"Pyörällä matkaan. Ilma ei ollut ihanteellinen, sadetta räpsi silloin tällöin ja lämpöasteita ei ollut nimeksikään. Heti portilla takavarikoitiin virvoitusjuomapullo, mikä ei sinänsä ollut ihmeellistä, mutta kun siinä oli sinetti jäljellä ja infossa luki, että alkoholijuomat kielletty. No niin, jatketaan. Tarkoitus oli nähdä Kaapelin veto, mutta käynnistysongelmat ja ehkä nopea humalahakuisuus veivät voiton. Täytyy mainita, että Kaapelissa soittaa mun ala-asteen ope, joten melkein sukua julkkikselle. Nyt jäi nimmari saamatta luokkakuvaan, voi ei :(. Aika hassu meininki, kun artistit eivät soittaneet heti peräjälkeen. Alueella oli anniskelualue, ja aina kun artisti lopetti, tila tyhjeni ja taas saatiin paikalle lisää kännisiä. Vicky Rosti ja Menneisyyden Vangit hyvä, Anna Eriksson huono, Yö yllättävän hyvä ja Lauri Tähkä ja Elonkerjuu ehdottomasti paras. Tää veti leukoja kattoripustuksissa, ja muutenkin riehu bändiläisten kanssa telineissä. Mikä apinalauma. Nauratti myös tilanne, jossa Lauri aloitti laulun: Taivas se on minun pääni päällä, ku (katsoi taivasta ja unohti sanat, siistiä). Se on hyvä mainita, että sade ja kylmä ilma ei haitannut, joten turha stressi ilmojen suhteen voi jättää narikkaan. Annan kohdalla meinasi tulla kylmä ja äitiä ikävä, mutta onneksi se oli lähellä, ehkä liiankin. Vaikka ilma ei fiilikseen vaikuttanutkaan, niin pidempään alueella hillumiseen ei ollut mielenkiintoa. Odotti ihana syyskuinen pyöräretki kotiin. Onneksi sain siskon seuraksi, jotta matka ei olisi ollut tylsä. Hyvä matkaseura (ei puhuttu mitään), yritettiin vaan kiirehtiä kotiin lämpimään. Tuli sillä matkalla poliisiakin pakoiltua, ei nimittäin ollut lamppua, mutta onneksemme nää oli pysäyttäneet yhden auton, niin me pokkana pyöräiltiin vain ohi. Nii-i kriminaalit. Ja kun tää noin puolentunnin matka oli venynyt tunniksi, mä kuulin äänen kloks. Kyllä mää sen tiesin, mun siskon ketjut lähti. Mut siinä vaiheessa, kun koti on sadan metrin päässä, niin mua ei voisi vähempää kiinnostaa. No hei, sitä vettä tuli ku aisaa. Tosin kiinnostus kummasti heräsi, kun tää soitti 10 minuutin päästä, et ketjut lähti (aijaa), et voinks mä nukkuu sun luona. Ja mä sanoin: TOTTAKAI"
Juu, näin vuonna 2010, nyt oon visusti kotona. Tää nyt vaan putkahti mieleen, kun äsken tuli ystävältä soitto. Vartin taivuttelun jälkeen luovutti... Ei tällä kertaa, sori :(. Ja nyt pieni patikkalenkki kuumaan hornankattilaan. Ulkona on TODELLA kuuma, joten enköhän mä taas löydä itseni sadettajan alta. No hei, se viimekertainen oli pallon vika.
Ja vielä kerrotaan puhelun viimeiset sanat:
"JUO SÄÄ VAAN SITÄ VETTÄ ETTEI TUU NESTEHUKKA!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti