sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ajatuksia

Tuli tässä mietittyä pelin jälkeen, miten itsestään selvyyksiä ei tule ajateltua. Sitä haluaa vain koko ajan lisää jännitteitä peliin, ja yrittää selvittää muiden ajatusmaailmaa. Välillä yllättyy, välillä pettyy toisten edesottamuksiin ja reagointiin. Miksi hehkua uusilla yllättävillä ihmisten piirteillä kun vanhatkin piirteet ihmisissä kelpaisi?

Siis mitä mä nyt yritän selittää? Ajattelin lähteä koriskauteeni sillä periaatteella, että yhden kriteerin on täytyttävä, jotta pistäisin taas koristossut jalkaani. No kriteerin täyttäminen ei tietyistä syistä ollutkaan helppo nakki, mutta se täyttyi. Mikä sitten mättää?

Ei oikeastaan yhtään mikään. Kriteeristä on tullut sellainen tukiranka, joka välillä kyllä floppaa, mutta ottaa syötön jos jonkinmoisen kiinni. Se on sitten syöttäjän vika, jos syöttö ei tuu perille. Eikö olekin aika tylsää? Vitsivitsi.

Nämä yllätykset ovatkin sitten asia erikseen, kun ei vielä tunne kauhean hyvin näiden tyyppien aivoituksia, ja periaatteessa syöttö on aina riski ja tapahtuu näin myös käytännössäkin. Mutta se onkin sitten yhtä riemua kun tiimipeli näiden kokelaiden kanssa onnistuu.

Sitäkin olen miettinyt, voiko toinen pelaaja tehdä toisesta paremman? Voi toki, mutta joidenkin kanssa ei vain natsaa ajatusmaailmat yhteen. Joskus mulle on sanottu, että saan esiin jonkun pelaajan parhaat puolet. No niinniin, pelasin tollaisten kymmenvuotiaiden kanssa, että oliko tämä nyt kauhean mairittelevaa, että mulla oisi jotenkin parempi pelinlukutaito. Nykyään tai oikeastaan en ole koskaan ajatellut näin. Eikä toisaalta se olekaan niin. Parhain pelinlukutaito on niillä pelaajilla, jotka ottavat syöttöni kiinni ja tekevät korin. He tekevät minusta paremman pelaajan ja saavat näyttämään suoritukseni hyviltä.

Hienossa tiimissä, jossa tällä hetkellä hengailen, saa jokainen ilonhetkiä omassa roolissaan. Ja hyvässä tiimissä kun roolit hitsautuu hyvin yhteen, tulee myös itsestään selvyyksiä. Se ei ole nyt huono asia, ja niidenkin tyyppien on muistettava kuinka korvaamattomia he ovat tiimille, vaikka kukaan sitä ei nyt varsinaisesti heille kerro.

Kehuin työpaikallakin edellistä vuoroa hyvin tehdystä työstä. Kuinka ollakaan he ottivat sen vittuiluna. Kuinkas muuten?

Kiitos ny kaikille kaikesta kaikkialle kaalimaan kakaralta :) 

Ja Jonne Aaron laulaa aikast riipaisevan kappaleen kaikille kaikkialle ♥

2 kommenttia:

  1. Jestas...kai siinä vastaanottajassakin joskus vikaa on. Paitsi jos sipseistä on kyse.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, ilmankos syötöt jäi kiinni näppeihin, kun oli käytössä sipseillä kuorrutettu pallo.

    VastaaPoista