Mielen sopukoissa

Onko se vain omassa päässä tapahtuvaa toimintaa vai pitäisikö jokaiseen ärsykkeeseen reagoida jotenkin. Ylireagointi on tyypillistä, mutta mulle on myös tullut vastaan tilanteita, jolloin hyssyttelivät olivat väärässä ja itse asianomainen oli oikeassa. Ärsyttävintä on todeta se hetki, kun hyssyttelijät huomaavat tilanteen olleenkin vakava ja heidän asenteensa muuttuu. Ja kiva sitten kun on itse pikkuhiljaa tottunut tilanteeseen, niin toisten reaktiot tulevat jälkijunassa, mikä taas lisää jo rauhoitettua hysteriaa.

Koin taas tässä pienen pysähdyksen omalla kontollani ja great, hyssyttelijät luottivat auktoriteettiseen valtaan ja sanoivat, että unohda vaan patti, se on tulehdus. Okei, viikko meni ihan jees, en puhunut kenellekään tuntemuksistani, mutta lekurille olisi silti mentävä. Asenteet taas heittivät häränpyllyä, kun ilmeni ettei kyseessä ollutkaan tulehdus ja siinä sitä taas oltiin.

Miten voi olla, että kun oikeasti voi elää normaalisti, niin silti on lähes vammainen kun oireet ja mieli rakentavat keskenään symbioosin.

Toinen juttu on kun kuva ja mieli sekoittaa pään, mutta tekstin lisäys oli toiveita herättelevää... Häh? No oli taas vaan pakko. ;)