Kun tällaista tapahtuu, voi vain ihmetellä, mitä henkilön päässä liikkuu? Henkilöä ei paljon hetkauta, että ihmishenkiä menetetään, kunhan räjähdys saa näyttävyyttä. Herää kysymys, liikeneekö henkilöltä yhtään empatiaa? Helppoa olisi vastata ei. Niin, itsemurhahan ei näy muissa kuin tilastoissa, ja jäisi ainoastaan omaisten murheeksi. Tässäkään tapauksessa ei tekijällä olisi empaattisuutta, vaan antaisi toisten kärsiä. Toista tietty on sellainen tapaus, jossa tekijä on sulkenut välinsä läheisiinsä, erakoitunut tietoisesti ja valinnut terroristijärjestön leivän. Järjestö on hänen työnsä, elämäntapansa, jonka eteen on valmis tekemään kaikkensa. Ja kaikkein tunteettomimman tekee tekijästä se seikka, että tekijä itse jää henkiin. Seuraa ihaillen "saavutuksiaan". Oikeastaan on ihan järjetöntä spekuloida koko asiaa, by the way, tiedättekö, että eilen Saudi-Arabiassa kuoli yli 50 ihmistä autopommeihin?
Ei saisi verrata, mutta miksi tämä sitten koskettaa meitä länsimaalaisia enemmän kuin Saudi-Arabian tapahtuma? No Yhdysvallat on tietynlainen länsimaalainen valtio. Se on vieläpä niin iso mahti, että kuka sitä kutittaa, niin varmana saa turpaan ja vieläpä kohtalokkain seurauksin. Ja sitten vielä tämä asetelma, että Saudi-Arabiassa on koko ajan sotatila päällä, Bostonin pommit tulivat kuin salamat kirkkaalta taivaalta ja vieläpä urheilutapahtumassa. Juuri tämä urheilutapahtumassa tapahtuva räjähdys pysähdyttää. Meikäläisenkin tuleva juoksutapahtuma (hippasen pienimuotoisempi) askarruttaa. Koskaan ei voi tietää, milloin räjähtää? Massatapahtumia on mahdotonta suojella sataprosenttisesti. No ehkä tällaista ei nyt Suomessa tapahdu, ne kuuluisat viimeiset sanat. Mikä se Jokela oli, Myyrmanni, Kauhajoki? Todellakin sitä toivoo, että tällaista ei ihannoitaisi, mutta varmasti sellainenkin porukka löytyy. :(
Jepjep, suvituttaa ihan vietävästi. Renkaatkin ovat tällä hetkellä suviset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti