Anna olla

Sitä kun on saanut haluamansa,
seurailee kun toinen alkaa haluta.
Siinä se yrittää saada jännitystä elämäänsä,
mutta en jaksa enää noteerata.
Kuten sanottu, olen saanut, mitä halusin vai olenko sittenkään?
Jännittävä tie, joka ei ole enää jännittävä, mutta hyvinkin kiinnostava.
Sitä polkua ei enää jaksa kävellä.
Voi v*ttu ku kädet syyhyää, pitäiskö kirjoittaa ja vastata? EI.

Mä kyllä sanon, että tää on niin väärin. Jos kysytään, niin miksei saisi vastata? No ehkä siksi, kun ei toista tunne. Okei, okei. Shhhh...