Ei paha...jauhelihakastike, siis joku Bolognese. No ei tää henkilö mulle sitä sanonut, enkä mä noita rotuja tunne, mutta kuvaus oli valkoinen, pieni ja pörröinen...Parempaa vastinetta nyt ei löytynyt, joten se on siinä. En tiedä mistä toi kuvaus valkoinen tulee, mutta pienen ymmärrän kooni puolesta ja pörröinen juontaa juurensa ehkä hiuksista...mutta sitten tuli sellainen, ei ehkä niin mairitteleva ilmaus. Joku sanoi, siis sellainen koira, joka räksyttää koko ajan. Luonnekuvauksen tehnyt henkilö sanoi: just niin. Tähän kyllä ei voi muuta lisätä kuin KIITOS. Täytyy myöntää, että tunnistin itseni.
Ja sori nyt tälle "kastikkeelle", koska luettuani hänen luonteenpiirteitä, niin tämähän koira on hyvinkin rauhallinen ja ystävällinen, joten se siitä mun koiratietämyksestäni.
Niin sitä arvostaa toisen mielipidettä, mutta onko siihen uskomista, kun olen tavannut ihmisen pari kertaa ja henkilö ei sinänsä tunne mua. Mutta ensivaikutelma on tärkeää ja siinä heti muodostaa käsityksen ihmisestä. Kiva, olen räksyttävä tyyppi.
Nyt menen käsiksi ihan toiseen asiaan, mutta radiossa sanottiin seuraavaa: ulkonäköön ihastuu ja sisimpään rakastuu. Aluksi olin, että hyvin sanottu, mutta se ei olekaan täysin noin. Myönnän, että muutamat ovat sellaisia, että olisi parempi, jos eivät avaisi suutansa ollenkaan, jottei illuusio haihtuisi. Mutta sitten taas, aika raju ilmaisu, että jos pitää toisen ajatusmaailmasta ja luonteesta, niin silloin olisi automaattisesti rakastunut. Jos nämä molemmat "kriteerit" täyttyvät, onkin aikamoinen pakkaus. Kerran tällaisen pakkauksen löytäminen oli lähellä, mutta voisi sanoa, että loppujen lopuksi henkilö oli "valovuosien" päässä musta...Huhhuh :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti