Mä en kestä

Oli pilvinen päivä ja Töyhtöhyyppä oli eronnut siipastaan. Ero riipaisi Hyypän sisintä, mutta oli jatkettava matkaa. Mistähän sitä löytyisi sellainen tyyppi, joka veisi jalat alta ja sydän pakahtuisi rakkaudesta.

Töyhtöhyyppä kirjoitti kirjeen siis nykyaikaisen kirjeen you know. Olisiko siellä jossain joku joka saa nauramaan, höpöttelemään ja jonka kassa voi tuntea onnen tunnetta.

Ei voi sanoa etteikö Hyyppä olisi tosissaan yrittänyt ja tuleekin mieleen ärsyttävä sanonta "hyvä yritys". Mutta ei, jotenkin ei vaan onkeen kukaan tarttunut. Sitten yhtäkkiä valo syttyi keväiseen tupaan, klik. Klikkausta Hyyppä ei vieläkään tajua, eikä ole oikein saanut Tiaiselta vastausta.

Ensitapaaminen oli hassu, ja pisti Hyypän päätä vaan enemmän sekaisin. Tiainen oli sitten tollainen, no millainen? Aika pieni lintu, joka piipitti ja antoi Hyypän pyörittää sirkusta. No todellisuudessa miltä kuulostaisi Hyypän kohdalta? hmm... täydelliseltä. ;)

Ei hyyppä osannut arvostaa, että sai rettelöidä miten tahtoo, vaan jotakin puuttui. Erinäisien ahdistuksien kanssa painiskelu ja niistä kertominen auttoivat Hyyppää myös ymmärtämään Tiaista. Hyyppä antoi myös Tiaiselle tilaa ratkoa ongelmiaan.

Koitti päivä, jolloin Hyyppä ajatteli, että asioista pitää puhua kunnolla Tiaisen kanssa. No puhuiko Hyyppä? Ei, koska se ilta ei sanoja tarvinnut. Isenäisyyspäivän vastaanotto oli aivan huikea romanttinen tv-ohjelma pläjäys.

Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, miten Tiainen muuttui Hyypän silmissä ja aikamoista Titanic meininkiä oli havaittavissa (niin sisäpiirijuttu, että turha ymmärtää).

Hyyppä on kyllä saakelin toivoton tapaus, joka tuulee kuin tuuliviiri, mutta se tuulee sinne missä sen murunen on.

Ikävä

Ikävöintiä on erilaista. Sitä ikävöi jotain, mitä ei tietenkään sillä hetkellä ole saatavissa. Onko se pelkkä tunne, jota ikävöi vai onko se tietty tyyppi jota ikävöi.

Mieli

Aivan huikeeta kerrankin kirjoittaa tässä mielentilassa. Oikeastaan mielellä ei ole tilaa, se on mielivaltainen. Yhteisö, jossa olet hiljaa, loppuillasta no niin... Tuli vaan mieleen, että olet tottunut joidenkin silmissä olemaan sellainen, niin olet sellainen. Mitään ei kyseenalaisteta. Mutta haluatko olla niiden silmissä sellainen, mitä kuvittelet heidän ajattelevan. Taas ollaan isojen asioiden äärellä, mutta mulla on hyvä, lämmin ja rauhallinen olo. Kaikkeen on selitys, mutta ihan kaikkea ei pysty selittämään. Hilpeetä viikkoa. 

Älä polta kynttilää molemmista päistä

Niin, tiedättekö? Siinä on sytytyslanka.

Rakkautta voisi symboloida kynttilän avulla. Niin, löydä ensimmäiseksi oikea pää. Kun oikea pää on löydetty se pitäisi sytyttää. Tietenkään se ei heti syty ja liian innokkaana polttaa helposti näppinsä. Tulee hetkiä, jolloin liekki sammuu ja liekki täytyy sytyttää uudelleen. Mutta liekin roihuamiseen voi riittää pieni kipinä, joka on jäänyt kytemään.

 

Tortilla (rakennusmestarin painajainen)

Aikoja sitten on piirretty kalvoon kuvio. Kuvio leikataan hienovaraisesti, jotta siitä saa oivan sabluunan. Se on valmis, se toimii, miksi kehittää pyörä uudelleen.

Sabluunaa käytetään niin paljon, että se menee rikki. Teipillä paikataan kohta ja yritetään maalata samanlainen vanha kuvio, mutta se ei onnistukaan. Tulee erilainen kuvio ja se ei olekaan enää sama asia.

Roskiin vaan kannattaisi heittää ja piirtää taas kalvoon uusi kuvio. Se taas kestää jonkun aikaa, ainakin kauemmin kuin vanha repaleinen sabluuna.

Missä jengissä?

Joukkueurheilu ja seksuaalivähemmistöt. Hmm... mielenkiintoinen aihe, ja joku voisi luulla, että pohdin hyvin yleistä dilemmaa, miten voi olla samassa pukuhuoneessa ja suihkussa homojen kanssa. En pohdi, en jaksa ja kyllähän kaikki tietää, että basillit tarttuvat... Miettikääpä ennemmin, että samoissa saunatiloissa on ollut naisia ja miehiä, yäk.

No joo. Mullahan ei ole tietyistä syistä mitään vastaan erilaisia seksuaalivähemmistöjä. Niin makaa kuin petaa (ää, sänky petaamatta). Seuraavaksi käsittelen ongelmaa, joka kehkeytyi keskustelun tuoksinnassa ja melkein alkoi catfight, kun pidin oman mielipiteeni. Mulla ei ole sitä mitään vastaan, jos mies haluaa muuttaa itsensä naiseksi ja hänelle tehdään tarvittavat operaatiot. Se on ihan fine, jos ei tunne olevansa sinut oman kroppansa kanssa.

Mutta... Sitten tää urheilu, joka tuntuu aina pilaavan kaiken. Joo se on fine, että olet ollut mies, mutta voiko tämä henkilö osallistua naisten sarjoihin. En nyt asiaa kovin hyvin tunne, mutta kai hormoneilla saadaan joitain ominaisuuksia pois ja kroppaan tuodaan enemmän naishormoneja.

Mutta... Se ei poista sitä seikkaa, että tuskin se ottaa mieheltä taitoja pois mitä on pienenä oppinut. Et osaakaan luistella enää niin hyvin kuin miehenä. 2 metrin koripalloilija lyhenikin 40 senttiä. Tuskinpa vain. Onhan tämä sinällään vaikeeta, että kun on sinut itsensä kanssa, ei saisi enää harrastaa rakastamaansa lajia.

Kupit nurin

Tsiisus, kaikkea sitä voi viikon aikana sattua tai ei ehkä sattua vaan aikamoista pääsekamelskaa. On se hyvä, että joskus asioita käsittelee ettei ne muodostu ihan käsittämättömiksi.

Flashback menneisyyteen, jolloin oli jos jonkinmoisia kuppikuntia ja olin lähes ainoa jolla ei ollut kuppia. Kupittaan reissun jälkeen totesin, että hei mä olen tällainen ja muuttaa en voi itseäni tai olisin voinut, mutta halusin olla tällainen.

Siinä meni hetki ja tilannetta edesauttoi muutamien ihmisten etääntyminen meitsistä. Työyhteisökin vaihtui, joten astuin uuteen maailmaan ja uuden minän luomiseen. Tai olen koko ajan todennut, mikä uusi minä vaan vanha minä, joka oli piilotettu.

Äskettäin tuli flashback tuosta ajasta, mutta onko musta tullut niin sinisilmäinen etten huomannut sitä. Toisaalta on hyvä etten huomannut kuppeja. Olisi ehkä tullut paha mieli, mutta miksi pitäisi. Jep, ihminen on inhimillinen olento, joka hakee toisten hyväksyntää ja kyllä se aika paljon ottaa päähän jos pitämäsi frendi pitääkin kuppia pystyssä eikä heitäkään sitä lattialle ja sano prkl, eroan kunnasta kun naapurissa on halvempi verotus.

En tiedä, tuli vaan toisen puolesta paha mieli. Ehkä mullakin pitäisi olla. En osaa kyllä ottaa asioita enää niin. Valitettava totuus haukkujille.

Mennääks metsään?

Hugohan se siinä päästi ilmoille tällaisen kysymyksen. Niin mitähän se tarkoitti? No tietty sitä et se meni metsään, ja kun se oli metsässä, niin kaikki olisivat voineet mennä metsään.

No kun kerran jättää jotain taakseen, pääseekö siitä mitenkään irti vai haluaako siitä päästä irti. Jos ei tee selviä säveliä, niin meneekö koko juttu metsään. Siinä sitä vaan ajelehditaan kuin meduusat ulapalla ja jos saalis on näkyvissä, niin siihen tartutaan. Mutta jos meduusa on väärässä paikassa, eikä saalista löydy, niin pärjääkö se pelkässä meduusayhteisössä tuttuja tapaillen.

Se oliskin siistii, jos meduusa sais saaliin. Sillä se pärjäis pitkään, eikä haikailisi takaisin toisten meduusojen seuraan. Ei tiettykään, ruokaa olisi vähemmän, ja verinen taisto lajitoveriensa kanssa totista totta. Myös kateellisuus vallitsee leirissä.

Jep, näinhän se on. Olen sitten meduusa, elelen yhteisössä, mut jos saalis löytyy, niin yhteisössä elo on pakko lopettaa. Mut se on kai sitten sen ajan murhe.

Fair play

Rehellisyys maan perii, mut eihän mistään oikein mitään tuu ellei oo rehellinen. En ole ollut rehellinen, mutta eivät ole toisetkaan olleet. Tai jos ei kysy, niin onko se silloin valehtelemista, jos ei kerro. En tiedä, mutta pikkujäbä pelasti mun päivän. Tuli morjestamaan mua ja sanoi menevänsä takaisin tekemään punttikselle nostoja. Niin suloinen jäbä just tuollaisena, toivottavasti ei mietikään sitä tulevaisuutta sit yhtään enempää...

Älä kerro äidille

On helmikuinen aamu, ja ihmeellisten (Huom! autoani ajoi tuntemani tyyppi, joka jätti sit sen oman onnensa nojaan. Onneks sain juuri ja juuri käsijarrun päälle) ja lyhkäisten unien jälkeen odotti riemastuttava työaamu. Ekaksi sain kuulla haukut, siitä sitten työpäivä ryvettiin läpi hilpeissä tunnelmissa auton nokka kohti homea. Siis se entinen real home.

Siellä sitten Soppa räjäytti pommin. Niin se lempilapsenne on sitten lesbo, et sillee. No en sano mitä ne tuumas, mut muori vaan totesi, et hyvin sä meidät tunnet. Reaktio oli sen mukainen mitä oletinkin.

No niin, muuttuiko mun elämä? Ei varsinaisesti, mutta joidenkin kyllä. Lisää pommeja oli nimittäin luvassa vielä tälle päivälle.

Best friend moments

No niin, no niin. Kun elämä ei mene sillee, miten on aatellut. Ja se jos jokin suvituttaa. Niin kaunis oli se ilta kun kahvia läikytit, ja mitä meikäläinen teki. No lähti tietty äkkiä karkuun, kun enhän mä nyt tuollaista tyyppiä tunne.

Niin kauniit olivat ne sanat, jotka ilmoille laukaisit. Niin lämpöisät olivat ne hetket, jotka vieressäsi vietin. Ja niin ja niin ja niin.

Pelottavaa on rakkauden tunne. Itse tilanteessa suuta ei saa auki sitä sanottaessa, mutta loppujen lopuksi tunne on niin äärettömän voimakas, kun rakkaus on jo menetetty. Ei nyt täysin, onhan meillä jäljellä best friend moments. ;)

Mun piti jotain muuta väsätä tähän, mut nyt ei vaan paukut riitä.

Kaikkea hyvää traineri. :D

Urheilijanuorukaisen elämä

Ja miksi tämä on nyt niin ihq, ja hauskaa, niin kerronpa vähän nuorukaisen imagosta. Nuorukainenhan ei koskaan juo alkoholia. No niin, lähes sanattomaksi veti terveydenhoitajan kysymys, koska melkein repi lapun, et ethän sä koskaan juo, koska urheilet.

No niin, nuorukaiselle tarjotaan urheiluvaatteita, koska nuorukainen näyttää kuulemma sporttiselta. Vai ni.

Nuorukaiselta kysellään treenivinkkejä, miten pysyy hyvässä kunnossa.

Ja mitä nuorukainen vastaa: a) ehkä ny joskus tulee maistettua naista väkevämpää, b) sporttisuus on ihan jees (kannattaa jatkossakin pukeutua verskoihin), c) ruokavaliona sipsipussi päivässä ja iltapalaksi keksejä.

Eipä ole hullumpi imago, koska käytännössä en tee mitään sen eteen. No myönnetään ehkä joskus, mut viimeisestä korismatsistakin on about kaksi kuukautta. Kuten URHEILIJOILLA on tapana tehdä, niin tänään sitten herkistellään paikat vetreiksi tulevaa kautta silmällä pitäen. :)