Sydän on elämisen elin, rakkauden symboli ja monta muuta hyvää asiaa. Se on arvaamaton, oikukas ja mutkikas "olento", joka käy, käy ja käy, muttei ikuisesti. Se on todella haavoittuvainen ja kun sitä loukkaa, voivat seuraukset olla kohtalokkaat. Aina se ei kuitenkaan tarvitse edes syytä olla pottumainen sua kohtaan, se vaan on sellainen. On se kumma, kun se jyskyttää ilosta ja surusta, se ei kato aikaa eikä paikkaa. Pidetään siitä huoli, mutta se ei vaan aina riitä.
Vointeja asianosaisille. Te ette varmaan tiedä kuinka paljon mua pysähdytti toi soitto, enkä osaa sitä sanoin kuvailla ja tunteilla näyttää, mutta kyllä me tästä päästään yli. Sille kun ei vaan voi tehdä juurikaan mitään. Aina ei mee nallekarkit tasan.
Olen huomannut, että musiikki on pääosassa blogissani, mutta niin se on elämässänikin. Tämä biisi koskettaa aina kun sen kuulen. Taannoisella konserttisalikeikalla pisti tippaa linssiin, vaikkei silloin asia ollut tapetilla. Nyt se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti