Erilaisia tyyppejä

On toi facen maailma ihmeellinen. Oikeastaan potutti tässä yksi päivä, kun oli tarpeeksi kuunnellut shittiä ihmisten suusta. Miksi ylipäätään ihmiset voivat suoltaan vanhoja sananlaskuja suustaan, vaikka eivät tiedä miten vastapuoli reagoi. Esimerkiksi tulee mieleen "tuu pois sieltä kaapista" (homolle), "mitä neekeri" (ulkomaalaiselle tummaihoiselle), "ryssä" (venäläiselle), "homo" (oikeasti homolle). Ehkä nyt tota neekeri ilmaisua ei sanota suoraan tummaihoiselle, ja pointti onkin enimmäkseen siinä, että joitakin tyyppejä haukutaan vaikka ei tiedetä niitä haukuttavan. Ajattelin pääni puhki, että miten muotoilisin tämän ärsytyksen faceen kaikille tiedoksi, mutta en halunnut taas asettaa läheisiäni outoon, häpeän tunteen asemaan. No, hammascase toimi alibina, mutta hyvin onnistuin, kun töihin tullessa yksi kysyi, et onks ruuvit löysällä. Niin, vittu, sano se sellaiselle, joka on käynyt just operaation läpi. Olin hiljaa tokaisulle, ja taisi olla opetus vittuilijalle, joka pyysi anteeksi. Se face viesti juuri kielsi ihmisiä viljelemästä huumoria (juuri toi vitsi oli esimerkkinä), koska oikeesti ihmisellä voi olla prosessi käynnissä ja yrittää siitä selviytyä vitseillä. Ei se muilta tartte vitsejä, koska silloin se menee yli. Huumori on vaikea tekniikkalaji.

Todellakin vaikea laji. Hmm... Meitsihän sen tietää. Aika surullista kuulla, että olen vuosien aikana vittuillut erittäin tärkeälle henkilölle ja sain tietää sen äskettäin. Onko sitten pelko ollut suurena peikkona tälle tyypille ettei ole kertonut mulle tätä seikkaa. En väitä etteikö tämä olisi totta, se tässä surettaakin, koska en ole tiennyt tätä. Mitkä ovat olleet kummankin motiivit? Toinen haluu tietää, onko toinen tosissaan ja millainen huumorintaju toisella on; toinen ei halua suututtaa toista, menettää toista vaan pitää kynsin ja hampain kiinni toisen miellyttämisestä. Huhhuh, mikä soppa!

On sellainenkin sananlasku erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. On aika vaikeaa kuvitella, että täysin erilaiset ihmiset viihtyisivät toistensa seurassa, jotain yhteistä on pakko olla. Mutta jos löytyykin se jokin piirre, mikä pitää tyyppejä yhdessä, niin onko kohtuullista puuttua toisen epäkohtiin (siis toisen mielestä epäkohtiin) ja yrittää muuttaa toista vai onko sopeuduttava. Mielestäni on kohtuullista ettei toisia aleta muuttaa, mutta muuttuuhan jokainen, jos toinen käyttäytyy tietyllä tavalla, niin toinenkin käyttäytyy tietyllä tavalla. Näin ollen toinen tyyppi saa käyttäytyä hänelle tyypillisellä tavalla, mutta toinen ei, koska reagoi toisen tapaan oudoksuttavasti (koska tapa on hänen mielestään kummallinen). Elikkä molempien pitäisi tulla vastaan ja muuttua, olisi reilua. Ai niin, sanotaanko tätä parisuhteeksi. :)

Hörtsy paljuun! njoo.

Kesä on ollut mielenkiintoinen, eräänlainen koetinkivi monessakin suhteessa. Ollaan juotu pussikaljaa konserttia kuunnellessa, pyöräilty ritarinasussa, uitu kaatosateessa, rämmitty suossa, annettu hyttysten imeä meidät melkein kuiviin, poltettu puita. Niin ja sanoinko, että ollaan poltettu puita. Ei tainnut jäädä seuraavalle asukkaalle kuin muutama klapi.

Koetinkivi siinä mielessä, että kun tutustuin toiseen lähemmin myös herkemmin uskalsi sille räjähtää. Luotti toiseen sen verran, että vahva side ei katkea. Ei se katkennutkaan. Kaikkein pahin virhe on kilpailu ja vertailu. Ennemmin pitäisi rohkaista ja kannustaa toista. Tuntuu, että tässäkin suhteessa osaamme sössiä kaiken, koska ylenpalttinen "höösääminen" vaan ärsyttää. No retkemme osoittivat, että määränpää on tärkein, ei se 80 km poljettu matka eikä paarmainen ryteikkö veneelle vaan näissä tapauksissa lämpöinen mökki sekä soutaminen. "Thank God, ollaan perillä." Kuitenkin uskallan sanoa, että aika kultaa muistot. :)

Kesä on eletty täysin rinnoin rakkaan kanssa ja tuntuu kuin matto vedettäisiin alta, kun arki koittaa. Ei sen pitäisi olla näin.

Matka jatkuu määränpäätä kohti....

Iisakin kirkko

No niin. On nyt vierähtänyt jokunen kuukausi etten tänne ole mitään kirjoittanut. Niin se on, nyt on asiat todella huonosti tai todella hyvin. Sanotaan; molempia kiitos.

Koin kuukausi sitten taas mullistavia elämänmuutoksia ja taas sorkittiin arpia. Aikoinaan huonosti hoidettu suuvärkki sai kolauksen ja ollaan jotenkin taas lähtöpisteessä. Uusi posliini tulossa. Pitäisi vaan miettiä, että sitä ollaan hengissä, mutta... Olisihan mukavampaa, jos kropan kaikki elementit olisivat kunnossa. Ei paljon naurata koiran luiden mainos, jossa koirille ehdotellaan tekohampaita vitsillä. Mulle se on valitettavasti arkipäivää.

Kun on mieli maassa ja ui syvissä vesissä, niin ei tarvitse paljon mieltä horjauttaa. Siihen riittää ihmisten kohtelu sua kohtaan, ja tympeä kohtelu vaikuttaa välinpitämättömyydeltä, mutta se ei ole sitä. Ehkä sitten toisten epäonni on hyvä syy "iloita" ja itse nousee suosta. Älytöntä hyväksikäyttöä.

Menneen viikon aikana sitä ajatteli, että on valmis ottamaan askeleen elämässä, ei eteenpäin vaan taaksepäin. Se oli virhe, ja pisti ajattelemaan millainen kusipää mun kuoren alla asuu. Melkein menetin jotain tärkeetä ajattelemattomuuttani.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä oli ehkä tarpeellinen vaihe tämän hetkisessä elämässäni. Parhaat neljä päivää elämässäni ja kaikkein hörhöin lauantai on takana. Voiko tässä muuta toivoa.    

Mä en kestä

Oli pilvinen päivä ja Töyhtöhyyppä oli eronnut siipastaan. Ero riipaisi Hyypän sisintä, mutta oli jatkettava matkaa. Mistähän sitä löytyisi sellainen tyyppi, joka veisi jalat alta ja sydän pakahtuisi rakkaudesta.

Töyhtöhyyppä kirjoitti kirjeen siis nykyaikaisen kirjeen you know. Olisiko siellä jossain joku joka saa nauramaan, höpöttelemään ja jonka kassa voi tuntea onnen tunnetta.

Ei voi sanoa etteikö Hyyppä olisi tosissaan yrittänyt ja tuleekin mieleen ärsyttävä sanonta "hyvä yritys". Mutta ei, jotenkin ei vaan onkeen kukaan tarttunut. Sitten yhtäkkiä valo syttyi keväiseen tupaan, klik. Klikkausta Hyyppä ei vieläkään tajua, eikä ole oikein saanut Tiaiselta vastausta.

Ensitapaaminen oli hassu, ja pisti Hyypän päätä vaan enemmän sekaisin. Tiainen oli sitten tollainen, no millainen? Aika pieni lintu, joka piipitti ja antoi Hyypän pyörittää sirkusta. No todellisuudessa miltä kuulostaisi Hyypän kohdalta? hmm... täydelliseltä. ;)

Ei hyyppä osannut arvostaa, että sai rettelöidä miten tahtoo, vaan jotakin puuttui. Erinäisien ahdistuksien kanssa painiskelu ja niistä kertominen auttoivat Hyyppää myös ymmärtämään Tiaista. Hyyppä antoi myös Tiaiselle tilaa ratkoa ongelmiaan.

Koitti päivä, jolloin Hyyppä ajatteli, että asioista pitää puhua kunnolla Tiaisen kanssa. No puhuiko Hyyppä? Ei, koska se ilta ei sanoja tarvinnut. Isenäisyyspäivän vastaanotto oli aivan huikea romanttinen tv-ohjelma pläjäys.

Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, miten Tiainen muuttui Hyypän silmissä ja aikamoista Titanic meininkiä oli havaittavissa (niin sisäpiirijuttu, että turha ymmärtää).

Hyyppä on kyllä saakelin toivoton tapaus, joka tuulee kuin tuuliviiri, mutta se tuulee sinne missä sen murunen on.

Ikävä

Ikävöintiä on erilaista. Sitä ikävöi jotain, mitä ei tietenkään sillä hetkellä ole saatavissa. Onko se pelkkä tunne, jota ikävöi vai onko se tietty tyyppi jota ikävöi.

Mieli

Aivan huikeeta kerrankin kirjoittaa tässä mielentilassa. Oikeastaan mielellä ei ole tilaa, se on mielivaltainen. Yhteisö, jossa olet hiljaa, loppuillasta no niin... Tuli vaan mieleen, että olet tottunut joidenkin silmissä olemaan sellainen, niin olet sellainen. Mitään ei kyseenalaisteta. Mutta haluatko olla niiden silmissä sellainen, mitä kuvittelet heidän ajattelevan. Taas ollaan isojen asioiden äärellä, mutta mulla on hyvä, lämmin ja rauhallinen olo. Kaikkeen on selitys, mutta ihan kaikkea ei pysty selittämään. Hilpeetä viikkoa. 

Älä polta kynttilää molemmista päistä

Niin, tiedättekö? Siinä on sytytyslanka.

Rakkautta voisi symboloida kynttilän avulla. Niin, löydä ensimmäiseksi oikea pää. Kun oikea pää on löydetty se pitäisi sytyttää. Tietenkään se ei heti syty ja liian innokkaana polttaa helposti näppinsä. Tulee hetkiä, jolloin liekki sammuu ja liekki täytyy sytyttää uudelleen. Mutta liekin roihuamiseen voi riittää pieni kipinä, joka on jäänyt kytemään.