Sateinen viikko

Ei tippa tapa ja sillee. Luulisi, että meikäläisellä pyyhkisi jotenkin hyvin, kun kesäkeitonkin sain kuin sainkin valmiiksi lauantaina. Maukas soppa ja loppuillasta maistui keittokin. Äitienpäivä tarjosi itselle tuttua kyläilyä mutsin luona ja taas mietityttää: mihin saatana mä oon taas itseäni tunkemas yhdeksi viikoksi kesällä? Hermothan siinä taas menee ja kun oireilu on alkanut jo nyt!

No voi luoja, ku mul on rankkaa. Maanantainen soitto muutti radikaalisesti viikon kulkua. Nyt ei sureta viime lauantain pelin tulos, ei vittu sekään et on reikä sukassa, ei tyypit, ei veljenpojat, ei mökkireissu, ei palanut käsi, ei heinäallergia, eieiei. Meikäläinen alkaa oppia EI.

Mua suretti koko viikon "action woman". Eilen hän meni taivaaseen, ja ihmettelen miksi taivas vaan itkee? Onneksi hiljaa, saitte meinaa hyvän tyypin. Mä saan itkeä äänekkäämmin, ku prkl kaappasitte tyypin multa. Lepää rauhassa ja pidäthän musta nyt siellä huolta, kuten sulle sanoin.

"Voisko saada jotain äksönii?", ämmä.

♥:lla S