Oppitunti

Tuleeko kenellekään mieleen, mitä on oppinut koulun oppitunneilta? Onhan se selvää, että oppimaansa käyttää hyväksi, mutta sitten kun tulee tiedostamatta sellaista tekstiä, jota itsekin ihmettelee jälkeenpäin.

Pidin töissä ruotsin kielen oppitunnin, ja sanoin, et annatko tuon kulspetspennan? Häh, oli vastaus. No se vieressä oleva kuulakärkikynä. Herregud, jos noi eivät nyt tota tiedä! Seuraavana päivänä puhuin koko ajan ruotsia. Sanavarasto oli ihan huippuluokkaa: länge sen sist, i morgon bitti, dagen utan smör. Sanat eivät nyt mitenkään liittyneet sanomaani ja puolen tunnin jälkeen munt käskettiin lopettamaan. Ja må du leva!

Seuraavana päivänä oli viron ja enkun vuoro: kuidas käsi käib, it's not my a cup of tea, cool as cucumber. Eiks mulla ookin aivan huikea sanavarasto, ja mä teen mun työkavereista todella fiksuja. Eivät muuten ollut kuullutkaan noita tokaisuja.

Ja jottei tää oppitunti menisi ihan kielien käyttämiseksi, niin meikäläinen "korjasi" yhden koneenkin. Koneessa on joku anturi, joka tunnistaa hihnojen kireyden väärin. Anturi pitäisi korjata, mutta ennen sitä on vaan kuittailu hiiren napista. Mä en jaksanut sitä ainaista painamista, joten laitoin teipin napin päälle. Ei ainakaan meidän aikana kone räjähtänyt, seuraavasta vuorosta en tiedä. Sanoin kyllä, että ottakaa teippi pois. Mutta he eivät totelleet, vaan sanoivat luottavansa insinööriin. Pikemminkin ei insinööri taidoista ollut hyötyä vaan mäkkaivermaisuudesta. Joojoo, huom! kriitikot. Opetelkaa lukemaan meitsin tekstei ja tossa äsken ei ollut kilotuvihe.

Sanavarasto täyttyy tiuhaa tahtia. Uusia juttuja ovat spagettimalja ja kotari, viime aikaiset kiinnostuksen kohteet ja kai koko kesä tulee vietettyä näiden lajien parissa, missä näitä viljellään. Seuraavan biisinkin osaan melkein ulkoa (tarhassa opittu).

Ja tääkin on hyvin tarpeellinen biisi varsinkin silloin, kun Peltorista ovat patterit loppu. Pakko keksii jotain höpöteltävää tai laulettavaa, jottei työkamuille tule tietty virne naamalle, ja kysyvät, mikä mulla on? Oot niin hiljainen. Hyvin ne munt tuntee, kun aina silloin sattuu jotain olevan meneillään, joten parempi vaan feikkailla ja lauleskella. En tiedä kylläkään millaisia ilmeitä pitäisi laittaa kehiin, kun yksi sanoi mua hilpeän näköiseksi. Sanoin toiselle työkaverille tämän ja tämä sanoi, että jos se tarkoitti sun olevan haaskan näköinen. Siis häh? Korjasi kuitenkin, ja sanoi tarkoittavansa hauskaa, mut sanoi sen sillee hauskasti jou. Samat piirit ovat sanoneet mua apaattiseksikin ja sekin on ihan fine. Joka aamu olen kuulemma pirteäkin. On tää niin hassua, kun omasta mielestä olen joka aamu kuin nukkunut rukous. Skenet kan bedra.

 

Arvatkaapa mikä ääni keskeytti kirjoittelun? Ketun raiskausyritys. Kyl mää nää äänet tiedän. :)