Ei, Ei, Ei.

Meillä olis nyt niin hirveän hauskaa,
nyt osaisi myös jutuillesi nauraa.
Kiitokset ovat aina tässä vaiheessa turhaa,
mutta toivottavasti näät tämän.
Kauheesti toivon Sulle rauhaa,
muistoissa elät koko elämän.
Tyttäres on loistotyyppi,
aika paljon siin on meitsii.
Sen vuoksi parunkin,
kun en ehtinyt tutustua paremmin Teitsiin.

Voi luoja tätä maailmaa,
parhaat viedään.
Kaikki kokevat sen aikanaan,
mutta aikasi ei ollut vielä.

Smurffit

Heh, näitä löytyy työpaikaltani, ja yhdellä oli sopivasti vihreä lakki ja keltainen liivi. Niin, köyhän miehen Suursmurffi. Smurffien kautta voi tarkastella omia luonteenpiirteitään. No tottakai haluaisi olla Smurffiina, blingbling, ja valikoida muutenkin sellainen smurffi, joka olisi "kunnollinen" kansalainen. Haluaisi vastata tähän kysymykseen sillai, että antaa hyvän kuvan itsestään.

Meikäläinen fuskaisi mieluusti, joten on pakko virkistellä muistia, että ketä smurffia silloin lapsena diggasin? Kiva. Ei ollut Smurffiina, ei Suursmurffi, ei Runoilijasmurffi, ei Vauvasmurffi, ei Lääkärismurffi, ei Kokettismurffi, ei, ei ja ei.

No, huhhuh. Tämä ei ole paha, että pidin Käteväsmurffista. En nyt ole kauhean kätevä, mutta kaikenlainen nikkarointi ja koneiden korjaaminen on mukavaa. Vähän voisi kyllä rajoittaa noita ruuvien pyörittämistä. Helpompaahan se on purkaa kuin koota.

Toinen, joka muistuu mieleen on Ärjysmurffi. Jep, valaisee vähän munkin elämää, että mistä se viha kumpuaa? Näköjään SMURFFEISTA :) . Ja niin "hempeä" lastenohjelma, ai että.

Ja kolmas. Ehkä yllättävin kaikista: Jekkusmurffi. Vai oliko toi sittenkään yllätys?

Risu kasaan

... ja tikkua ristiin. Siis WOW. Se riitti. Uskomatonta. Ja nyt vaan kehuja satelee. Kiitti. Kesä tulee.

Tällaisia kehua ei vaan joka päivä tule: "mutta meidän kaltaisten ihanien, ulospäin suuntautuvien , iloisten , elämänmyönteisten , csharmicckkaiden, filmaattisten ja valovoimaisten ihmisten ei tarvitse olla huolissaan moisesta ... ." Viimeaikaisten tapahtumien johdosta allekirjoitan tuon.

Vielä kerran, kiitos :)

Jotenkin on niin siistii tällä hetkellä, joten laitetaan Antti soimaan. Tunnelma laskee, mutta jäniksen toive on toteutettava. 

Varjos ei paista aurinko

Siinäpä sitä viisautta kerrakseen...

No tämäpä kävi tänään toteen. Kävin placessani ja mitä ihmettä tai ei se ihme ole, et on vappu, mutta voisi "vähän" paremmin miettiä, mihin tivolihärvelit pystyttää. Hetken epätoivo, et ei voi olla totta, mä ja rauha, NIIN MISSÄ? No sen olen huomannut, ettei seura sinänsä häiritse, ja tyyppejä on mukava tsiigailla, mutta ehkä toi vappu vaikuttaa suurelta osin siihen, minkälaista populaa on liikenteessä. No like.

Niin, se oli sen hetken epätoivo. Tivoli oli sen verran sivussa, että toiset pääsivät pelaamaan palloa. Ja vaiks mä sitä toivoinkin, niin tää oli kyllä oikeesti sattuma. Pallonlyöjillä oli peli...ja varjos ei tosiaankaan paistanut, mut 1,5 h lämmitttelyn jälkeen ei kai sitä voinut mennä kotiin. Ei voi vaan voinut...

Aika siistii, kun on seurannut pelaajia 100 m päässä, ja nyt sitten oli ihan vieressä. Yritin kovasti löytää samaa tyyppiä kuin viime kerralla, mutta eihän sitä saanut selville. Voisi vähän niin kuin juosta ihan mun mieliksi, kun viimeksikin sen movet jäi mieleen. Aloinpahan sitten tekemään tutkimustyötä ja kai se löytyi ja hyvinkin yllättävä taho. NO NIINPÄ TIETENKIN. Huoltoporukoissa...Ei katota sit tai katotaan, mut movet jää näkemättä. Missä on ampiaispesä, kun sille olisi vähän käyttöö...

Mutta niin, vappu, työväen juhla, jota teinit juhlistavat vai miten se meni. No minähän olen ERILAINEN nuori enkä vappua juhlista, koska olen töissä, mutta ehkä sitä ennen on taas juhlittu senkin edestä. Muutenkin ärsyttää moinen hype aina kun on vappu, juhannus ja uusvuos. Se on vaan pakko ryypätä ja juhlistaa siten merkityksetöntä päivää. Minä viihdevastaavana juhlin silloin kun mulle sopii. Päivistä viis. Nimimerkillä Ei oo mökkiä, jossa viettää juhannusta. Kääk. Paljastus. Kateellinen?

Iltasatu: Jänis

Olipa kerran talo, johon syntyi pieni jänönen. No jänönenhän ei ollut ainoa vaan hups, tuli myös toinen. Nämä eivät olleet perheen ainoat jänöset vaan pesueeseen oli syntynyt jo entuudestaan yksi jänönen.

Jäniksen elämä oli paikka paikoin haastavaa, koska jänistä revittiin joka paikkaan. Tää ei sitä tajunnut, joten sitten sitä oltiin kaikissa paikoissa, ehkä toisia miellyttääkseen, tiedä häntä? Jänis ei halunnut olla tällainen jokapaikanhöylä. Jotain oli tehtävä. Mutta kun jänis oli sen verran tyhmä, niin hän ei keksinyt ratkaisua tai pikemminkin ei osannut edes etsiä sitä. Ei ollut tarvetta.

Kyllä jänis tiesi, että jotenkin erilainen persoona hän on kuin muut hengenheimolaiset. Tämä hengaili poikajänöjen kanssa ja piti oikein paljon niiden seurasta. Ehkä tämä pienesti joskus toivoikin olevansa poika, mutta vain sillä verukkeella, että niitä arvostettaisiin urheilun saralla enemmän kuin tyttöjä.

No sattuipa sitten kivasti, tuumi jänis. Kirje saapui kouluun, jossa sanottiin: Jalkapallokoulu. Jänishän siitä innostui ja sanoi: voi että, meitsi on niin menossa tonne. Mutta hei, muistahan jänönen, olet tyttö. Kiitos oma mieli :). Ei sitten...Jänönen ei moisesta lannistunut, vaan ajatteli muiden lajien siivittävän uutta harrastusta. Tulihan se sieltä, ja se oli sentään soveliasta, kun kerho oli tarkoitettu pelkästään tytöille. Sitten tuli valinnan paikka. Puutyö vai käsityö. Arvaatte varmaan mitä jänis tuumi. Tietenkin jänis valikoi käsityön ja katsoi samalla Marienhoffia. Scheiße.

"Takaiskuista" huolimatta, jänis eli onnellisena noin 12 vuotta, kunnes elämä sai kolauksen. Sellaisen ihanan höyhenen pehmeän töytäisyn. Se otti sydämestä, ja siinä sitten salaa erästä ihailtiin, mutta hei, se oli kettu. Ja kyllähän sen tiesi, mitä siihen aikaan muut olisivat siihen virkanneet. Onneksi kettu oli sen verran stara TV:stä, joten sen kanssa hengailu olisi ollut mahdotonta.

Sitten jänis jatkoi taas elämäänsä, kuten parhaaksi näki tai ei se tiennyt paremmasta, vaan eli siten miten kuuluikin. Harmaana massana, aivan kuin talvinen turkki ei olisi vaihtunut ollenkaan. Jänistä ei päästetty vapauteen ja annettu ladella toisille viisauksiaan, joten se tyytyi kohtaloon. Se oli hiljaa, todella hiljaa...puputti vaan.

Jänikselle tuli vuosien saatossa lisää kolauksia, mutta ne olivat jäniksen mielestä yhdentekeviä. Ketut taas vain kiusasivat ja pitivät hauskaa jäniksen kustannuksella, vaikkei ne sitä itse tienneet. Kettuja siellä, kettuja täällä, ja jänis ajatteli olevansa tosiaankin spesiaali, ainakin omasta mielestään.

No viimeinen kolaus jäniksen kohdalla oli todella PAM. Se osui, mutta ihan sillee hiljaa. Se hipaisi jäniksen otsaa ja THAT'S IT. Ei paljon kerrottavaa, mutta jänis oli äärettömän onnellinen sille jänikselle, joka teki sen, ja on edelleen aina, iankaikkisesti, aamen.

Jänis totesi, että kun velvollisuudet on maanpäällä tehty, mitä sitä vielä tarvitsee? Jänis tarkoitti sillä sitä, että kun pesueen muut jäseneet olivat "hoitaneet" leiviskänsä, niin mitä tämä enää tekee? Pitäisi varmaan ELÄÄ...

Niin pitäisi, jänis tuumi, niiskutti kerran, johtuen keväisestä flunssasta, ja mietti edelleen. Mitä sitä jäniksen kaltainen persoona tarvitsee? Auttakaa joku, jänis pyytää. Jänis tarvitsee sanoja, sanoja ja sanoja. Ja taas joku neropatti keskeyttää jäniksen puheen sanoen teot ratkaisevat. Jänis kiivastuu ja taisi päästä myös ikävä kirosana ja sanoo vihaavansa tota sanontaa.

Kuten sanottu, jänikselle riitti pieni hipaisu, oli se sitten kettu, ilves, kissa tai vaikkapa jopa jänönen. Kun usko ja toivo on menetetty, niin kyllä iso R pelastaa.

Näin jänis tuumi, ja otti vähän droppia, ja vaipui höyhenien sekaan...