Totuus

Tunnustus

ÄÄÄ... Mitä tämä nyt kertoo? Ei huolta, ei mitään henkeä salpaavaa.

Sitä kun on teitä tässä tallustellut, niin on huomannut, miten erilaisten tyyppien kanssa vaan synkkaa. Tarkemmin ajatellen, miten tyypit ovat tupsahtaneet elämääni, on ollut sattumaa. Alku on ollut niin saakutin hankalaa. Niin ilmankos nämä uudet tyypit pähkäilee ja fundeeraa, minkälainen meikäläinen on. Mutta hei, lupaan että pikku hiljaa hyvää tulee.

Mitä se sitten vaatii, että ihmisiä voi kutsua tyypeiksi/frendeiksi? No se on se loputon tarinan kerronta, ja kylläkyllä se on molemminpuolista. Sitä tietää toisten lapsista, puolisoista, lemmikkieläimistä, harrastuksista, unista ym. kaiken mahdollisen, joten on helppo jatkaa siitä mihin jäätiin. Väkisinkin ihmisestä muodostuu sulle tyyppi.

Pelottavaa on se kun tyypit alkavat jo ajattelemaan samalla tavalla, ja siihen ei tarvita sanoja, ilmeet ja eleet kertovat oleellisen.

Yks frendini kertoi inhoavansa Mariskaa. No mepä saimme siitä loistotuuman toisen frendini kanssa, että sille on pakko ostaa joululahjaksi Mariskan levy. Ja annamme sen vielä hänen miehelleen, koska heidän perheessä kuski päättää radiokanavan. Eli Mariskan levy vaan soimaan ja frendi tykkää. :)

Joojoo, tosi reilua. Mä nään jo silmieni edessä tyypin iloisen ilmeen, "prkleen kaksikko!". Mutta näillä mennään, it's hjuumor.

Mutta kai se nyt on tottunut "kaksikon" tempauksiin. Olemme soveltaneet sanontaa: "Kaveri on sellainen jonka seurassa kehtaa röyhtäistä, mutta tosi ystävä on sellainen jonka seurassa kehtaa pieraista!." No okeiokei, muutamat ovat röyhtäisseet, mutta tohon jälkimmäiseen moukkamaisuuteen emme ole ryhtyneet. Röyhtäilykin on mielestäni moukkamaista, joten olemme ottaneet sovelluksemme käyttöön: Kysy, kysy, kysy, tyhmiäkin saa kysyä. Ja ei oo pelkoo ettei olisi kysytty. Se on siinä loistavaa, että nolotuksen tunnetta ei tule asiaa kysyttäessä vaikka ehkä pitäisi. No ainakin makeat naurut saamme aikaiseksi jos ei muuta.

Pikkusormi

Sä annoit pikkusormen, se vei koko käden. Eilen pohdittu tai oikeastaan todettu asia. Miksi pienen pieni ele, toiminta, apu, ystävällisyys jne. ei auta, vaan sitten on naimisissa moninaisten asioiden kanssa.

Herätkää ihmiset. Autettu on, kiitosta on kyllä saatu, mutta johonkin meikäläisen anteliaisuuskin loppuu.

Testi

Haluatteko kuulla mitä teimme kaverini kanssa eilen illalla? Imettiin munaa. Nonni joo, tuli sitten kerrottua vaikka ettette varmaan halunnetkaan. Se me tiedettiin, että meillä oli suunnitteilla sama iltapuhde ja tänään sitten oli tarkoitus kerätä tulokset. No teitkö sen ja onnistuitko siinä? Kumpikaan meistä ei onnistunut, mutta tutkimukset jatkuvat... Mietittiin mahtaisko munan kovuus vaikuttaa, entä reiän koko? Munan kuumuus ja jäähdytys on varmaan myös otettava huomioon.

No siis, tässä on nyt esimerkki meidän munaleikeistämme:

Ajatuksia

Tuli tässä mietittyä pelin jälkeen, miten itsestään selvyyksiä ei tule ajateltua. Sitä haluaa vain koko ajan lisää jännitteitä peliin, ja yrittää selvittää muiden ajatusmaailmaa. Välillä yllättyy, välillä pettyy toisten edesottamuksiin ja reagointiin. Miksi hehkua uusilla yllättävillä ihmisten piirteillä kun vanhatkin piirteet ihmisissä kelpaisi?

Siis mitä mä nyt yritän selittää? Ajattelin lähteä koriskauteeni sillä periaatteella, että yhden kriteerin on täytyttävä, jotta pistäisin taas koristossut jalkaani. No kriteerin täyttäminen ei tietyistä syistä ollutkaan helppo nakki, mutta se täyttyi. Mikä sitten mättää?

Ei oikeastaan yhtään mikään. Kriteeristä on tullut sellainen tukiranka, joka välillä kyllä floppaa, mutta ottaa syötön jos jonkinmoisen kiinni. Se on sitten syöttäjän vika, jos syöttö ei tuu perille. Eikö olekin aika tylsää? Vitsivitsi.

Nämä yllätykset ovatkin sitten asia erikseen, kun ei vielä tunne kauhean hyvin näiden tyyppien aivoituksia, ja periaatteessa syöttö on aina riski ja tapahtuu näin myös käytännössäkin. Mutta se onkin sitten yhtä riemua kun tiimipeli näiden kokelaiden kanssa onnistuu.

Sitäkin olen miettinyt, voiko toinen pelaaja tehdä toisesta paremman? Voi toki, mutta joidenkin kanssa ei vain natsaa ajatusmaailmat yhteen. Joskus mulle on sanottu, että saan esiin jonkun pelaajan parhaat puolet. No niinniin, pelasin tollaisten kymmenvuotiaiden kanssa, että oliko tämä nyt kauhean mairittelevaa, että mulla oisi jotenkin parempi pelinlukutaito. Nykyään tai oikeastaan en ole koskaan ajatellut näin. Eikä toisaalta se olekaan niin. Parhain pelinlukutaito on niillä pelaajilla, jotka ottavat syöttöni kiinni ja tekevät korin. He tekevät minusta paremman pelaajan ja saavat näyttämään suoritukseni hyviltä.

Hienossa tiimissä, jossa tällä hetkellä hengailen, saa jokainen ilonhetkiä omassa roolissaan. Ja hyvässä tiimissä kun roolit hitsautuu hyvin yhteen, tulee myös itsestään selvyyksiä. Se ei ole nyt huono asia, ja niidenkin tyyppien on muistettava kuinka korvaamattomia he ovat tiimille, vaikka kukaan sitä ei nyt varsinaisesti heille kerro.

Kehuin työpaikallakin edellistä vuoroa hyvin tehdystä työstä. Kuinka ollakaan he ottivat sen vittuiluna. Kuinkas muuten?

Kiitos ny kaikille kaikesta kaikkialle kaalimaan kakaralta :) 

Ja Jonne Aaron laulaa aikast riipaisevan kappaleen kaikille kaikkialle ♥

Hymy

Vaikka aurinko ei paistaisikaan,
paistakoon sydämemme aurinko,
säteilköön se meidän silmistämme.
Ilahduttakaamme toistemme päivää
ystävällisellä hymyllä,
rakastavalla olemassaololla,
sillä se kaunistaa päivämme
paremmin kuin ylellisyystuotteet yhteensä.
Ja ihmeellisintä on että,
ystävällisyys ja rakkaus,
eivät maksa mitään,
kohteliaisuuteen ja huomaavaisuuteen
meillä on aina varaa.
Sydämen kauneudessa
on katoamaton rikkautemme.
 
- Taavi Kassila