Päivänsäde ja menninkäinen

Olen ollut ihan hiljaa, hiirenhiljaa. Noin kuukausi sitten säde paistoi menninkäiselle, ja siitä lähtien mennikäinen on toivonut lisää näitä säteitä. No säteitä tuli lisää roppakaupalla, ja menninkäistä oikein kuumotti. Onneksi menninkäisen pesä oli sen verran kylmä, että säteiden lisääntyminen oli erittäin suotavaa ja onneksi menninkäinen ei lähtenyt heti ensimmäisen säteen perään. Korpimetsän kannon alla ollaan tosiaan asuttu kuukausi, ja toivottavasti lämpö ei häviä. :)

Näin jouluna menninkäinen on kylmissään, mutta onneksi Iljushka helpottaa, jos ei muuta niin ainakin mieltä. Juu ei paljon säteitä tällä hetkellä heru, kun vettä sataa kuin aisaa, mutta tarviiko niitä edes saada lisää.

Kärpäsiä

Sanahelinää

En nyt oikein ymmärrä mistään mitään. Yhtenä iltana sitä vaalitaan rakkautta, kerrotaan menneistä ja pohditaan tulevaisuutta. Niinpä, hippasen hätiköityä toimintaa. Mutta kun pitäisi lähteä reissuun, tyyppi ei ilmaannu paikalle, ei vastaa puheiluihin eikä viesteihin. Tais taas homot pelastaa munt...

Siinä samassa huomasin arvostavani erästä tyyppiä hyvin paljon. Ehkä me ollaan molemmat Pelle Pelottomia ja sellaisen meikäläinen tarvitsee. Tai no ainakin sellaisen tyypin, joka ei meikäläistä pelkää.

Koristele mielesi mukaan

Enpä ole korkannut tämän vuotista Vain elämää-sarjaa. Tänään se sitten tuli korkattua, Ismo Alangon päivällä. Ei pöllömpää, vaikka kuvittelin tämän vuoden olevan ihan paska.

Mielenkiintoinen pohdinta Alangolta: "Koris on semmonen laji, et siinähän näkee heti minkälainen ihmisen persoona on. Se, että millä tavalla me syötellään. Se, millä tavalla otetaan toisia joukkuepelaajia huomioon. Se, miten paljon otetaan omia ratkaisuja ja miten ihminen käyttäytyy kentällä."

Onhan se näinkin. Mietin juuri omia joukkuekavereitani ja ehkä tähän voisi lisätä pelaajien kunnianhimoisuus, omiin taitoihin luottaminen, hyvä itsetuntemus, hermojen kestävyys etc. Ei ny koriskaan tuo esiin kaikkia tyyppien ominaisuuksia ja tämä voi olla kaukaa haettua. Miettikkää ny am.jalkapalloa, se vasta tuokin persoonan esille. Heh, niin just.

Ja oli tuossa jaksossa ihan kiva kipalekin, Luotsivene. Toi mieleen ajatuksia, laivalla karaokea, katseen vaihtamista,  vähän pidempää tuijottamista, ja... Yhtäkkiä kaikki katoaa, laiva satamassa ja enää tyyppiä ei nää. Jotenkin muistin tyypin jostain, et ehkä me vielä joskus tavataan. ;)

Kissojen ristiäiset

Eilen meikäläinen oivalsi jotain. Miten sen nyt sanois, mutta tuli kauhean hyvä fiilis. Ehkä se oli sen mietintämyssyn ansiota.

Myssy oli syvälle upotettu päähän, ja kyllä sieltä pulppusi ajatuksia. Elämä on oikeesti mennyt sillai kuin pitikin. Toiset löytävät toisensa, ja hyvä niin. Toiset hankkivat itselleen "lapsen", ja sekin oikeesti hienoo. Oikeesti mulla on ympärillä hieno maailma, ja töissä pohdin asiaa, siitä voisi tulla hienompikin.

Elän hyvin paljon tunteella, vaikkei sitä joku tajuisikaan. Päällimmäisenä meikäläistä harmittaa tällä hetkellä ilmapiiri. Ilma on muodostunut paksuksi massaksi, josta voisi veitsellä halkaista jokaiselle oman palansa.

Viime viikolla räjähdin ilmapiirin pahentajalle, ja tää viikko ollaan menty rauhallisissa merkeissä. Pyysi mua jopa viettämään pikkujouluja hänen kanssaan. Niin, ja mä hyväsydäminen paska suostuin. Spekuloin itseäni kaksinaamaiseksi paskaksi, koska ihmeellisesti meikäläisellä on näin joulun alla rientoja, ja seura sisältää enempi ja vähempi tuttuja, saatikka ystäviä.

Mutta joo, onko tämä mielestäni jippii elämää, että meikäläistä riepotellaan kuin räsynukkea. Sit kuitenkin, tiedän, puukkoa tulee niskaan tai päähän. Sen vuoksi, se suurin päätös, on tehtävä itse. Mitäpä muuta voi tapahtua kuin tutustua uusiin tyyppeihin. ;)

Mietintämyssy

Erilaiset lähiaikojen tapahtumat pistivät pään syyniin. On hieman vaivaannuttavaa huomata, että toinen ei ole oikein sinut asian kanssa, mutta esittää asian olevan fine. Käytös vaan paljastaa, että jotain hämärää on menossa.

Niin, eivät kaikki vaan sopeudu kaikkeen vain sormia napsuttamalla. On väärin näyttää, että on sopeutunut johonkin, mutta on myös väärin luulla, että kaikki sopeutuu.

Ja kaiken lisäksi mielessäni on uni. Hyvinkin hämmentävä, hui.

Samassa veneessä

Lähes tarkalleen viisi vuotta sitten astuin lafkaan, johon sitten jumiuduin vaikeiden vuosien jälkeen. Kynsin ja hampain sai taistella työtunneista, ja pari kertaa tuli kovisteltua työnjohtoakin. Firmamme mainostaa yli kaiken yhdessä tekemistä ja samassa  veneessä ollaan- periaatetta. Mukamas.

Yks työntekijämme vaati koko työyhteisön tukea, koska oli rikkonut lakeja, saanut varoituksen. Rangaistus oli hänen mielestään liian kova, huomautus olisi riittänyt. Ok, olen asiasta samaa mieltä, mutta se marttyyriasenne, jonka hän tapauksesta kehitti, oli musta liikaa. "On se jännä nähdä, miten meidän firman mottoa käytetään. Onko sittenkään kukaan moton takana?", hän sanoi.

Voin kertoa. Motto on oikeastaan surkuhupaisa vitsi, ja se ei firmassa toteudu. Ja kaiken huippu tässä on se, että kyllä sen työntekijät tietävät. Kun kerrankin kovaääniselle tyypille tapahtuu jotain, niin eikö kaikkien pitäisi olla hänen takana ja kirjoittaa nimilistaan nimensä puolustaen tyyppiä.

Ristiriitaisin fiiliksin kirjoitin nimeni listaan, koska tyyppi uhkaili sivulauseessa, että jos jollekin tulee vastaanvanlainen tilanne, niin en varmana auta häntä. Siis listaan voi kirjoittaa nimettömänä, mutta se ei säily nimettömänä, koska vastustajat otetaan selville.

Vituttaa tää asia, koska mä olen oppinut puolustamaan itseäni näinä viiden vuoden aikana ja oppinut siihen, ettei APUJA heru, niin miten tällainen 20-vuotta talossa ollut ei ole huomannut sitä. Tai ei tiedä minkälaisia lakeja pitää noudattaa.

Sekin vielä, että tällä hetkellä mun pitäisi ymmärtää sellaisia tyyppejä, jotka ovat olleet talossa vuoden eikä niitä vakinaisteta kun munt vakinaistetaan. Meidät niinku tasapäistettäis ja multa pitäisi herua noille empatiaa. Arvatkaapa mitä mun mielessä liikkuu. Meikäläinen aloitti lafkassa sillee, ettei joka päivä ollut töitä. Nyt muutama junnu on tullut suoraan koulun penkiltä, eikä ne ole olleet yhtään päivää työttömänä.

Niin, ajattelen itseäni, kaikkihan me. Mutta ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta.