No siihen kuuluvat vanhemmat, sisarukset, lemmikkieläimet ja ... mutta kuinka kauan? Milloin tätä yhteisöä ei enää kutsuta perheeksi? Silloin kun muuttaa kotoa pois, vai silloin kun on konkreettisesti "oma" perhe. Ja mitä nyt sekin sitten tarkoittaa? Pitääkö olla puoliso ja lapsia, jotta voi sanoa, että on perhe? Eikö villakoirat riitä? Ja sana perheellinen...hohhoijaa, siis mullahan sitä ei varmaan sitten ole. Tuli noi koiratkin sitten poistettua mun elämästäni ainakin vähäksi aikaa.
Vaikka perhekäsitys muuttuu elämän aikana, niin kyllä se ehtii syvästi vaikuttamaan ihmiseen. Siis se todellinen minä tulee esiin myöhemmin ja kyseenalaistaminen alkaa. Ei sitä nuorempana tee ja vanhempienhan tehtävänä onkin kasvattaa meistä mallikelpoisia kansalaisia.
En valita, minut on hyvin kasvatettu ja parempaa lapsuutta en olisi voinut saada. Mutta eräät asiat, kuten perheeni asenteet olisivat voineet olla suvaitsevampia. Niin se oli ajan henki....se oli...nimenomaan oli...mutta nyt sen huomaan, että se on vieläkin. Mutta onhan se ymmärrettävää, koska olen elänyt sitä aikaa, jolloin vanhempani ovat olleet aikuisia. Heidän piintyneet tapansa ja mielipiteet ovat niin voimakkaita, joita he eivät pysty muuttamaan. En tiedä ovatko he edes yrittäneet ja tiedostaneet sitä, että olisi muutoksen aika. Maailma muuttuu...
Aika jännä, maailma muuttuu, mutta mielestäni en itse ole muuttunut alkuperäisestä minästäni. Alla on kytenyt kauan ja nyt se on sitten päässyt valloilleen, todellinen minä. Siinä kesti kauan, valitettavasti liian kauan. Sen aiheutti väärä seura, ajan henki ja tietenkin PERHE.
Tällä hetkellä seuraan mahtuu jos jonkinmoista onnen onkijaa, mutta se ero lapsuuden aikaiseen seuraan on, että nyt valikoin sen itse...tai ainakin yritän. Mutta se on ainakin selvää, että mun päätä ei enää pysty sekoittamaan kaikenlaisella hölynpölyllä...siis asenteiden osalta. Olin niiden vanki ja olisin varmaan edelleen ellei elämääni olisi tullut uusia ulottuvuuksia.
Siis kohti suvaitsevampaa maailmaa...tai paremminkin yhdenvertaista.
Perhe on pahin, niin sanotaan ja se on TODELLAKIN totta.
Nimim. oman osansa sen lapsuudenperheen kanssa sittemmin vääntänyt ja edelleen...: Yksityiskohdista tietämättä ja niihin puuttumatta - muista samalla kuitenkin, että olet kasvanut - ja saanut kasvaa sellaisessa ympäristössä ja ilmapiirissä että sulle on kehittynyt ne omat aivot, oma sydän ja oma mieli joita nyt pystyt sitten käyttämään niin kuin itse haluat. "Tää ...tun Joudatyyppi vaan joka ei jaksa kirjautua sisään"
VastaaPoistaNo huh ;). Kaunis viserrys. Voi **ttu, onks tuol yläkerras taas joku putkiremontti? No ei tippa tapa ja niin edelleen...
VastaaPoista