maanantai 28. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen erä

Nyökkäys ja käden heilautus, ja loppuaika vilkuilua. Huh, mikä elektrinen voima. ZZZINNNNGGG...

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kellä onni on se onnen kätkeköön

No en nyt tiedä elänkö onneni kukkuloilla, mutta kun on saamarinmoinen ilme aina päällä. Piti sitten möläyttää ystävälle, että: "Mitens menee? Eipä olla nähty pitkään aikaan." Se PRKL iloinen virne kasvoilla.  No vastaus oli: "Kyllä mulla menee ihan ok, mutta toisilla ei." Sitten taas multa jotain typerää ILOISTA tokaisua, mutta onneksi lopetin ajoissa.

Sitten kun muut korvaparit olivat poissa, tää kertoi mulle pysähdyttävän jutun. V*ttu. Siinä me molemmat sitten paruttiin noin puolituntia. Tästä on puolitoista viikkoa aikaa, ja nyt huomasin henkilön olevan sairaslomalla. ***** ******* ********* ********* *********. <painokelvotonta settiä.

Olin kyllä iloinen, että hän kertoi asiasta tälle s..tanan Hangon keksille. Nyt sitten tietää ja osaa olla hillitty henkilön seurassa.

Niin, jos siitä jotain kuulisi ja sitä näkisi. V*ttu.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Jaws

Miten tämmöinen tulikaan mieleeni, mutta idoleita seurataan ja jotkut ihannoivat niitä niin, että haluavat olla heidän kaltaisiaan. Niin, jaws, takavuosien pelottava suosikki. Tämän reitin on nyt pakosti joutunut kulkemaan. Huhhuijaa, mikä sattuma!

Eli rautaa taas lisää suuhun. Poski on nyt sellainen tennispallo, mutta ei se mitään. Pallo kuin pallo. Kohta kaikki pallot onkin käyty läpi (keilapallo, koripallo, lentopallo). Ja sitten älä alistu! kampanjaan vedoten, meikäläinen ei saanut sairaslomaa. Lääkäri vain sanoi: mä luulen ettet tarvitse. Mistäs sekin sitten voi tietää kuka mä olen? Olisinkohan mä saanut, jos olisin ilmoittanut olevani homoseksuaali. No menipäs saivarteluksi, mutta tästä näkee sen miten v*tun IHANA KAMPANJA TOI ON.

Juu, ihan hiljaa...v*tun kova särky tulee sopivasti illaksi. Antibiootteja...nam.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Älä alistu!

Siis mä en enää jaksa. Ei hätää, ei esineitä lähettyvillä ja heittoasento ei ole valmiina. Pitkästä aikaa oikein hyvä päivä. No ehkä johtuen siitä, että kun ei näe, puhu jne. niin kaikki on hyvin. Oikeastaan loistavasti.

Tai no, toi eka lause viittasi homokampanjaan. Mielipiteeni siitä varmaan jotkut tietävät, joten sanotaanko nyt näin, että voi v*ttu. Piste.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Se ei olekaan niin


Sitä vaan menee nukkumaan, pistää sen suuremmin miettimättä platan masiinaan ja luurit korville. No pitikö tämänkin osuta ja upota. Ei sen pitänyt, mutta no can do. V****.

Onneksi "piristävään" viikonloppuun toi oman sävynsä eräs biisi. En voinut olla nauramatta. Ei biisissä sinänsä mitään naurettavaa ole, mutta MISSÄ ON F**kin'.

No äskeisestä sitä ei tarvinnut etsiä, mutta kuka nyt sellaista shittiä tähän laittaa, joka kuulostaa aivan järkyttävältä. No ensimmäinen kerta nauratti, toivottavasti toista kertaa ei tulekaan SILLÄ versiolla, jonka kuulin.

Mutta viikonlopun ensimmäiset naurut ja myös viimeiset. Öitä.


torstai 17. maaliskuuta 2011

Hyvät hermot

Juu, ei ole kirjoitusvirhe (eli hemmot), vaan tämän oli tarkoitus pönkittää meikäläisen egoa. Enhän mä koskaan suutu...en IKINÄ. Jaa, uskokaa tai älkää, mutta nyt on sellainen ....tuksen maksimointipäivä, joten GREAT!

Meikäläinen oli tyytyväinen itseensä pelissä, kun kakara päätti kostaa kaatumisensa (mikä oli taas kakaran omaa syytä. ..ttu minkäs sille voi, jos on ...tanan huono tasapaino, ja ei osaa juosta suoraan.  Kompastuu omiin jalkoihinsa ja henkinen kantti täyttä shittiä, niin. ..ttu. Mikä Drama Queen). Moukkamainen kosto, joten siihen piti vastata hammasta purren olla noteeraamatta tapahtumaa ollenkaan ja pistää ILMAISET vaparit sukkaan. Ja näin kävi. ..ttu miten kova mä oon!

Ja ihmettelinkin, miten JOKU voi saada sellaisen raivarin, että känny lentää päin seinää.

No, eipä tarvii sitäkään enää miettiä.

Hyvä SAMSUNG!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Tosi Paha Soppa

No kuka käski tätä maistaa? Mutta niin, aikansa kutakin, kuten meikäläisen TPS fanitus. Se loppui lähes kuin seinään vuonna 1995, kun sieltä lähtivät tietyt pelurit Pohjois-Amerikkaan. Se vain hiipui, hiipui ja hiipui, ja lopulta se meni tähän pisteeseen, että pelien parasta antia ovat kissat. What?

Mutta täytyy antaa tepsille tunnustusta. Seura tajusi, miten joka vuosi voi juhlia. Kun pelit alkoivat mennä päin mäntyä ja mestaruuden uusiminen näytti kauden edetessä mahdottomalta tehtävältä, niin helpointahan silloin on jäädä jumboksi. Tai niin, ei lähellekään jumboksi, vaan...

Taistelu voitettu...no onnee sit vaan...WHO CARES?

Kiitos Sopan keittäjälle, että tuli sitten tätäkin hämmennettyä. Voi kevät!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Jäiks

Pieni ele, suuri merkitys.

...ja pikkuhiljaa eleet suurenevat, merkitykset kasvavat.

...sitten vain odotellaan, odotellaan ja odotellaan.

...se vaan pitää iskostaa päähäni.

...ihmeitä tapahtuu.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

No news is good news

Voi v*ttu. 
Sitä se on kun ei osaa
kaivata,
huolestua,
pelätä.
Asiat rullaa, elämä hymyilee...

Sitten viesti, klup...Niin siinä oli: kaikki on ok. Mitä helvettiä! Miksei olisi? No nyt mä sitten
kaipaan,
huolestun,
ja pelkään :(

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Perhe

No siihen kuuluvat vanhemmat, sisarukset, lemmikkieläimet ja ... mutta kuinka kauan? Milloin tätä yhteisöä ei enää kutsuta perheeksi? Silloin kun muuttaa kotoa pois, vai silloin kun on konkreettisesti "oma" perhe. Ja mitä nyt sekin sitten tarkoittaa? Pitääkö olla puoliso ja lapsia, jotta voi sanoa, että on perhe? Eikö villakoirat riitä? Ja sana perheellinen...hohhoijaa, siis mullahan sitä ei varmaan sitten ole. Tuli noi koiratkin sitten poistettua mun elämästäni ainakin vähäksi aikaa.

Vaikka perhekäsitys muuttuu elämän aikana, niin kyllä se ehtii syvästi vaikuttamaan ihmiseen. Siis se todellinen minä tulee esiin myöhemmin ja kyseenalaistaminen alkaa. Ei sitä nuorempana tee ja vanhempienhan tehtävänä onkin kasvattaa meistä mallikelpoisia kansalaisia.

En valita, minut on hyvin kasvatettu ja parempaa lapsuutta en olisi voinut saada. Mutta eräät asiat, kuten perheeni asenteet olisivat voineet olla suvaitsevampia. Niin se oli ajan henki....se oli...nimenomaan oli...mutta nyt sen huomaan, että se on vieläkin. Mutta onhan se ymmärrettävää, koska olen elänyt sitä aikaa, jolloin vanhempani ovat olleet aikuisia. Heidän piintyneet tapansa ja mielipiteet ovat niin voimakkaita, joita he eivät pysty muuttamaan. En tiedä ovatko he edes yrittäneet ja tiedostaneet sitä, että olisi muutoksen aika. Maailma muuttuu...

Aika jännä, maailma muuttuu, mutta mielestäni en itse ole muuttunut alkuperäisestä minästäni. Alla on kytenyt kauan ja nyt se on sitten päässyt valloilleen, todellinen minä. Siinä kesti kauan, valitettavasti liian kauan. Sen aiheutti väärä seura, ajan henki ja tietenkin PERHE.

Tällä hetkellä seuraan mahtuu jos jonkinmoista onnen onkijaa, mutta se ero lapsuuden aikaiseen seuraan on, että nyt valikoin sen itse...tai ainakin yritän. Mutta se on ainakin selvää, että mun päätä ei enää pysty sekoittamaan kaikenlaisella hölynpölyllä...siis asenteiden osalta. Olin niiden vanki ja olisin varmaan edelleen ellei elämääni olisi tullut uusia ulottuvuuksia.

Siis kohti suvaitsevampaa maailmaa...tai paremminkin yhdenvertaista.

Perhe on pahin, niin sanotaan ja se on TODELLAKIN totta.